Klong Dao biitsillä

Edellisessä postauksessani esittelin hotellimme Koh Lantan saarella, nyt ajattelin jakaa enemmän fiiliskuvia kohteesta, tarkemmin rannalta, jossa me asuimme ja Saladanin keskustasta. Varoitan jo alkuun, että kuvia on p a l j o n, sillä en vain kyennyt karsimaan näitä!

Hotellimme sijaitsi upealla Klong Daon rannalla, jossa rantaviivaa riittää kolmen kilometrin verran. Silmänkantamattomiin valkoista sileää hiekkaa ja turkoosia vettä. Klong Dao on matala ranta, jossa sai kahlata useita kymmeniä metrejä, ennen kuin vesi yletti vyötäröön tai ylemmäs. Ihanteellinen siis myös lapsiperheille, kun ei tarvitse pelätä äkkisyvää. Rannalla on aurinkotuolikielto – mikä autuus! Ei siis hotelleille varattuja, köysillä rajattuja alueita valkoisilla muovituoleilla ja kaiken kirjavilla aurinkovarjoilla maisemia pilaavia asioita. Täydellistä. Ja ehkä juuri siksi rannalla oli yllättävän vähän ihmisiä pyyhkeiden tai muiden kanssa. Tuolloin saa jotenkin yksityisemmän ja autenttisemman olon rannallakin käyskennellessä.

Kävimme myös seuraavalla rannalla, Long Beachillä viettämässä päivää ison tuttavaporukan kanssa. Long Beach ei ole ehkä ihan niin uinuva kuin Klong Dao ja maisemat sielläkin ihan uskomattoman kauniit. Long Beach ei sovellu yhtä hyvin lapsille kuin Klong Dao, sillä ranta syvenee rajusti ihan yhtäkkiä. Välillä lähti itselläkin jalat alta, mutta uimataitoista se ei haittaa.

Long Beachillä pystyy vuokraamaan varjoja ja tuolejakin. Varjo on rannoilla ihan must – lämpötila +34 asteisessa säässä suorassa auringonpaahteessa nousee ihan toisiin sfääreihin, eikä auringossa voi mitenkään oleilla kauaa putkeen.

Meidän Klong Daon ranta oli vain n. kilsan päässä Saladanin keskustasta. Siellä on paljon ravintoloita, hierontapaikkoja, kauppoja, iso market, joka myy myös kansainvälisiä elintarvikemerkkejä, basaari, sukellusfirmoja, pankkiautomaatit ja rahanvaihtopisteet – siis kaikki mahdollinen. Saladan on käytännössä kylä ja ruuhkaisimmillaankin hiljainen Helsingin keskusta. Keskusta rakentuu muutamien katujen varaan, tai oikeastaan yhden, josta haarautuu pari muuta lyhyttä katua ja pidin todella paljon rauhallisesta ja turvallisesta ilmapiiristä. Ihmiset ovat ystävällisiä ja hymyileväisiä. Me kävimme joka ilta eri paikassa syömässä ja siinä apuna oli saarella asuva ystävämme, joka tietysti vei meitä paikasta toiseen.

Parhain ruokakokemus oli paikallisten ihmisten puutarhassa vietetty illallishetki, jossa tarjoiltiin pohjois-thaimaalaista ruokaa, joka oli niin tulista, että lieskat vain lensivät suusta! Me tuohon tulisuuteen tottumattomat jouduimme (miestä lukuun ottamatta) jättämään aterian kesken, sillä suu ei vain enää pystynyt käsittelemään tulisuutta. Oli se silti aikamoinen kokemus ja miten vieraanvaraisia nämä ihmiset olivat! Tosi ihana kokemus ja tuosta hetkestä ei ole edes kuvia muistoksi. Jostain syystä se ei tuntunut soveliaalta ja toisekseen – tarviiko ihan kaikesta ollakaan kuvia. Joidenkin hetkien on tarkoitus säilyä vain omalla päänsisäisellä kovalevyllä.

Thaimaalainen ruoka oli hyvää. Itse pystyin nauttimaan huoletta gluteenittomia ruokia, sillä viljaa ei paljoa näissä ruoissa ole. Nuudelit ovat riisistä ja kastikkeita ei suurustella. Tarjolla on paljon kanaa, porsaan- ja naudanlihaa kalasta ja äyriäisistä puhumattakaan. Suurin pelkoni liittyi kalakastikkeen käyttöön, jota kala-allergikkona en pysty syömään. Sitä käytetään thaimaalaisissa ruoissa suolan asemasta, joten sitä on käytännössä jokaisessa ruoassa, paitsi vegaaniruoassa. Onneksi pystyin selittämään “no fish sauce” -pyyntöni joka ravintolassa ja kaikki meni siltä osin hyvin. Minulla oli epi-pen matkassa koko ajan, että jos jotain kurkun turvotusoireita olisi tullut, olisi kynä pitänyt heti lyödä reiteen.

Tofu ei lukeudu suosikkeihini, mutta voi pojat sekin maistui tuolla hyvältä! Sitä oli todella useissa annoksissa mukana.

Suurimmassa suosikiksi nousi ehdottomasti yllänäkyvä phad-thai. Riisinuudeleista valmistettu ateria, jossa ihana kastike, tofua ja rapeita vihanneksia. Itse tilasin annoksen kanalla.

Alla kuvassa puolestaan Tom Yam -keitto.

Iltaisin menoa löytyi rannalta tai eri baareista, tosin näistä suurinta osaa emme olisi tienneet ilman ystävän apua. Mikä olisi voinut olla parempaa, kuin katsoa auringonlaskua aurinkotuolissa Inkkari-baarissa. Kyseinen baari on must auringonlaskuille. Ja kun aurinko on painunut mailleen, alkaa baarin rannalla tulishow… Että ensin voi ihailla sydän sykkyrällä luonnon omaa taideteosta punaiseksi värjätyllä taivaankannella ja sitten päälle vähän biittiä kajareista ja taitavaa tulenkäsittelyä. Kelpaa.

Tämä alla oleva kuva nousi omaksi suosikikseni. Merellä suppasi pari henkilöä eri tahtiin. Odotin niin kauan, että sain suppaajan osumaan tuohon auringonsiltaan… <3

Illat mahdollistivat myös hyvin valokuvaustaitojen kehittämisen. Kuvasin pitkällä valotusajalla tulishowta sekä yleisiä maisemia.

Tähtitaivasta oli vaikea vangita kuviin. Oletin, että olisin saanut jotain törkeän makeita tähtitaivaskuvia, mutta yllätyksekseni valosaastetta oli sen verran, etten niillä sijainneilla saanut juurikaan onnistuneita kuvia. Parhain ehkä tämä alla oleva kuva, jossa magnoliapuu.

Inkkaribaarin lisäksi pari muutakin baaria tuli koluttua reissulla. Erikoisin näistä ehkä puuhun rakennettu Tree House.

Toisaalta ilta hiekkarannallakin tuntui aika kivalta diskovaloissa…

Ehkä parhaimpia hetkiä oli kuitenkin kaveriporukan kanssa nautitut yömyssyt söpöissä pikkubaareissa, joiden ulkopuolella kasvoi banaaneita puissa…

Meillä oli kertakaikkisen ihana loma, vaikka kaikki käytännönasiat lennoista matkalaukun katoamiseen menivätkin ihan poskelleen sairastumisista puhumattakaan. Rakastuimme Thaimaahan niin paljon, että ensi talven reissu on jo lyöty lukkoon!

Viimeiseen postaukseen säästin snorkkireissumme tunnelmat. Stay tuned!

Heidi / Checklist - -

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *