Checklist -blogissa sisustetaan helsinkiläisen Heidin vaaleaa rivitalokotia avarasti ja hillitysti erilaisilla materiaaleilla ja kontrasteilla. Kodin jatkeena on pieni tanskalaishenkinen takapiha kesäkeittiöineen, kakkoskotina toimii kesämökki vehreällä tontilla. Perheessä rakastetaan matkustamista, juhlien järjestelyä, remontoimista, illanistujaisia ja leipomista. Blogiin päivittyykin laajasti sisustus -ja remonttijuttuja niin kotoa kuin mökiltä, herkullisia reseptejä ja kattauksia arkeen ja juhlaan, matkakertomuksia sekä terveyspainotteisia aiheita polveilevan tarinalliseen tyyliin.
Vaikka kuinka yritin ummistaa silmäni uudelleen ja leikkiä nukkuvaa, ei auttanut.
Maanantaina 9 kuukautta täyttävän, ruoalle ah’ niin person labbiksenpennun vatsalaukku huutaa apetta! Ruokakello ei hiljene, kunnes sapuska on saatu. En ole kuuna päivänä tavannut yhtä ruoalle persoa koiraa, kuin meidän on. Voitte uskoa, että kouluttamisen kanssa ei ole ollut ongelmaa – ruoan eteen kun tehdään ihan mitä vaan. Uusia oppeja ollaankin nyt hakemassa koirakoulusta, jossa olimme torstaina ekan kerran. Vaikka labbis on helppo kouluttaa, huomaan, että olemme jääneet vähän jumiin yli-innokkaan hihnakäyttäytymisen kanssa. Rauhallisemman ja maltillisemman tervehtimisen ja käyttäytymisen tueksi haetaan nyt koirakoulusta hyväksi havaittuja keinoja. Pari oivallusta sieltä saikin, vaikka ihan yksinkertaisista asioista kyse. Nyt täytyy vain ahkerasti treenata! Koirakoulun hyvä puoli on myös se, että siellä koira oppii työskentelemään häiriössä, eli muiden koirien läsnäollessa ja haukkuessa ja pyöriessä vieressä. Sitä paitsi siellä käyminen on kivaa yhteistä tekemistä minulle ja koiralle ja samalla suhteemme lujittuu ja yhteistyömme vahvistuu.
Täytyy sen verran kehaista tuota hauveliamme, että on ihan uskomatonta, kuinka nopeasti koira oppi täysin uuden käskyn ”jätä” aivan hetkessä! Käskytin koiraa kaksi kertaa uudella komennolla koirakoulussa ja se meni jakeluun välittömästi. Luulin ensin, että oli kyse tuurista, mutta samaa käskyä on nyt kokeiltu kotioloissa sekä lenkkipolulla ja sehän toimii! Koira on ymmärtänyt muutamassa päivässä, että se on yleispätevä käsky ja sen kuullessaan se, mitä ikinä onkaan tekemässä, on jätettävä kesken välittömästi. Tuota on kokeiltu nyt iltahepuleissa sohvan kangasta närsiessä, lenkkipolulta poimitun epämääräisen möykyn suuhun ottamisessa sekä kiinnostuksen ja kuonon siirryttyä epätoivottuun suuntaan ulkona. Toimii kuin taika! Ja kun siitä saa vielä heti herkun suuhunsa palkkioksi, niin kyllä labbis on sitä mieltä, että kannattaa totella! 🙂
Tulimme koiran kanssa lenkiltä seitsemän jälkeen, annoin ruoan ja nappasin pari kuvaa ihanien kynttilöiden valaistessa kotia. Arkisin en sitä tee, mutta viikonloppuaamuisin sytytän heti kynttilät. Sen sijaan arki-iltaisin ne palavat siitä hetkestä kun tulen kotiin siihen, kun menen nukkumaan.
Olin toivonut voivani nukkua vähän pidempään tänään, mutta ehkä otan pienet päikkärit myöhemmin. Takana on raskas ja merkittävä viikko työni kannalta ja eilen olin vielä toisessa kaupungissa työreissulla. Neljä tuntia junassa työviikon vikana päivänä oli jotenkin uuvuttavaa. Siksipä onkin ihanaa, että täksi viikonlopuksi ei ole mitään pakollista ohjelmaa. Kunhan sali aukaisee ovensa, lähden tekemään treenin ja myöhemmin suuntaamme tyttären kanssa vähän ostoksille. Tytär on takkia vailla, minä taas lähden tekemään täsmäiskua yhtä pehmoista ja valkoista silmällä pitäen. Lisäksi varastokomeroa olisi syytä hieman järjestellä, eiköhän tämä terassikausi ole taputeltu kalusteiden ja kesäkamojen osalta ja ne olisi tarkoitus korjata pois.
Illalla sen sijaan pari leffaa banaanilettujen ja tuoreiden marjojen kera voisi olla poikaa. Pidemmittä puheitta toivottelen kaikille mukavaa viikonloppua!