Kesäflunssaa ja kukkivat syreenit

Tämä viikko on ollut erikoinen. Tarina alkaa viime viikonlopusta, jolloin oli kahdet juhlat putkeen. Perjantaina oli työpaikan juhlat ja lauantaina kaverin synttäribileet. Molemmat juhlat olivat tosi kivat, mutta lauantai taisi koitua kohtalokseni. Kuuma kesäpäivä ja suoraan pihalle paistanut aurinko sai minut ja muutkin vetäytymään aina välillä juhlaväen kotiin sisätiloihin, jossa pauhasi juuri asennettu ilmalämpöpumppu ah, niin viileää ilmaa! Sen edessä ja läheisyydessä oli niin mukava istua…

Sunnuntaina kahden päivän bileputken jälkeen viettäessämme kavereiden kanssa aurinkoista päivää meidän mökillämme uiden ja grillaten, alkoi olotila kääntymään äkisti heikompaan suuntaan. Enkä tarkoita nyt mitään dagen efteriä… Kurkkuun eksyi kipeä karheus ja nenä alkoi vuotamaan. Senhän arvaa missä kunnossa heräsin sitten maanantaina uuteen viikkoon – aivan jäätävässä flunssassa, kiitos 20 asteista ilmaa tuntitolkulla puhaltaneen ilmalämpöpumpun ja oman virheeni pysytellä sen lähellä.

Tein toisen virheen, että suuntasin olotilastani huolimatta töihin vain lähteäkseni sieltä lounaan jälkeen kotiin lepäämään. Tiistai meni sohvalla maaten ja keskiviikkona lähdin taas urheasti töihin. Edellinen viikko oli mennyt ison asiakastilaisuuden järjestelyissä ja vieläkin tilanne oli h-hetkenä vähän sellainen all hands on deck -henkinen. Tilaisuus meni hyvin ja olin tyytyväinen, että olin paikalla, mutta tuo urheus tietysti kostautui ja yö meni yskiessä ja aivastellessa. Tänä aamuna ei ollut mitään saumaa lähteä töihin ja niinpä luvassa oli jälleen Netflix-maratoni sohvanpohjalla. Onpa ihanaa, että Downton Abbey on palannut Ylelle ja niitä on Areenasta taas tullut katsottua – odotankin jo innolla syksyllä tulevaa leffaa!

Huomenna on pakko olla siinä kunnossa, että pääsen töihin hoitamaan tärkeän työtehtävän, mutta päivä on onneksi alun perinkin jo puolikkaaksi mitoittamani, sillä olen menossa iltapäivällä uusimaan viime heinäkuussa kulmiini laittamani micro-bladingin. Onneksi tämän päivän totaalinen lepo ja luojan kiitos tätä jäätävää tukkoisuutta helpottaneet lääkkeet ovat parantaneet oloa niin, että uskon jaksavani puolikkaan päivän töissä. Mukavaa on tietysti myös saada kulmat jälleen kuntoon – todella hyvin edellinen blading onkin kulmissa pysynyt! Voisin tehdä pienen päivityksen niistäkin tänne blogin puolelle.

Miehellä alkaa viikon loma huomenna ja niinpä suuntaammekin huomenna illalla mökille ja jäädään sinne koko ensi viikoksi juhannuksenkin viettoon. Minä tosin käyn mökiltä käsin töissä ensi viikolla muutaman päivän ennen pientä juhannusbreikkiä. Onnea on lyhyt mökkimatka!

On ollut tosi kurjaa olla kipeänä. Olen tosi harvoin kipeä ja haluaisinkin uskoa vastustuskykyni olevan melko korkea. Ainakin syön paljon vitamiineja sisältäviä marjoja ja hedelmiä ja nautin joka päivä sinkkitabletin. Viime vuosien aikana sairastetut flunssat ovatkin olleet tulosta jostain muusta kuin jonain flunssakautena pöpönä levinneestä taudista – tämän vuoden helmikuussa sairastin Thaimaassa korvatulehduksen snorkkireissun aikana korvatulpista huolimatta korvaan päässeen veden takia. Ja sama juttu viime vuoden reissussa, korvatulehdus sielläkin snorkkireissun tuliaisina. (Lääkäreiden mukaan korvakäytäviini pääsee helposti vettä ja minulla nyt “sattuu olemaan helposti tulehtuvat korvat”. Etsinkin parhaillaan parasta ratkaisua vesikorvatulpiksi.) Tämä flunssa taas aiheutui tuosta kylmää ilmaa puhaltaneesta vekottimesta. Poden aina huonoa omatuntoa sairastelusta, vaikka olen hyvin harvoin poissa töistä – viime vuosien aikana kertyneet saikkupäivät pystyy laskemaan sormilla. Mutta kun oma työtehtävä on sellainen, ettei sitä tee firmassa kukaan muu, työt todella seisoo poissa ollessani. Itse kestän kyllä kertyvät rästihommat, mutta inhottavinta on, jos muut on riippuvaisia läsnäolostani tai eivät pääse etenemään jossain siksi, että olen itse pois. No, olemme kaikki rajallisia voimavaroissamme… täytyy yrittää muistaa sekin.

Tällä hetkellä pystyn jo hieman hengittämään nenän kautta tukkoisuuden hieman helpottaessa, joten jospa saisin hyvät yöunet ja herään aamulla täysin parantuneena… Ainakin toivoa saa! 🙂

Mukavaa alkavaa viikonloppua.

Heidi / Checklist - -

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *