VÄRIKÄS KOULUPÄIVÄ

Tiedäthän ferrarinpunaisen? Ja fazerinsinisen? Entä minkävärinen on runo? Entäpä henkäys?

eka.jpg

Harvoin sitä tässä iässä tulee enää maaleilla leikittyä, kun ei taidemaalarikaan ole, mutta eräänä koulupäivänä oli kiva päästä läträämään temperamaaleilla. Meillä oli värioppia ja siinäpä vasta laaja aihe! Enpä olisi uskonut. Taisin tässä postauksessa jo mainitakin, mutta tiesittekö, että Saksassa on koulu, jossa opiskellaan värejä 4,5 vuotta? Melko pitkä aika. Voitte siis uskoa, että se oppi minkä me saimme yhden päivän aikana, oli vain pintaraapaisu itse aiheeseen.

Jokainen tietää perusvärit. Ja väriympyrän. Joku tietää vastavärit. Entä jos valitset 10 satunnaista väriä ja laitat ne järjestykseen vaaleasta tummaan. Kuulostaa helpolta. Toteutus huomattavasti vaikeampaa. Järjestä samat 10 väriä kylläisyysasteen mukaan järjestykseen. Jo todella paljon vaikempaa. Mutta tähän kohtaan lohdutuksen sana. Oikeaa vastausta ei ole. 🙂  Väri elää valon, taustan ja ennen kaikkea mielialan mukana.

Opettaja antoi meille sanoja, jotka piti maalaa sen värisenä, kuin itse sanan koemme. Siitä sitten vaan maaleja sotkemaan ja oikeaa väriä etsimään. Mukana oli jokseenkin tunnistettavia värejä, kuten edellä mainitsemani fazerinsininen tai vaikkapa fiskarsinoranssi. Jokainen tietää minkävärisiä ne ovat, mutta yritäpä sotkea juuri sellainen väri, jonka näet sielusi silmin, ei välttämättä olekaan enää niin yksinkertaista. Lisäätkö lämpimämpää sävyä, vai olisiko kylmempi sittenkin parempi? Äh, miksi tästä ei tule nyt sen väristä kun pitäisi?!

v%C3%A4ri.jpg

Mietipä sanaa kallis. Mikä väri tulee mieleen? Minkäväriseksi miellät sateen? Entä onnittelun? Entäpä Barbien? 🙂 Aihe käy koko ajan mielenkiintoisemmaksi!

Värikästä päivää kaikille!
Blondi

RAKKAIN JA KALLEIN HUONEKALUNI

20131016_171829.jpg

20131016_171755.jpg

Olisi ehkä pitänyt pyyhkiä pölyt koskettimista, ennen kuin nappasi kuvan esitelläkseen rakkaimman ja kalleimman huonekalunsa, mutta ehkä tämä on elämänmakuisempi? 🙂

Siinä se nököttää olohuoneen nurkassa, vuonna 1952 valmistettu Hellaksen piano. Tämä piano kuului isäni vanhemmille, sitten isälleni ja nykyään minulle. Tuossa paikassa se on ollut viimeiset 12 vuotta.
 
Olen itse soittanut pianoa nuorena 10 vuotta. Soitin oikeastaan enimmäkseen klassista, joten Bachit ja Beethovenit olivat tuttuja. Tänä päivänä piano soi, kun saan hetkellisen musiikillisen inspiraation. Nuotteja luen huonosti, suurimman osan biiseistä soitan korvakuulolla. Jotkut erilliset olen aikuisiällä opetellut nuoteista, kuten Myrskyluodon Maijan tai joululaulut, joita esitämme tytön kanssa joka joulu perheelle ja sukulaisille 🙂 Se on tosi kiva traditio. Tyttö soittelee myös joskus pianoa ja kaivettiin me vanha kitaranikin hänelle kellarista taannoin. 

20131016_171733.jpg
  
Piano on paraatipaikalla omalla seinällään. Pianon yläpuolella on perheestämme parisen vuotta sitten studiossa otetut kuvat. Naamio taas on tuliaisia Etelä-Afrikasta. Piano vaihtaa paikkaa alakerran uudistuksen yhteydessä ja sille löytynee uusi paikka todennäköisesti portaiden tuntumasta.

20131016_191341.jpg Piano viritettiin juuri toissa viikolla. Aktiivisessa käytössä olevaa pianoa pitäisi virittää jopa kerran kaksi vuodessa. Meillä tuo väli oli päässyt aivan liian pitkäksi, mutta pianonvirittäjän mielestä verrattaen aikaan, piano ei ollut yhtään pöllömmässä kunnossa. On muuten melko hassua tuo puuhaa tuo pianonviritys. Ensin kaikki irtilähtevät osat, kannet, etupaneelit jne. puretaan pois ja sitten otetaan esille äänirauta, jakoavaimen näköinen vekotin ja puutikkuja. Naapurit olivat varmasti tyytyväisiä kuunnellessaan plim-plim-plom-plom -ääniä pidemmälle toista tuntia. 🙂 Kerran kysyin naapurilta, että kuuluuko pianon ääni kovaa, hän vastasi ettei edes tiennyt meillä olevan pianoa. 
Meidän pianoon on asennettu myös hiljennin, eli sitä käytettäessä pianon kielien päälle laskeutuu pumpulinpehmeä matto, joka vaimentaa ääntä soitettaessa. Eihän se soittajallekaan mikään nautinto välttämättä ole soittaa hiljennetyllä pianolla, mutta varsinkin harjoiteltaessa se lienee korvaystävällisempää 🙂
Pianot ovat tyyriitä vekottimia. Tosin tuo minunhan ei ole mikään Stainway & Sons -piano, josta uutena saa pulittaa pitkän matkaa yli toistakymmentä tuhatta euroa, mutta kyllä tuo piano  heittämällä on kallein mööpelimme.

Piano ei pelkästään rahalla mitattuna ole kallein, vaan myös tunnearvoltaan. Sehän noissa mööpeleissä usein se tärkein arvo onkin. Muistan pianon olemassaolon jo isovanhempieni kotoa. Kun se lahjoitettiin minulle, se muutti vanhemmilleni. Kun muutimme tähän nykyiseen kotiin, jonka tiesimme olevan pitkäaikainen, piano muutti meille. Muistan lukuisia hetkiä ja soittotunteja pianon äärellä. Kävin tunneilla ennenkuin piano muutti lapsuudenkotiini, joten isovanhempani saivat usein kuulla harjoituksiani. (Ja niitä eiku, eiku, eiku -sointuja!)

20131016_171814.jpg

Mies ei ole pianoni suurin fani. Hänestä se vie tilaa, sitä ei soiteta tarpeeksi aktiivisesti siihen nähden ja kaiken lisäksi se on väärän värinen. Myönnän noista viimeisen 🙂 Olenkin harkinnut, että jos piano käsiteltäisiin ammattilaisen toimesta upean, kiiltävän valkoiseksi. Harkinta-aikaa on pidentänyt siihen kuluva raha, joka lienee neljänumeroinen, joten harkinta-aika jatkukoon toistaiseksi määrittelemättömän ajan!
Seinällä olevista kuvista puuttuu neiti-hauvamme. Neiti ei vielä silloin kuulunut perheeseemme, kun kuvat otettiin, mutta hänetkin toivottavasti saamme seinäkollaasiimme pian. Kuvanotto on työn alla…
Tässä paljastuikin samalla taas yksi uusi nurkka olohuoneestamme. Edellisen olohuone-postauksen voit lukea tästä. 
Kivaa alkavaa viikkoa!
B

Olethan muistanut osallistua upeaan arvontaan?

MAAILMAN PARAS PORKKANAKAKKU

Viikonloppu meni tyttären Sweet Sixteen -synttäreitä juhliessa. Tarjolle olin tehnyt suolaisista ruoista pizzaa ja feta-kinkkupiirakkaa ja makealle puolelle muutamia eri kakkuja.

porkkanakakku.jpg

Suosikkikakkuni on porkkanakakku ja sen tein luonnollisesti gluteenittomana. Kakun voi tehdä viljapohjaisena käyttämällä normaalisti vehnäjauhoja gluteenittomien ja perunajauhojen tilalla. Jotta tekin saisitte testata tätä suussasulavaa mausteista ihanuutta, tässäpä ohje siihen:

GLUTEENITON PORKKANAKAKKU
Kakkupohja
175 g gluteenittomia jauhoja
50 g perunajauhoa
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
1 tl kanelia
1/2 tl inkivääriä
ripaus muskottipähkinää
225 g sokeria
2  ja 1/4 dl rypsiöljyä
2 kananmuaa
1 tl vanilliinisokeria
225 g porkkanaraastetta
Täyte / Kuorrutus
200 g voita
200 g maustamatonta tuorejuustoa
200 g tomusokeria
1 rkl sitruunanmehua
1 tl vanilliinisokeria
Sekoita ensin jauhot, leivinjauhe, ruokasooda ja mausteet keskenään.
Vatkaa öljy ja sokeri sekaisin kunnolla ja lisää munat yksitellen. Lisää vanilliinisokeri.
Sekoita jauhot öljy-sokeri-munaseokseen.
Lisää lopuksi porkkanaraaste. (Mukaan voi laittaa myös esim. rusinoita tai pähkinöitä)
Kaada taikina voideltuun vuokaan, jonka pohjalla on leivinpaperi.
Paista uunissa 170 asteessa n. 20 min. 
Kakku on kypsä, kun hammastikkuun ei kokeiltaessa jää taikinaa.
Kuorrutetta / täytettä tehdessä sekoita voi, tuorejuusto ja tomusokeri vatkaimella tasaiseksi. Lisää sitruunanmehu ja vanilliinisokeri ja sekoita vielä hetki. Anna täytteen seistä jääkaapissa n. puoli tuntia maustumassa. 
Halkaise jäähtynyt kakku kahtia, levitä väliin puolet täytteestä.
Toinen puoli käytä kakun kuorruttamiseen. Minä kuorrutan aina vain ”kannen”, en reunoja.
Enjoy!
Kotiin tuli muutamia kukkapuskia synttäreiden kunniaksi ja kyllä leikkokukat vaan ihanasti piristää kotia! En tiennyt, että tulppaaneja taas saa! Ihanaa! 
tulppaanit.jpg

ruusut.jpg

Ihana kynttilä-arvonta on vielä torstaihin käynnissä, muistakaahan osallistua! 🙂

Rentouttavaa sunnuntain jatkoa!
Blondi