Checklist -blogissa sisustetaan helsinkiläisen Heidin vaaleaa rivitalokotia avarasti ja hillitysti erilaisilla materiaaleilla ja kontrasteilla. Kodin jatkeena on pieni tanskalaishenkinen takapiha kesäkeittiöineen, kakkoskotina toimii kesämökki vehreällä tontilla. Perheessä rakastetaan matkustamista, juhlien järjestelyä, remontoimista, illanistujaisia ja leipomista. Blogiin päivittyykin laajasti sisustus -ja remonttijuttuja niin kotoa kuin mökiltä, herkullisia reseptejä ja kattauksia arkeen ja juhlaan, matkakertomuksia sekä terveyspainotteisia aiheita polveilevan tarinalliseen tyyliin.
Viikkotolkulla pyörin nettihuutokaupoissa, ostetaan ja myydään -palstoilla ja ravasin antiikkiliikkeissä ja koin pettymyksiä ihmisten jokseenkin hämmästyttävien käytöstapojen takia, mutta nyt ne ovat historiaa ja armoton kalustemetsästys on nyt saatettu onnellisesti päätökseen!
Alunperin etsin Narnia-tyylistä isoa kaappia uudistettavaan olkkariimme. Suunnitelma heitti kuitenkin häränpyllyä tajuttuamme, ettei suuri kaappi massiivisuutensa takia olisikaan oikea valinta. En kuitenkaan suostunut luopumaan kaappiajatuksesta ja alkoikin armoton etsintä. Kriteerejä oli lähes tärkeimpien, eli mittasuhteiden lisäksi monia: ilmava kaluste, eli korkeahkot jalat. Kaappien lisäksi ainakin yksi vetolaatikko, mielellään kaappien alla. Ehdottomasti vanha, elämää nähnyt kaluste, ei mikään Ikean tusinatuotantotavara. (Kaikella kunnioituksella ja rakkaudella Ikeaa kohtaan.) Siro ja kiva ulkonäkö. Lukollinen kaappi vanhalla avaimella. Mies tuumasi, että etsisin kaappia vielä ensi jouluna. Mutta minä kun päätän jotain, niin sitä tehdään niin kauan kunnes onnistutaan! 🙂
Eilen työpäivän jälkeen tärppäsi! Menimme toistamiseen Tattarisuon Kalusteneuvokseen, joka myy antiikkia. Kymmenen minuutin hallissa pyörimisen jälkeen olin heittämässä hanskoja tiskiin, kunnes mies kysäisi, että no entäs tämä? Hän osoitti täydellistä kaappia – juuri sellaista mitä olin etsinyt, eli liinavaatekaappia. Kaappi edustaa funkkis-tyyliä ja on 50-60-luvulla valmistettu. Parasta tässä on se, että kaluste on kotimainen. Se on valmistettu loimukoivusta, joka googlen mukaan on tänä päivänä harvinainen raaka-aine kalusteteollisuudessa sen saatavuuden ja korkean hinnan takia. Eli saimme juurikin sitä laadukasta vanhaa tavaraa, mitä haimme! Oi, että, olenpa iloinen! 🙂 Onnetar oli myös puolellamme, sillä antiikkihallissa oli juuri meneillään ale ja meidän kaapin alkuperäisestä hinnasta pudotettiin pois -30%. Kun vielä tinkasin itselleni hyvän mielen parin kympin lisäalella, kannatutin kaapin mielelläni autoon! 🙂
Suurin työ alkaa kuitenkin kaapin suhteen nyt. Periaatteessa kaappi olisi ulkonäöltään kelpo tuollaisenaan, mikäli haluaisin kotiini tummanruskean, punertavan kalusteen. Lakkapinta vähän hilseilee, mutta jos ruskea olisi mieluinen väri, se ei haittaisi. Kaikkien antiikkikalusteiden ystävien kauhuksi, aion maalata kaapin valkoiseksi. Se tietää melkoista hiontahommaa. Lisäksi laatikoiden vetimet, jotka eivät selvästikään ole alkuperäiset, pitää vaihtaa. Takalevy pitää naulata uudelleen ja saranat tarvitsee kiristämistä. Mitään upouuden näköistä kaapista ei ole tarkoitus siltikään tehdä, olen jo hieman tutustunut, miten saan kaappiin sellaisen ulkonäön mitä mielessäni haikailen.
Mainitsin postauksen alussa pettyneeni metsästyksen aikana kanssaihmisten käytökseen. Haluan avata tilannetta hieman, sillä itse hämmästelen edelleen toisten käyttäytymistä. Sain kaappietsinnän aikana pian huomata, ettei ihmiset huolehdi myynti-ilmoituksistaan. Pommitin lukuisia kysyäkseni myynnissä olevasta kalusteesta vain kuullakseni, että kyseinen tavara oli myyty ”jo ajat sitten”. No, olisi varmaan kaikkien edun mukaista poistaa tarpeeton ilmoitus? Entäpä sitten sellainen, että olet jo sopinut hinnan ja noutoajan myyjän kanssa, kun hän yhtäkkiä lakkaa vastaamasta viesteihisi ja tarkistaessasi myynti-ilmoitusta, se on yhtäkkiä poistettu netistä. Jonkun tunnin kuluttua ilmoitus tulee nettiin uudelleen ilman hintaa ja pyydetään tarjoamaan ”vain asiallisia” summia kaapista. Tämä kaikki siis saman päivän aikana! Yllättäen minulle, kenelle kaluste oli alunperin luvattu myydä sillä hinnalla kuin mitä alkuperäisessä ilmoituksessa pyydettiin, ei enää vastattu. Törkeää. Tunsin oloni huijatuksi, vaikka mitään rahallista menetystä en kokenutkaan. Ilmeisesti pieni rahanahneus iski myyjään? Minun mielestäni melko ääliömäistä käytöstä ja olin oikeutetusti erittäin näreissäni. Onneksi löysin kaappini muualta, eikä minun tarvinnut enempää asioida tuollaisen henkilön kanssa.
Täällä alkaakin nyt siis kalustetuunaus ja kokonaiskuvia ennen ja jälkeen kaapista ja tilanteesta saatte, kun työ on saatettu päätökseen. Toivottavasti jo ensi viikon aikana! 🙂 Tälle illalle kalenterissa on muuta, mutta huomenna pääsen sitten kaapin kimppuun!
Kivaa päivää teille!
B
Jään innolla odottamaan tämän projektin etenemistä. Meillä on myös hakusessa 50-60-luvun liinavaatekaappi lelukaapiksi minimiehen huoneeseen. Jos ja kun sellainen löytyy meinaan sen rohkeasti maalata liitutaulumaalilla. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla periaatteella mennään siis ;). Yksi jo löytyi mutta hakuongelmien vuoksi jäi sitten saamatta. Me siis odotellaan vielä.
Ne vanhat liinavaatekaapit on niin ihania ja etsin tätä todella pitkään! En kuitenkaan ollut valmis maksamaan joitain ihan älyttömältäkin kuulostaneita hintapyyntöjä a` 800 euroa. Halusin kuitenkin ehdottomasti sellaisen, jota itse voisin alkaa laittamaan kuntoon ja tuossa sitä hommaa kyllä sitten riittääkin! 🙂
Huh, sulla on melkoinen projekti edessä! Mutta taatusti tulee kiva. Meilläkin on ikivanha lipasto, jonka maalautin valkoiseksi. Maalautin tarkoittaa siis sitä, että itse aloitin, kyllästyin ja mies hoiti homman loppuun. 😉 <br />
Odottelen kuvia valmiista projektista! 🙂
Ajattelin, että teen aina sen verran kun hotsittaa, niin homma ei ala kyrsimään 🙂 Toisaalta tunnen itseni ja haluan saada heti valmista, joten äherrän kaapin kimpussa todennäköisesti aika kauan kerrallaan. Hiominen se on se isotöinen homma, maalaus on jo sitten helpompaa.
Ihanaa, että etsintä tuotti tulosta kaikkien pettymysten jälkeen! Ei siis ollut turha projekti 🙂 Innolla odottelen lopputulosta!
Nuo vanhat liinavaatekaapit on ilmeisen haluttua tavaraa, kaikki tuntui menevän nenän edestä, mutta onneksi meille löytyi hyvä yksilö! 🙂 Täällä jo itselläkin sormet syyhyää…! 🙂