Checklist -blogissa sisustetaan helsinkiläisen Heidin vaaleaa rivitalokotia avarasti ja hillitysti erilaisilla materiaaleilla ja kontrasteilla. Kodin jatkeena on pieni tanskalaishenkinen takapiha kesäkeittiöineen, kakkoskotina toimii kesämökki vehreällä tontilla. Perheessä rakastetaan matkustamista, juhlien järjestelyä, remontoimista, illanistujaisia ja leipomista. Blogiin päivittyykin laajasti sisustus -ja remonttijuttuja niin kotoa kuin mökiltä, herkullisia reseptejä ja kattauksia arkeen ja juhlaan, matkakertomuksia sekä terveyspainotteisia aiheita polveilevan tarinalliseen tyyliin.
My kitchen is complete!
Viime tuoli-postauksessa esittelin kotiimme tulleet mustat kaunottaret. Tässä postauksessa esittelen teille vanhat tuolit, jotka saivat uuden elämän minun ja äitini käsissä ja jotka nyt vihdoin ovat saapuneet kotiimme. 7 iltaa yhteensä siinä töiden jälkeen pakerrettiin, mutta nyt projekti on päätöksessä!
Tuolit ovat kuuluneet jo edesmenneille isovanhemmilleni. Istuimien pohjasta löytyi pieni detaljee niiden alkuperästä. Yritin googlettaa tuoleista vähän lisää tietoa kuten valmistusvuotta, valmistajaa tms, mutta en löytänyt mitään uutta.
Isäni muisteluiden perusteella tuolit ovat kuitenkin 40-50 luvulta. Isovanhempani asuivat silloin Helsingin Kalliossa, jonne tuolitkin ovat aikoinaan hankittu osana isoa ruokahuoneen kalustoa. Olen itse ruokaillut tuon kaluston ääressä heidän myöhäisemmässä asunnossaan ja nähnyt nämä tuolit jo lapsuudessani ensimmäisen kerran. Tuolit ovat olleet ruokailukaluston ”varatuoleja” ja ne kulkeutuivat aikojen saatossa isäni toimiston aulatilaan.
Kun sain idean näistä keittiöön hankittavista eriparituoleista, isäni tarjosi näitä tuoleja minulle.
Ja tältä ne siis näyttivät ennen kunnostusprojektin aloitusta:
Tuolit ovat tukevat ja ehjät, eli mitään rakenteellisia korjauksia ei tarvinnut niihin tehdä. Sen sijaan pinta oli vuosien saatossa rapistunut. Vanha petsilakka raavittiin irti sikli-raudalla ja se pölisi ja lensi joka paikkaan ja haju oli melko kammottava. Tuolit hiottiin kahden eri karkeuden hiomapaperilla. Melkoinen työ tehtiin, että pinnat saatiin puhtaaksi ja puupinta jälleen esiin.
Hionnan jälkeen tuolit pestiin ja annettiin kuivua vuorokauden ajan ennen pohjamaalin maalausta.
Päätin jo aiemmin hankittujen mustien tuolien väristä huolimatta maalata nämä tuolit valkoisiksi. Eriparisuus tulisi esille siis myös värin myötä, ei pelkästään mallin.
Valitsin pintamaaliksi saman täyskiiltävän Miranol-maalin, jolla mustatkin on maalattu. Istuintyynyjen alkuperäisen vihreän sametin halusin säilyttää, joten päällystin uuden kankaan vanhan päälle. Kiinnitin kankaan ainoastaan lyhyillä paksuilla neuloilla ja koska istuinosa ”loksahtaa” omalle paikalleen uriin, kankaan tai neulojen irtoamista ei tarvitse pelätä. Tässä ennen ja jälkeen -kuvat tuoleista:
Aikamoisen muodonmuutoksen ne ovatkin kokeneet!
Tältä ne näyttävät ollessaan osa keittiömme sisustusta ja mustien tuolien parina:
70-luvun mustat ja 40-50-luvun valkoiset tuolit ovat aikamoinen pari!:) Ne eivät erilaisuudestaan huolimatta riitele keskenään lainkaan, vaan näyttävät yhdessä luontevilta. Minä tykkään tästä yhdistelmästä ihan hurjasti!
Olen kuullut isovanhempieni pitäneen erilaisten juhlien ja illanistujaisten järjestämisestä ja heillä oli kuulemma ollut vilkas seuraelämä molempien vielä ollessa työelämässä. Ukkini oli valtion virkamies ja tuohon aikaan oli tavallista, että kotona oli myös palvelusväkeä. He kestitsivät usein ystäviään ja ukkini kollegoita. Näissä tuoleissa on saattanut istua vaikka ketä! Mieltymykseni juhlien ja illanistujaisten järjestämiseen olenkin selvästi perinyt isovanhemmiltani.
Ukkini kuoli, kun olin 10-vuotias ja mummini menetin 8 vuotta sitten. Minusta on mukava ajatus, että nyt osa heidän historiastaan elää meidän keittiössämme noiden tuolien muodossa.
Siitä tulee jotenkin tosi kiva ja lämmin olo. <3
Tulipa niistä kauniit! Tuollaiset suvussa kulkeneet aarteet, joilla on oma tarinansa kerrottavanaan ovat kyllä ihania 🙂
Kiitos! Ne ovat kyllä omaankin mieleen tosi paljon. Ja ennen kaikkea juurikin tuon tarinansa takia. 🙂
Ihanat!! Mahtavaa että niillä on tarina läheltä 🙂
Se tuntuu kyllä aika kivalta, että nuo tuolit ovat nyt minun kotonani. 🙂 Pidän siitä, että kodissa on myös vanhoja tavaroita, joista syntyy kerroksellisuutta, tällaiset suvussa kauan olleet tavarat ovat parasta mahdollista.
Wauu, hieno muutos :))!!
Kiitti, kyllä ne joo hiukan päivittyivät ulkonäöltään 🙂
Hyvältä näyttää! Ja tosi kiva juttu, että pystyt säilyttämään osan sukunne historiasta omassa kodissanne : ).
Kiitos, niistä tuli kyllä tosi kivannäköiset! Parasta on juuri tuo mainitsemasi historian säilyttäminen. 🙂
Hei, kivan näköiset lattiat! Muistatko nimeä ja tärkein kysymys, näkyykö kuinka pöly ja tahrat? Koiratalouden lattiat menossa vaihtoon ja mietityttää tuo väri. Kovin tekisi mieli mutta menenkö ojasta allikkoon kun nyt on punaruskeat laminaatit ja aivan kammottavat koirataloudessa…
Hei! Lattian sävy on Arctic ja merkki on Ellett. Ostimme sen K-raudasta, mutta nyt kun yritin hakea kyseistä lattiaa linkattavaksi tähän, en löytänyt sitä enää. Oliskohan ollut joku poistuva erä tms.? Mutta ainakin Parador merkillä on Arctic Pine -niminen laminaatti, joka on ihan samannäköinen. <br />
<br />
Lika ja pöly näkyy kyllä – se täytyy myöntää. Olemme myös olleet kahden koiran talous ja toisen koiran mustat karvat näkyivät luonnollisesti selvemmin, kuin punaruskean koiran karvat. Kaikki roskat näkyy tosi selvästi varsinkin kesäaikaan, kun on niin valoisaa, että jos haluaa täysin putipuhtaassa kodissa asustella, imurointi on tehtävä vähintään joka toinen päivä ja lattiat pestävä ainakin kerran viikossa. Suosittelen silti lämpimästi valkoisia lattioita, jos niitä on miettinyt. En itse vaihtaisi pois, vaikka siivottava on useammin, koska en halua nähdä niitä roskia 🙂 Valon määrä on niin eri nykyään kuin verrattuna entisiin punaruskeisiin lattioihin!