PALMUSUNNUNTAINA

Vaikka ulkona on ollut harmaata ja kosteaa koko viikonlopun, kotona on ripaus auringonväriä, vehreää juuri kasvanutta vihreää ja keväisiä elementtejä pääsiäisomisteiden myötä!

IMG_3278.JPG

IMG_3273.JPG


Olenkin jo tainnut mainita, pääsiäinen on joulun jälkeen suosikki pyhä. Ihan yhtä massiivisia koristeita, valmisteluita tai ruokia ei pääsiäisenä väännetä niin kuin jouluna, mutta kyllä kotiin ilmestyy pieniä somisteita ja keväistä ilmettä ja ruokaa tarjotaan ystäville ja siihen panostetaan kunnolla.

IMG_3272.JPG

Pajunkissat ovat tänä vuonna aikaisesta ilmestyksestä johtuen olleet super isoja ja vähän niistä se söpöys on ollut kaukana. Löysin kuitenkin tyttären ratsastustallin liepeiltä pari viikkoa sitten pieniä kissoja. Laitan ne aina maljakkoon ilman vettä. 

IMG_3302.JPG

Vihreitä lehtiä pukanneet oksat saivat nekin pieniä munia oksilleen.

IMG_3436.JPG

IMG_3438.JPG

IMG_3439.JPG


Nuo sopöt munat löytyivät parilla eurolla Tigerista. Aika passeli korvaaja tuosta Tigeristä on Tiimarille tullut! Siellä on vaikka mitä kivaa sälää! 🙂

IMG_3441.JPG

Tästä palmusunnuntaista on puuttunut virpojat!!

Meidän pienelle tielle ei ole eksynyt yhtään virpojaa tänään ja se on lievä pettymys, sillä varauduinhan noitien tuloon suklain ja olin toivonut ihania vitsoja maljakkoon laitettavaksi. Voi miten kurjaa… lähitienoolla ei taida asua niin pieniä enää, että virpomisiässä olisivat. Viime vuonnakaan ovella ei tainnut käydä kuin kaksi pientä noitaa, että vähiin käy!

Palmusunnuntain kunniaksi uunissa kypsyy paisti! Lisukkeeksi tulee valkosipuliperunoita ja kurkkupikkelsiä. Ehkä pari kananmunan valkuaista protskupuolen lisäämiseksi heitän kylkeen. Jälkkäriksi luvassa nami-nami rahkaa! 🙂

Edessä on aivan ihana viikko! Pari päivää koulua, jossa viimeinen käytännön koe. Toivottavasti viimeisen tentin tulokset saadaan myös! Torstaina minä siirryn jo tiukasti pääsiäisen viettoon ja aion levätä ja syödä hyvin, myös herkkuja! 🙂

Ihanaista palmusunnuntain iltaa <3
Blondi

ENSIAPUTAITOINEN

Nyt on kuulkaa meikäläinen ensiaputaitoinen! 🙂

Kaksi päivää Punaisen Ristin ensiapukoulutuksessa piti sisällään aimo annoksen teoriaa ja karhunosan käytäntöä. On maattu lattialla leikkien tajutonta, on oltu peurakolarissa, on saatu sairauskohtausta ja muuta mukavaa! Olen sitonut haavoja, lastoittanut, puhaltanut ja painaltanut Anne-nukkea, läiminyt vauvanukelta vieras esineen irti kurkusta, tunnistanut erilaisia sairaskohtauksia ja pelastanut ihmiselämiä. Ainakin melkein 🙂 

SPR_logo_3.jpg

Työpaikkani koulutti kaksi henkeä ensiaputaitoisiksi ja menihän siinä kaksi päivää kuin siivillä! Tämän koulutuksen jälkeen minun pitäisi periaatteessa osata toimia onnettomuuspaikoilla järkevästi ja tunnistaa ensimmäisen avuntarvitsijan. Osaan elvyttää, käyttää defibrillaattoria, hoitaa shokkipotilasta ja antaa ensiapua erilaisissa tilanteissa. Ainakin teoriassa. Toivon, etten koskaan joudu turvautumaan juuri hankittuihin taitoihini käytännössä, mutta on tämä arvokas taito olla olemassa!

kortti.png

Viikonloppua on odotettu! Aion nauttia vapaasta ja viimeistellä vihoviimeistä koulutehtävää. Ensi viikon maanantaina on käytännön harjoitus koululla ja ideoin sitä etukäteen. Siihen liittyy ainakin valkoista spray-maalia ja monta metriä tyllikangasta! 😉 

Tavoitteena on myös saada pihakalusteet terassille esiin. Enkä panisi pahakseni jos jotain narsissi-istutuksen tynkää saisin pihapöydälle aikaiseksi myös.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!
Blondi

EI PERINTEISIÄ VERHOJA

Meillä ei ole perinteisiä verhoja. En tiedä onko joku kiinnittänyt huomiota asiaan kotikuvia postatessani.

IMG_3396.JPG

IMG_3404.JPG

 

Olen kyllästynyt pitkiin ja perinteisiin sivuverhoihin jo vuosia sitten. Kitkuttelin ensin niillä monta vuotta niitä edes takaisin vaihtaen ja tuntui, että vaikka ne ovat kodikkaat, ne syövät neliöitä ja pienentävät tilaa. Vaihdoin pelkkiin kappoihin, mutta se oli jotenkin niin 80-lukulaista, että sekin puistatti.

Rakastan luonnonvaloa ja sitä, että ikkunoista näkee ulos. Vaikka me asumme maan tasalla, ei minua häiritse, jos joku katselee ohikulkiessaan kotiimme sisään. Talon etupuolella, keittiön ikkunan edessä kulkee n. 30 metrin päässä yleinen hiekkatie. Siinä kävelee yleensä koiranulkoiluttajat tai lenkkeilijät. Trafiikki ei ole päätähuimaavaa, sillä asumme päättyvän tien päässä. Läpikulkua ei tiellämme siis ole. Vain ne, jotka asuvat muutamassa talossa meidän talomme jälkeen, liikkuvat tiellä ja ne jotka sattuvat eksymään meidän lenkkipoluillemme.

Takapihan puolella, eli olkkarin puolella on naapuritalo tosi lähellä. Kesäisin taloa ei näe, sillä ekana kesänä n. 13 vuotta sitten istuttamani villiviiniköynnökset muuraavat aidan säleikön umpeen kolmen metrin korkeuteen niin, että pihamme on todella suojaisa. Siellä voisi ottaa aurinkoa vaikka yläosattomana, jos niin tahtoisi 🙂 Talvella sen sijaan asumme likimain akvaariossa, mutta sekään ei haittaa. Taloyhtiömme on pieni ja tunnemme kaikki naapurit, myös ne vastapäiset. Jos heistä joku haluaa tuijottaa meille sisään ja katsella kun me katselemme telkkaria, niin be my guest! 🙂

IMG_3408.JPG

Lopulta sitten revin ne kapatkin hiiteen ja elimme varmaan vuoden pätkän ilman verhoja. Sälekaihtimet meillä toki on joka ikkunassa. Sitten anoppilaan ilmestyi toimistoistakin tutut lamelliverhot. Rakastuin.
 
Meillä on Artic-kahdin Oy:n pystylamelliverhot. Lamellit teetettiin mittojen mukaan ja asensimme ne itse pari kesää sitten. Olen ollut siitä lähtien super-tyytyväinen valintaamme! Tällaiset ovat tulossa myös keittiöömme rempan yhteydessä. Lamellit ovat minun mielestäni kauniit ja yksinkertaiset, eikä ne häiritse silmää. Ne kiinnitetään melko huomaamattomalla listalla ja kiinnitystavan voi valita. Meillä ne kiinnitettiin olkkarissa alaslaskettuun katonosaan, vaikka se varsinaisesti taitaa olla asunnon ilmastointiputkien kotelo. 

IMG_3222.JPG

Lamelleja pystyy myös vaihtamaan jälkikäteen toisen värisiksi, eli koko systeemiä listoineen ja painoineen päivineen ei tarvitse uusia. Mielestäni myös ekologista niin. 

Meillä on täysin vitivalkoiset lamellit. Anopilla on myös valkoiset, mutta leveämmät ja heillä on joka 4. lamelli tummanharmaa. Ilme muuttuu sillä tavoin kyllä heti ja nekin ovat upeannäköiset. Itse päädyimme kuitenkin yksivärisiin, sillä halusin verhoista tosi huomaamattomat. Sitä paitsi kuten totesin, niitä voi muutella sitten jälkikäteen jos haluaa.

IMG_3239.JPG

Käyttötekniikkana meillä on naru ja kuulaketju. Narusta vetämällä koko lamellisysteemi sulkeutuu ikkunan eteen oikealta vasemmalle ja vastaavasti sillä avataan lamellit ikkunan reunaan kiinni yhteen ryppääseen. Kuulaketjulla taas säädetään lamellien kääntymistä paikallaan. Verhot voivat siis olla vedettynä koko ikkunan eteen, mutta lamellit käännettynä niin, että päivänvalo suodattuu haluttuun suuntaan. Tällöin syntyy tietysti myös näköeste samalla.

IMG_3224.JPG

Se, mihin lamellit kerääntyy, kun ne ovat kokonaan auki, on täysin päätettävissä. Me halusimme, että ne kerääntyvät yhteen, vain ikkunan toiseen reunaan eli oikealle. Mahdollista olisi myös kerätä ne joko vasemmalle puolelle tai keskeltä puoliksi niin, että molempiin reunoihin kerääntyy tasamäärä lamelleja. Me mitoitimme lamellit niin, että ikkunan vieressä kulkevat putket jäävät lamellien peittoon, oli verhot auki tai kiinni.

IMG_3418.JPG

Jokaisen lamellin alareunaan pujotetaan paino, jotta verhot roikkuvat ryhdikkäästi suorana. Kangas ei paina mitään ja ihmettelin, kun lamellikankaat tuli paketista ulos tiukaksi rullaksi käärittynä! Ne kuitenkin oikeni heti, kun paino pujotettiin sille varattuun taskuun. Matsku ei myöskään ole rypistyvää sorttia.

IMG_3219.JPG

Eräs kaverini oli ihmeissään kuullessaan aikoinaan, että olin tilannyt kyseiset verhot. Hänen ensireaktionsa oli ”Ai sellaiset, joita käytetään toimistoissa?!” Hän kyllä sen jälkeen nähdessään verhot asennettuina totesi niiden sopivan myös kotikäyttöön 🙂 En tiedä onko tämä muiden mielestä kovin toimistomainen ratkaisu, mutta meitä tämä kovasti miellyttää. Verhot sopivat mielestäni oikein hyvin myös kotiin. Minun mielestä lamellit ovat ajattomat, yksinkertaiset ja jotenkin katoavat taustaan. Lamellit eivät myöskään pienennä tilaa, kuten koin tavallisten pitkien sivuverhojen tekevän. En myöskään koe menettäneeni mitään kotoisuutta tai tunnelmaa vaihdettuani ”perinteiset” verhot lamelleihin.

IMG_3409.JPG

Mitäpä te tuumaatte meidän lamelliverhoista? Näyttääkö toimistolta vai kodilta? 🙂

Blondi

PS: Postaus ei ole yhteistyönä tehty, vaan perustuu omaan käyttökokemukseen.