Negatiivisen ajattelun voima ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Siinä kiteytettynä tämän viidennen kuntokuuri-viikon tunnelmat, jotka sain karvaasti tuta nahoissani.

Kirjoittelin eilen asioista, jotka ovat viime viikon ajan myllertäneet mielessäni. Viime viikko menikin enemmän tai vähemmän siipi maassa erilaisia labratuloksia odotellen ja yhden ison päätöksen edessä ollessa. Jälkimmäiseen liittyi tärkeä tapaaminen, jota stressasin ja jännitin ja hermoilin etukäteen monta päivää samalla kun pelkäsin, että kokeista löytyisi jotain ikävää. Annoin siis oivan kasvualustan niin stressihormonille kuin mielessä paisuville ajatuksillekin ja koko viime viikkoa varjosti epäily, hermoilu, jossittelu ja tunteiden vuoristorata. Tämä ei voi muuta, kuin näkyä myös elimistön toiminnassa.

Voin rehellisesti myöntää, että tässä projektissa kuukausi taisi olla omalla kohdallani aikalailla se raja, joka kulki epämukavuusalueen ja silkan ketutuksen välissä. Tämä viides viikko on ollut aiemmin mainittujen asioiden takia yhtä hemmetin taistelua, alavireistä fiilistä, kaikki alleen hukuttavaa väsymystä, nälkää ja törkeetä sokerihimoa ja aika ison ongelman on alkanut aiheuttaa ruoka. Olen lopen kyllästynyt siihen.

Kana ja jauheliha alkaa tulvimaan korvista ja yhtäkään salaatinlehteä tai kurkunpätkää bataatteineen en haluasi hetkeen syödä. Tumma riisi on kuin söisi hiekanjyviä ja kitalakeen tarttuva leipäpala ilman voita ja muu ruoka kuivuudessaan alkaa ihan oikeasti hitsaamaan. Se on kumma juttu, että treenit eivät vieläkään tunnu ikäviltä ja kertaakaan ei ole edes mielessä käynyt ajatus niiden skippaamisesta, mutta tuo ruoka on iso ongelma. Nälkä on tällä viidennellä viikolla vaivannut isosti. Jo tunnin päästä edellisestä ruoasta suolet kurnii ja oikein tunnen, kuinka energiataso laskee ja patterit alkaa hyytymään. Tuntuu kuin koko aivotoiminta hidastuisi, ei enää pysty keskittymään ja sen näkee myös mielialassa ja pinnan kiristymisessä. Sllä hetkellä ei oikein kestä yhtä pientäkään vastoinkäymistä tai vastalausetta. Töissä on ollut vähän haastavaa pitää palikat kasassa ja mölyt mahassa! 🙂

Pari kertaa nälkä ei ole lähtenyt sillä määrällä ruokaa, mitä lautasella on sillä aterialla ollut. Kerran viikon aikana söin ekstra-ruisleivän (gluteenittoman) ja pari kertaa ekstra-mandariinin sammuttaakseni näläntunteen. Lopuilla kertaa olen vain juonut vettä tai Fun Light -mehua. Kyllä sitä tuossa kohtaa miettii miksi ihmeessä ihminen, jolla on jääkaappi täynnä ruokaa, pitää itseään nälässä! 🙂 Sitten taas toisella kertaa muistaa, että mikäänhän tässä elämässä ei tule ilmaiseksi. Ei myöskään rantakunto, jos sitä havittelee. Töitä on sen eteen tehtävä myös ja siedettävä hetki jos toinen epämiellyttäviä asioita ja tunteita. Jälleen kerran, mielenhallintaahan tämä vain on…

Nyt kun suurimmat marinat sain pois alta, voidaan keskittyä muihin. Positiivinen puoli tässä tietenkin on se, että muutoin olo on mitä mainioin. (Siis jos unohdetaan nälkä, erilaiset himotukset, väsymys ja ketutus, heh.) Koska elimistö ei saa mitään sitä ärsyttävää ainesta – sokeria, kovaa rasvaa, laidasta laitaan vaihtelevia ruoka-aineita, huonosti sulavia sapuskoja tai keinotekoisia ja teollisia aineksia, se voi hyvin. Suolisto on rauhallinen ja jaksan istua töissä koko päivän työpöydän ääressä ilman vatsanturvotusta ja sahanpuruja. Istumatyössä nesteet eivät pääse liikkumaan aineenvaihdunnan jämähtäessä juurikin suoliston kohdalle kropan ollessa 90 asteen kulmassa koko päivän ja ainakin itselläni huomasin aina housujen alkavan kiristämään viimeistään lounaan jälkeen ja kotiinlähtiessä maha oli kuin jalkapallo. Kaikenlainen turha pöhötys on poissa ja sen myötä olo tottakai erittäin paljon keventyneempi.

En voinut vaa’alle tänä aamuna hypättyäni olla huomaamatta miten kaikki negistely viikon aikana on vaikuttanut. Ekaa kertaa petyin. Viidennen viikon tuloksena oli vain -200g. En uskonutkaan että puolen kilon viikkotahti ilman painonpudotuksen jämähtämistä jatkuisi, mutta en kyllä uskonut, että kävisi näinkään. Miten voimakas vaikutus on siis negatiivisilla ajatuksilla, jos ne päästää kunnolla myllertämään mielessä! Tällä hetkellä tulos kokonaisuudessaan on -2,7g viiden viikon ajalta. Se vähän harmittaa, sillä niin kuin mainittua, projektin alkuun kirjattu tavoite -5kg kummittelee edelleen mielessä. Miehellä oma tavoite paukkui jo ylikin, sillä huimalla -1,1g tämän aamuisella pudotuksella hänen tuloksensa on ennen vikan viikon puristusta yhteensä jo 5,8kg.

Vaikka todella tiukille tämä alkanut viimeinen viikko ottaakin, nyt unohdan negistelyn, sillä siihen ei ole enää syytä ja painan kuin pieni orava tämän vikan viikon täysillä! Pienesti harmittaa, että oma tavoite jää saavuttamatta, mutta yli kolmen kilon yritän pusertaa tuloksen vielä! Se on minun kokoiseltani erittäin hyvä suoritus silti! Ja odotan toki innolla mitä mittanauha näyttää senttien osalta. Kuten jo viime kuulumisissa tuli mainittua, niin ainakin todistettavasti jo yksi farkkukoko ollaan kutistuttu.

Kuvissa vilahtelee tämänhetkinen aamupalani. Ai nami! Herkkua! Yhteen smoothieen saa kaiken tarvittavan ja tuo herkkupommi jää taatusti vakkari-aamupalakseni.

Tällä viikolla piristystä tuo Hullut Päivät, johon olen jo valmistautunut taittelemalla kuvastosta hiirenkorvalle hankittavia asioita. Mikään ei ole must -juttu, eikä harmita jos niitä en saa, mutta monta kivaa löytyi, joita käyn ainakin katsomassa paikan päällä. Lisämotskua tuo toki se, että projekti päättyy pian ja palmusunnuntaille olenkin jo varannut herkkuja! Tuon päivän otan todellakin iisisti ja kiellottomasti ja nautin elämästä, saavutetusta tuloksesta ja niistä himoitsemistani herkuista!

Näissä tunnelmissa käynnistyi tämä viimeinen viikko projektin osalta!