Jouluinen kotimme

Kuusi on kannettu kotiin ja se toi viimeisen jouluisen silauksen olohuoneeseemme. Muutoin kuusen lisäksi tunnelmasta pitää huolta lukuisat joulukukat, kynttilät sekä jouluiset herkut pienissä kulhoissa joulumusiikkia unohtamatta.

 

Jouluun liittyy kaikkien ihanien koristusten lisäksi ehdottomasti juurikin tunnelma. Se syntyy usein myös sellaisesta pienestä epämääräisestä touhuamisesta ja toisilta salassa asioiden hoitamisesta. Aina joskus joku huikkaa lähtevänsä jonnekin tai sulkeutuvansa toiseen huoneeseen. Pientä rapinaa ja kuiskutusta kuuluu silloin tällöin, salamyhkäistä hiippailua kotona on harrastettu paketointien ja hankintojen saralla. Ihan parasta – jouluun kuuluu vähän sellainen tonttuna toimiminen ja hiljaa salassa hipsiminen.

Tästä alkaa oma laskeutumiseni jouluun. Huomenna on viimeinen työpäivä tänä vuonna ja kieltämättä en malttaisi enää odottaa lomaa. Syksy on ollut pimeä, pitkä ja raskas ja odotan jo hiljaisia ja rauhallisia joulupäiviä ja rakkaita ihmisiä. Me menemme miehen kanssa huomenna illalla upeaan ravintolaan nauttimaan jouluillallisen ihan kahdestaan. Aika rentouttava alku joululomalle. Voi nollata heti raskaan työ- ja kouluvuoden hyvällä ruoalla ja parilla lasillisella viiniä ja todeta tehneensä tänä vuonna taas aika mahtavia juttuja ja lakata ajattelemasta työasioita seuraavaan 12 päivään. Koska joululoma.

Jotta nollaus ja joululoman aloitus olisi vieläkin täydellisempi, luvassa on perjantai-illalle vielä upea joulukonsertti Jarkko Aholaa Kallion kirkossa kuunnellessa. Täytynee varautua parilla nessulla…

Aaton ruokalista on tärkeä. Sitä on mietitty ja viilattu kattausta myöten ja ekan perjantaisen lomapäiväni käytänkin ruokaostoksien suorittamiseen ja kattaussuunnitelmien viimeistelyyn. Tänä vuonna onkin jotain ihan uutta sillä rintamalla.

Lauantaina, aatonaattona tehdään vielä viimeiset leipomiset ja ruokalahjat ja huitaistaan paikat kotona nopeasti kuntoon. Mitään erityistä joulusiivousta en ole koskaan harrastanut, kotona on tarpeeksi siistiä ihan yleisesti ja kukaan ei aivan varmana ole kiinnostunut kaappien järjestyksestä tai muista epäolennaisista asioista. Riittää, että sauna on puhdas kylpijöitä varten ja jääkaappi täynnä apetta! Pyhä aikomukseni on suorittaa lauantaina iltapäivään mennessä kaikki tarvittava ja loppupäivän/illan aion löhötä sohvalla höpsöjä joululeffoja katsellen ja aaton lähestyvään tunnelmaan virittäytyen.

Palailen vielä varmasti ennen aattoa tänne blogiin mm. kattauskuvien muodossa, mutta nyt jo toivotan tunnelmallisia joulun aluspäiviä kaikille – nautitaan näistä!

 

Havuköynnös takan reunalle

Tuossa aiemminhan sitä ääneen pohdin, että pitäisikö takan reunalle tehdä oikein peri-amerikkalainen havuköynnös. No, siitä se ajatus sitten lähti.

Aluksi en ollut ihan varma pidänkö siitä, mutta jonkun päivän jälkeen päätin, että se saa jäädä. Se on tuonut ihanaa jouluun kuuluvaa kuusentuoksua kotiin! Tänään sitä tosin tulee oikein kunnolla lisää, sillä olemme menossa hakemaan joulukuusen. Ihanaa! Siitä alkaa joulunodotus jotenkin konkreettisemmin.

Tuleeko teille muuten aito kuusi kotiin?

Talven ihmemaa

Ihmeellinen se todella on. Ensiksi on synkkää ja harmaata, vesi kiiltää mustalla asfaltilla ja tuuli vihmoo kylmän kosteuden syliin sateenvarjosta huolimatta. Sitten on talvi suoraan kuin sadusta, puiden oksien notkuessa paksusta valkoisesta peitteestä ja auringon ulottaessa säteensä tänne pohjolaan värjäten puiden latvat keltaisella. Ja juuri kun olet riemuinnut lumen tuomaa valoisuutta ja ihmismielen piristynyttä olemusta, tulee luihin ja ytimiin pureutuva myrskytuuli ja sade taas vieden valon ja ilon. Miten tylsää, miten kertakaikkisen masentavaa!

Sain onneksi erään lauantain kauniit maisemat ja auringon vangittua kuviin. Kyllähän sitä ennemmin näitä katselisi…

Lähdin lähimetsään tarpomaan kamera kainalossa. Tuntuipa oudolta mennä yksin metsään. En ole käynyt metsälenkeillä sen jälkeen kun koiria ei perheessämme ole enää ollut. Miten kova ikävä niitä karvaturreja taas tuolla tuli yksinään hangessa seisoessa. Jotenkin ikävä on tuntunut taas todella kovalta lähiaikoina. Lähestyvä joulu saa mielen herkistymään miettiessä kaikkia rakkaita. Niitä erityisesti, keitä ei enää olemassa ole muualla kuin mielissä ja sydämissä…

Toivotaan näiden kaltaisten maisemien palaavaan tosi pian! Nyt on pientä yritystä taas ilmassa, mutta vedeksi kai sekin pian muuttuu. Olisi ihanaa saada talvi takaisin ja ilmeisesti nyt elää toivo valkoisesta joulusta, jos säätiedotuksiin on uskomista.

Mukavaa päivää!