Totuus kehostani ja kunnostani

Hetkeen ei ole blogin puolella ollut juttua rantakuntoprojektistani. En ole suinkaan lopettanut projektia, mutta raportoitavaa ei juurikaan ole ollut. Tammikuuhan vietettiin sokerittomana ja kropasta karisi senttejä roppakaupalla. Helmikuussa tapahtui myös sillä saralla pientä positiivista, mutta maalis- ja huhtikuu oli jo aikamoista paikallaan polkemista. Kaikesta huolimatta senttejä on kropasta lähtenyt yhteensä pois 24. Se on aika hyvä se! Kuitenkin, kuten aiemmin totesin, paino ei projektin aikana ole muuta kuin noussut ylöspäin muutamalla kilolla ja parin kuukauden ajan olen ihmetellyt sitä ihan tosissaan. Kaikesta urheilumäärästä huolimatta kropassa on ollut jotenkin ”tukkoinen” olo ja tuntui siltä, että homma ei toimi. Jokin mätti, en vain ihan osannut laittaa sormeani siihen…

20150503_124121.jpg

Kun tapasin kuntosalini personal trainerin aiemmin tällä viikolla, jotain loksahti paikalleen. Juttelimme taustoistani urheilun saralla ja entisistä harrastuksistani ja hänen mielestään kroppani on aikalailla perus tanssijan hoikkine raajoineen. Heti perään hän huomautti, että tanssijoilla yleensä ongelma kerääntyy keskivartaloon ja vähäiseen lihasmassaan. No, ihan oikeaan osui. Päätimme suorittaa kehonkoostumusmittauksen, jossa olen viimeksi ollut n. neljä vuotta sitten. Oletin, että vähän huonompia lukuja sieltä tulee, sillä neljä vuotta sitten harrastin vielä aktiivisesti tanssia ja olin n. 7 kiloa hoikemmassa kunnossa. En kuitenkaan odottanut, että järkyttyisin.

Rasvaprosenttini oli noussut 8 prosenttia (!!) neljän vuoden takaisesta, lihasmassa oli nippa nappa siinä missä pitäisi ja kehoni on mittauksen mukaan kuivunut. Viskeraalinen rasva, eli se kova, vatsaontelon sisäinen rasva oli rajojen puitteissa, onneksi, mutta sitä on kuitenkin aina hyvä saada alemmas. Ihan kamalia asioita oli nuo luvut kyllä kuulla. Jaiks! Vaikka BMI -luku (eli painoni ja pituuteni suhde) on normaali ja kehoni fyysinen ikä on sama kuin mitä ikäni oikeasti on, en todellakaan ollut tyytyväinen saamiini lukuihin, eikä pidäkään. Olin erittäin negatiivisesti yllättynyt näistä tuloksista, mutta todella hyvä, että tuo testi tehtiin, sillä nyt oli tarve muutoksille!

20150503_121926.jpg

Samassa yhteydessä kävimme läpi ruokavaliotani ja miten se asettuu mm. suhteessa perusaineenvaihduntaani, eli paljonko elimistöni kuluttaa kaloreita ihan vain sillä, että olen olemassa. Tässä kohtaa löytyi perimmäinen syy painon junnaamiselle ja nousulle ja tälle ihmeelliselle olotilalleni; syön aivan liian vähän siihen nähden, paljonko kulutan. Olen opettanut näiden alkuvuoden kuukausien aikana kroppani siihen, että annan sille aivan liian vähän polttoainetta ja kun se saa sitä, se pitää siitä kynsin ja hampain kiinni, koska ei tiedä koska saa sitä seuraavan kerran.

Syömiäni ruokia syynättiin läpi ja niihin tehtiin tarvittavat korjaukset. Proteiinin määrää lisättiin runsaasti, samoin rasvojen. Eikö olekin ihan hullu ajatus, että saadaksesi rasvaa pois elimistöstä, sitä pitää syödä. Sen lisäksi hiilarien paikkaa muutettiin, jotta elimistö pääsisi treenien aikana käsiksi myös rasvavarastoihin ja kaloreita lisättiin runsaasti, jotta elimistö saa tarpeeksi kulutettavaa. Varsinkin välipalan ja iltapalan koostumus muuttui ihan toisenlaiseksi.

20150503_121905.jpg

Vettä on juotava litratolkulla enemmän, magnesium ja c-vitamiini muistettava ottaa säännöllisesti ja kalsiumin määrää on tarkkailtava. Tätä listaa kun lukee, voi todeta, että lähes kaikki asiat menivät uusiksi! Se on niin totta, että ihminen luulee syövänsä niin paljon terveellisemmin, kuin syökään. Minäkin, vaikka olen jonkin verran perehtynyt aiheeseen. Näin sitä sokeutuu omalle jutulleen ihan täysin. Koko homma meni ihan uusiksi ja odotan innolla mitä tapahtuu nyt, kun alan noudattamaan uudenlaista ruokailutapaa. Lähteekö paino putoamaan ja muuttuuko olotila? Mitään muita mitatuista asioistahan en pysty silmämääräisesti toteamaan, joten uusi kehonkoostumusmittaus onkin tarkoitus tehdä jonkun kuukauden kuluttua ja vertailla tuloksia.

Tulevalla viikolla tapaan PT:n treeniasioiden merkeissä. Myös niihin on tulossa radikaaleja muutoksia, nykyisellään kehitän vain aerobista kuntoani, kun pitäisi panostaa siihen lihastyöskentelyyn ja enemmän kehonhuoltoon. Olen aiemmin blogissakin valitellut polviani ja niiden särkyä ja PT huomasi, että mm. etureisieni kiinnityskohdat ovat niin kireällä, että se on se säryn aiheuttaja. Olen ihan intoa täynnä näistä uusista käänteistä ja rantakuntoprojekti sai ihan uutta vauhtia ja tekemisen meininkiä! Kannattaa ehdottomasti kääntyä ammattilaisten puoleen silloin, kun joku asia tökkii. Miten ihmeessä en tehnyt sitä aiemmin?!

20150503_121849.jpg

Palaan aiheeseen uudelleen toisen tapaamisemme jälkeen, jossa käydään läpi treenijuttuja. Tänään, nyt kun kaikki vappuhulinat on ohitse, olen aloittanut uuden ruokavalioni ja jatkan sitä läpi tämän toukokuun sekä kesäkuun, aina 3. päivään heinäkuuta saakka. Se olkoon projektini päätöspäivä, sillä seuraavana päivänä lähdemme Turkkiin ja siellähän niille bikineille on käyttöä.

Rantakunto, täältä tullaan!!

4 kommenttia “Totuus kehostani ja kunnostani

  1. Voi että mun pitäisi niin ottaa joku PT itelleni!! Noh, saimme juuri siskon kanssa tehtyä minulle ruokavalion ja aloitan nyt viikon kerrallaan! Aivan ihanaa ja motivaatio kympissä 🙂

    1. PT on kyllä ihan mahtava asia! Olen joskus pari kertaa treenannut PT:n kanssa aiemmin ja onhan se treeni ihan eri tuntuista silloin. En ymmärrä miten en tajunnut ottaa sellaista avuksi aiemmin, kun pitkään tuntui, että homma tökkii… No, tästä on hyvä jatkaa! 🙂 Ja kiva kuulla, että myös sulla etenee homma! Vielä on kesään aikaa! 😉

  2. Voi kun saisin minäkin jostain pontta muuttaa ruokailutottumuksiani.. Aivan liian huonosti syön ja aivan liikaa taas sitä makeaa – sokerista.. Hyvä sinä 🙂 ehkäpä minäkin vielä löydän motivaationi jostain ;D Hyvää yötä!

    1. Mä luulen, että sitä täytyy vaan haluta tarpeeksi. Siis muuttaa niitä tapoja. Ei se muuten lähde kulkemaan. Aika paljon itsekin joutuu ponnistelemaan välillä tuota sokeria vastaan. Varsinkin väsyneenä tai nälkäisenä. Nyt tosin syön kuin hevonen, joten nälkää en juuri tunne 🙂 Kyllä se motivaatio jostain löytyy sitten kun aika on kypsä! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *