Checklist -blogissa sisustetaan helsinkiläisen Heidin vaaleaa rivitalokotia avarasti ja hillitysti erilaisilla materiaaleilla ja kontrasteilla. Kodin jatkeena on pieni tanskalaishenkinen takapiha kesäkeittiöineen, kakkoskotina toimii kesämökki vehreällä tontilla. Perheessä rakastetaan matkustamista, juhlien järjestelyä, remontoimista, illanistujaisia ja leipomista. Blogiin päivittyykin laajasti sisustus -ja remonttijuttuja niin kotoa kuin mökiltä, herkullisia reseptejä ja kattauksia arkeen ja juhlaan, matkakertomuksia sekä terveyspainotteisia aiheita polveilevan tarinalliseen tyyliin.
Olisipa ihanaa voidessani todeta, että jokainen arkiaamu ennen töitä alkaa rauhallisissa ja tunnelmallisissa merkeissä kotona. Että kahvi- ja teepannu porisisi hiljaa taustalla, paahtimesta pongahtaisi ylös kaksi täydellisen kullanruskeaksi paahtunutta leipää ja lasiin kaatuisi tuorepuristettua appelsiinimehua. Istuttaisiin rauhassa aamiaispöydässä päivää kynttilänvalossa aloitellen.
Tuo kuitenkin kuulostaa enemmänkin elokuvalta kuin meidän aamulta.
Itse arvostan aamulla hiljaisuutta ja rauhaa. Herään ensimmäisenä ja on ihanaa, kun muut vielä hetken nukkuu ja saan aloitella aamutoimet, eli töihin laittautumisen omissa oloissani. Laitan aamu-tv:n päälle ja kuuntelen uutiset ja katson säätiedotuksen samalla meikaten ja hiuksia laitellen. Aika pian sitten alkaakin härdelli – mies ja tytär heräävät molemmat aamujöröinä – ei tarvitse paljoa huomenia toivotella ennen miehen ensimmäistä kahvikuppia tai tyttären puurolautasta. Koira melskaa jaloissa, se haluaa ulos ja mikä tärkeintä, ruokakipponsa nenän eteen. Koska minä olen valloittanut alakerran vessan, mies ja tytär nahistelee vuorostaan yläkerran kylppärin käytöstä.
On outoa, että olemme nykyään kaikki arkisin samaan aikaan lähdössä. Tyttären opinnoissa on työharjoittelu menossa ja hän starttaa aamunsa kuin mekin – kasiin töihin tähdäten. Liki 9-kuinen koiranpentu hihkuu riemusta nähdessään koko perheen pystyssä ja kantaa leluja meille vuoronperään, juoksentelee matot rullalle ja pyörii jaloissa kuin hyrrä. Tuosta lähtien aamuinen rauhani ja arvostamani hiljaisuus on rikkoontunut.
Parhaita onkin viikonloppuaamut. Herään silloinkin yleensä ensimmäisenä ja annan muiden mieluusti nukkua. Vihdoin saan rauhallisen aamun, hiljaisuuden ja tunnelman. Jo hämärät syysaamut luovat täydellisen puitteen aamuteen nauttimiseen kynttilän lepattaessa vieressä. Ihan hiljaa. Ihan yksin.
Ihan parasta.
Minä myös tykkään rauhallisista aamuista, mutta tällä hetkellä se ei toteudu, koska lapsia on neljä ikähaarukassa 10v-10kk. Kyllä minäkin vielä joskus tulen kokemaan hiljaiset aamut. Tällä hetkellä otan sen hiljaisen hetken illalla, kun lapset ovat nukahtaneet. Monesti en edes avaa televisiota, koska äänekkään päivän jälkeen hiljaisuus on maailman paras ääni. 🙂
Ymmärrän täysin, vaikka kokemusta noin suuresta lapsikatraasta ei olekaan. Muistan itse tyttären ollessa pieni, kuinka ne illan viimeiset tunnit tuntuivat todella tärkeiltä pyhittää vain itselleen. Aamut eivät tosiaan olleet kovin rauhallisia… 🙂 Vielä ne aamut tulevat teillekin, nyt voi tosiaan fiilistellä niitä iltoja vaikka kynttilänvalossa, ei sekään huono vaihtoehto ole. 🙂
Kynttilät palavatkin meillä iltaisin, kun lapset nukkuvat. Ihanan tunnelmallista. Uskon, että muutaman vuoden päästä minäkin saan nauttia rauhallisista aamuista, no ainakin sitten eläkkeellä. ??
No viimeistään sitten ainakin! 🙂