Olen tullut melko krantuksi käsilaukkujen suhteen. Laukussa pitää miellyttää niin moni asia, ennen kuin sellaisen hankin. Ensisijaisia asioita on tietenkin ulkonäköön liittyvät asiat; malli sekä väri. Kantohihnat ovat tärkeät, samoin sisätaskut sekä miten laukku suljetaan – vetskari, neppari, nauhat vai mitkä. Eikä pidä unohtaa tietenkään laukun kokoa ja käyttötarkoitusta.

Minulla on ennen tätä uusinta hankintaani neljä laukkua. Kaksi niistä on ”kesälaukkuja”, sillä ne ovat vaaleita ja vierastan käyttää kovin vaaleita ja valkoisia asusteita ja vaatteita myöhään syksyllä sekä talvella. Pimeään vuodenaikaan käytössä on ollut kaksi muuta laukkuani (ruskea ja musta), mutta kaipasin niiden rinnalle jotain uutta, sillä toinen on melko pieni, eikä mukaan voi ikinä ottaa mitään ”ylimääräistä” laukun vakiokamojen ulkopuolelta. Toiseen, johon mahtuu taas enemmän, olen hieman jo kyllästynyt paljon käytön vuoksi. Kaipasin lisäksi vaihtelua kantohihnoihin, sillä kolme laukuistani on yliolan -hihnalla.

Nyt hankinkin Milanosta uuden käsilaukun, joka poikkeaa muista laukuistani. Merkki on italialainen Liu Jo. Kahden veljeksen perustama trendikäs yritys valmistaa mielestäni kauniita laukkuja, joista jotkin tosin liian koristeellisia ja erikoisia makuuni. Uskallan verrata Liu Jo:ta amerikkalaiseen Michael Korsiin ja hintatasokin on aika lailla sama. Milanossa oli Liu Jo -merkin liikkeessä vielä osa vanhan malliston tuotteista -50% alennuksella. Löysin omani sieltä jäätyäni ensin harkitsemaan ostosta. Vasta toisella vierailukerralla liikkeeseen kävin laukun ostamassa, kun mieskin jo käski mennä hakemaan sen! Mahtoi olla kyllästynyt jahkailuuni! Aika uhkarohkeaa oli jättää laukku ekalla kerralla ostamatta, sillä se oli viimeinen kappale, mutta ajattelin, että se odottaa siellä kyllä, jos se on minulle tarkoitettu 🙂

Tässä laukussa on muista laukuistani poiketen montakin asiaa; ensiksi liukuväritys. Mietin kyllästyisinkö tuohon efektiin pian, mutta koska väriero on aika pieni, ajattelin sen kestävän kuitenkin aikaa ja katsetta. Toisekseen mietin pitkään pussimaista mallia. Kokisinko mallin käytössä hankalaksi, sillä suuaukko on pienempi kuin pohja. Kolmanneksi mietin lyhyttä kantohihnaa, sillä kuten mainitsin, olen yleensä suosinut yliolan-hihnoja, sillä ne jättää kädet ihan toisella tapaa vapaaksi, kuin yhdellä olalla roikkuva kassi. Koska halusin nimenomaan olemassa olevista poikkeavan laukun, tämä täytti sen kriteerin.

Ihastuttava tekoturkis-pallero on irroitettavissa, mutta ainakin näin kevättalveen se vielä sopii. Pidän myös logosta. Se on isolla, mutta koska se on samanvärinen laukun kanssa ja jää aavistuksen kiristysnauhojen alle, se ei ihan huuda sitä ääneen. Kultaiset pienet niitit ovat nätti ja vähän rock-henkinen lisä ja minä kun tuosta keltakullasta vielä kovasti pidän! Niitit kulkevat lisäksi laukun sivuilla, kuten ekasta kuvasta peilin kautta näkyykin.

Pukeudun aika simppelisti ja arvostan yksinkertaisia linjoja ja ilmeitä vaatteissa. Laukut ja muut asusteet saavat sitten mielellään olla näyttäviä ja koreilevia, joilla asuun saadaan pientä twistiä.