Checklist -blogissa sisustetaan helsinkiläisen Heidin vaaleaa rivitalokotia avarasti ja hillitysti erilaisilla materiaaleilla ja kontrasteilla. Kodin jatkeena on pieni tanskalaishenkinen takapiha kesäkeittiöineen, kakkoskotina toimii kesämökki vehreällä tontilla. Perheessä rakastetaan matkustamista, juhlien järjestelyä, remontoimista, illanistujaisia ja leipomista. Blogiin päivittyykin laajasti sisustus -ja remonttijuttuja niin kotoa kuin mökiltä, herkullisia reseptejä ja kattauksia arkeen ja juhlaan, matkakertomuksia sekä terveyspainotteisia aiheita polveilevan tarinalliseen tyyliin.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kyllä jokaisella tulee joulukalenteri olla! 🙂
Suosin itse niitä euron suklaakalentereita. Tiedättekö niitä, joissa on pahaa suklaata? Ne maistuu ihan lapsuudelta ja joulukuu ei olisi mitään ilman aamuista pahanmakuista suklaata! Myös koira-herra saa oman kalenterinsa, koiransuklaata olevan tottakai. Ja kyllä, vaikka tyttäreni on saavuttanut täysi-ikäisyyden, hänkin tahtoo kalenterin joka joulu. Tänä vuonna heitin puolittain vitsillä tekeväni itse sellaisen hänelle. Tytär vaan tuumasi, että paree olla sitten kanssa hyvä! Kuulosti ihan haasteelta…
Eli ei paineita! Tuumasta siis toimeen ja päätin toteuttaa kalenterin portaikkoon. Tarveaineina juuttinarua, Tigerista ostetut pienet pyykkipojat, joissa on numerointi 1-24 ja valkoista lahjapaperia pienten karkkien muotoisten tötteröiden tekoon. Sinne oli helppo sujauttaa paperinami.
Ensin ajattelin laittaa numerot järjestykseen ylhäältä alaspäin. Sitten ajattelin, että eihän se ole kivaa, pitäähän ne numerot joutua etsimään, ihan niinkuin siitä euron pahaasuklaata -kalenteristakin.
Ei se kovin nätti ole tällaisen sisustajan silmään tuossa portaikossa roikkuessaan, mutta ajatus on tärkein ja siitä tuli kuitenkin aika kiva! Voin myöhemmin raportoida oliko tytärkin samaa mieltä…:)
Arvaako kukaan, että tuo jättimäinen pötkylä on nro 24… 🙂
Minulla on tänään pitkästä aikaa vapaa-ilta – siis ei mitään sovittua menoa, kerrankin! Ajattelin tonkia vähän joulukoristelaatikoita ja laittaa esille jo jotain pientä jouluista.
Ihana idea! Ja onhan noi pötkylät aika symppiksiä 🙂 Mä kanssa muistan sen pahan suklaakalenterin. Ja koska äidilleni on edelleen tärkeää ostaa lapsilleen joulukalenterit (kyllä, lähettää myös siskolleni Yhdysvaltoihin sellaisen), niin olen toivonut nykyisin sellaista salmiakkikalenteria, se kun on siedettävämmän makuista heti aamutuimaan 🙂 Minä kun en muutenkaan ole mikään sokerihiiri.
Ihanaa! Perinteistä täytyy pitää kiinni! Varsinkin jouluperinteistä! ♥<br />
<br />
Salmiakin ystävä minäkin olen ja sekin kalenteri kelpaisi mulle varmasti, mutta en vaan voi luopua siitä pahan maun suklaasta:) Siitä tulee ihan oikeasti niin vahvasti lapsuus mieleen ja se kun isoveljeni oli välillä käynyt avaamassa salaa jonkun kalenterini luukun ja syönyt suklaat etukäteen. 😀
Siis tekikö sitä muidenkin sisarukset???!!! Mun isosisko tyhjensi yksi joulu mun suklaakalenterin KOKONAAN avaamalla sen kalenterin päädystä ja syömällä ne suklaat ja mä en tosiaan huomannut tätä petosta ennen kuin aloin availemaan luukkuja 😀 Ja ollaan ihan varmoja mun äidin kanssa, että mun suklaaholisti sisko syö myös lastensa suklaakalentereiden suklaat 🙂 Koska se voi hyvin väittää puoliksi amerikkalaisille lapsille, että niissä kuuluu olla vaan ne kuvat, mitkä on siinä muovissa suklaan alla. Eihän ne lapset tiedä totuutta, kun ei siellä ole mitään suklaakalentereita 🙂
Haha!! 😀 Me jaetaan samat lapsuuden traumat – isommat sisarukset syöny joulukalenterin suklaat! Jep, mun isoveli myös aina pyysi multa karkkia kun oli kuulemma syönyt omansa. Sitten kun jaoin omani sen kanssa ja ne oli syöty, se otti oman pussinsa esiin, eikä antanut mulle yhtään. 😀
Mäkin oon tekemässä itse minille kalenterin :))
Odotan innolla minkälaisen sä teet…! 🙂
Ihana idea ja hauska toteutus! Ilman joulukanteria joulu ei varmaan edes tule 🙂
Kiitos. ☺