Olipahan bileet!

Lauantaina vietettiin valmistujaisiani ja huhheijaa, olipahan bileet! Rakkaita ystäviä alkoi valumaan hieman ennen neljää paikalle ja viiden maissa oltiin jo kohoteltu kaikkien n. 15 vieraan  kanssa malja pienen puheen kera.

juhlat1.jpg

Terassi koristeltiin pallovaloilla ja mustalla viirinauhalla. Pöydälle leikkasin muovisesta pöytäliinasta pienet kaitaliinat ja pöytää koristi myös valkoiset hortensian oksat. Lisätuoleilla löytyi jokaiselle istuinpaikka ja viileää iltaa varten varauduin läjällä vilttejä sekä villasukkia!

Tarjoilut koostuivat näissä juhlissa kylmistä ruoista. Kenenkään juhlat eivät ole kivat niin, että isäntäpari huhkii keittiössä tai grillin ääressä näin suurissa juhlissa tuntitolkulla muille sapuskaa valmistaen. Niinpä katsoimmekin miehen kanssa viisaaksi valmistaa buffet sellaisista ruoista, jotka pystyimme valmistamaan aiemmin valmiiksi ja vain kantamaan ne esille h-hetkellä. Minä tein salaatit ja mies valmisti lihat. Yhdessä sitten värkättiin muut tarjoilut ja jälkkärikin vaan kasattiin ennalta tehdyistä paloista juuri ennen pöytään vientiä valmiiksi. Todella kätevästi kävi näin.

juhlat2.jpg

juhlat4.jpg

juhlat3.jpg

juhlat5.jpg

Ruoat nautittiin kertakäyttöastioista, joten tiskivuoreltakin säästyttiin. En yleensä perusta kertisastioista, ne sotii jotenkin tätä itselleni kovin rakasta kattausharrastusta vastaan, mutta onhan se nyt selvää, että tällaisissa bileissä ne nyt vain on kaikista järkevimmät. Lauantai ei asteiden puolesta kohonnut huippulukemiin, mutta meidän pienellä ja suojaisella pihalla, jossa on korkeat aidat tuulelta suojaten ja johon aurinko porottaa esteettömästi klo 14-20 välisen ajan, oli pihalla hetkittäin suorastaan kuuma! Mieletön sää siis tuli sittenkin juhlien ajaksi, vaikka torstaina vielä satoi rakeita valkaisten koko maan!

Lahjoja ei todellakaan näihin juhliin toivottu, mutta sain aivan ihania kukkia ystäviltäni. Koti täyttyi ruusuista ja kimpuista, upeasta orkideasta ja sainpa mökillekin viemisiä mustikantaimenen muodossa! Rakas ystävä muisti myös kauniilla ja yksinkertaisella Iittalan Vitriinillä. Siihen kelpaa sormukset laittaa yön ajaksi säilöön.

juhlat7.jpg

Sain lisäksi äidiltäni lahjakortin, joka käy kokonaiseen kauppakeskukseen. Käyttökohdetta täytyykin miettiä huolella. Olen pitkään himoinnut uusia korvakoruja tai kosmetiikkalaukkua – ehkä päädyn johonkin tuollaiseen. Miehen kanssa sovimme suoraan, että tätä ”väli-valmistujaista” ei tarvitse muistaa. Ehkä tuoreessa mökkiostossa on ihan tarpeeksi nyt lahjaa meille molemmille ja vähän enemmänkin.

juhlat8.jpg

juhlat6.jpg

Juhlat jatkuivat railakkaina melkein aamuneljään ja pari jäi vielä yöksikin! En muista koska viimeksi olisi itsekin tullut noin reippaasti kallisteltua lasia, joten olo oli kyllä aika rapsakka eilen aamulla. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä kamalammaksi dagen efterit muodostuu ja niinpä olotila on vielä tänäänkin ollut heikohko. Kärsi ruumis – sillä olethan sinä iloinnutkin! 🙂

Elämässämme on kyllä aivan mahtavia ja ihania ystäviä! Näiden ihmisten kanssa on pidetty yhtä joko jo vauvasta lähtien tai vähintään teinivuosista. Kyllä parinkymmenen vuoden ystävyyden aikana on koettu ihan älyttömän upeita hetkiä ja lauantainen juhla oli yksi niistä. Saamme kyllä olla todella onnekkaita näin ihanasta kaveripiiristä. Olemme sekaisin toistemme lapsien kummeja, kaasoja ja bestmaneja, osa sukua, osa naimakauppojen myötä sukua, osa sydänystäviä jo lapsuudesta saakka. Mikäs tuollaisen porukan kanssa on viettää elämän huippuhetkiä. Näitä tällaisia on sitten ihana muistella joskus kiikkustuolissa.

Ihana juhlapäivä siis takana, mutta nyt suunnataan ajatuksia jo ensi viikonloppuun ja mökkihommiin!

Valmistujaisvalmisteluita

Oli syksy 2014. Valmistuin markkinointiviestinnän ammattitutkinnon suorittaneena visualistiksi ja suunnitelmissa oli vaihtaa alaa. Kah, kun elämässä ei aina mene kaikki suunnitelmien mukaan ja hyvä niin. Olen aina uskonut siihen, että asiat menevät juuri niin kuin niiden kuuluukin. Minun ei ilmeisesti kuulunut vaihtaa alaa. Minun kuului jäädä työpaikkaani ja saada mahdollisuus kouluttautua lisää ja tehdä uudenlaisia aluevaltauksia.

Siinä syy, miksi huomenna juhlitaan taas. Valmistujaiset Part II.

1.jpg

Suoritin parissa vuodessa näyttötutkintona painoviestinnän perustutkinnon. Hieno tittelini on ulkoasuntoteuttaja. Käytännössä tämä tarkoittaa, että pari vuotta on tahkottu graafisen suunnittelun perusteita; taitto-ohjelmaa, typografiaa, valokuvausta, kuvien käsittelyä, painomenetelmiä, grafiikkasuunnittelua, vektorigrafiikkaa, animointia, verkkojulkaisuja ja pintaraapaisun verran koodaustakin ihan vain muutamia mainitakseni. Kehityskaari on ollut huikeaa ja olen oppinut ihan älyttömästi parissa vuodessa uusia taitoja! Mutta tämä ei riitä. Nälkä on kasvanut syödessä ja halu kehittyä ja oppia lisää on suuri ja siksipä jatkan opintoja media-alan ammattitutkinnon parissa myöhemmin syksyllä. Ei siis kahta ilman kolmatta!

Onnea on työnantaja, joka näkee tilanteen molempia osapuolia hyödyntävänä ja tukee jatkuvaa kehitystäni suoden mahdollisuuden opiskella vieläkin lisää! Aika harva työnantaja mahdollistaa saman työntekijän suorittaa vuosi toisensa jälkeen tutkintoja liukuhihnalta. Ei tämä aina helppoa ole ollut, vuosikaudet (nyt läjässä 5 vuotta ja vielä lisää tulee!) kestäneen työn ja opiskelun yhdistäminen kysyy joskus voimia, stressinsietokykyä ja hemmetinmoista multitaskaustaitoa, mutta on se tietysti palkinnutkin. Isosti. Ja vaikka tuoreessa muistissa on myös ihan kamalan pitkät päivät, tulipunaisena hakanneet stressikäppyrät, 24/7 ajatuksissa pyörineet asiat ja tuska siitä, kun ei osaa mitään, ei tajua mitään, eikä saa aikaiseksi mitään, homma painuu kuitenkin ehdottomasti kokonaisuutena pelkästään vain plussan puolelle. Jotenkin noista kaikista selvittiin ja palkinto on nyt tässä: tutkintoni meni läpi täysillä kiitettävillä arvosanoilla! Wupii!

3.jpg

Huomenna on virallinen valmistujaispäivä ja vaikka oma todistukseni tuleekin tutkintotoimikunnalta vasta kesäkuun puolivälin jälkeen, on viralliset arvosanat jo annettu ja hyväksytty ja bileet voi pitää! Ihana saada taas ystävät juhlimaan saman katon alle. Piha on puunattu ja terassi on valmiina vastaanottamaan vieraat. Musalistat on koottu ja menuut mietitty. Juomat on kylmässä ja tarjoiltavat likipitäen väsätty. Enää puuttuu kaikki rakkaat ihmiset ja pieni pilkahdus aurinkoa kruunaamaan päivän. Just nyt olo on onnellinen. On kai ihan okei sanoa, että on ylpeä itsestään? Nyt nimittäin tuntuu ihan hemmetin hyvältä..! 🙂

Toivottelen ihanaa ja onnentäyteistä valmistujaispäivää huomenna kaikille ylioppilaille ja ammattiin valmistuville. Olkoon kaikki hekin ylpeitä itsestään ja saavutuksistaan! <3 Ei ne nimittäin ilmaiseksi tule.

Kauniit pionit

Uskokaa tai älkää, mutta taisin ostaa elämäni ekat pionit viime viikkoiselta Tallinnan reissulta.

pioni1.jpg

Tallinnan Vanhan Kaupungin portin liepeillä kukkakiskat pursuilivat toinen toistaan kauniimpia kukkia pilkkahintaan ja päätin heti, että ennen kotiinlähtöä käyn hakemassa tuliaiskukat kotiin. Pioneihin sitten päädyin, sillä ne maksoivat siellä vain kolme euroa kappale, joten viiden kukan kimpun hinnaksi tuli 15 euroa.

pioni2.jpg

Kaunista keskiviikkoa.