Postikorttimaisemia

Ekaa lomaviikkoa vietettiin Itä-Suomessa itärajan tuntumassa. En muista koska viimeksi olisin fiilistellyt yhtä paljon kotimaan luontoa, järvimaisemaa tai auringonlaskua. Onnistuin mielestäni taltioimaan aivan huikaisevia maisemia ja värejä – näissä on luonto parhaimmillaan!

Nämä maisemat on perhepiirissä, josta todennäköisimmin pian luovutaan. Näitä upeita maisemia tulee kyllä ikävä, ei voi mitään.

Toka lomaviikko alkaa olemaan loppusuoralla ja oikeastaan vasta nyt tuntuu, että olen lomalla ja onnistunut saavuttamaan sen ihanan letkeän lomafiiliksen – päivät ovat aivan sekaisin, kelloa en muista katsoneeni edes päivittäin, lähinnä nälkä on ohjannut päivän aikataulua. Nukkumaan on menty kun on väsyttänyt. Se on vaihdellut puoliyöstä puoli kahdeksaan illalla. Aamulla on herätty kun on jaksettu, lähinnä koiranpentu on pitänyt siitä huolen, ettei ihan koko aamupäivä menisi lakanoiden välissä. Tämä toinen viikko on vietetty omalla mökillämme aivan kaksin miehen kanssa. Todella rentouttavaa ja rauhallista! Ah!

En muista samanlaista kesää vähään aikaan! Miten upeita lomasäitä on ollut koko ajan! Tiedän, ettei kaikki nauti helteistä, mutta meikäläistä ei paljon +32 astetta paina – otan lähinnä vain paremman asennon aurinkovuoteessani ja käännän chick lit -kirjastani uuden sivun.

Viimeisen viikon aikana olen tosiaan rentoutunut mökkipihalla lukien ja vähän remppahommia tehden. Olen treenannut ja tehnyt aamujoogaa lintujen laulellessa, käynyt uimassa kolme kertaa päivässä järviveden ollessa huikeat +27 astetta ja syönyt herkullisia grilliruokia. Olen nauttinut lasillisen kylmää valkkaria ja telminyt koirulin kanssa pitkin pihamaata tai järvenrannalla. Tätä on edessä vielä toiset kaksi viikkoa.

Kyllä loma on ihmisen parasta aikaa… <3