Vuohen vuosi

Joskus osuu sattumalta paikalle kreivin aikaan. Meille kävi niin Lontoossa viikko sitten sunnuntaina. En ollut yhtään ajatellut mikä päivä on, kunnes se valkeni aika nopesti…

IMG_0780.jpg

Kävelimme Piccadilly Circukselta Teatteri-alueelle ja eksyimme sitä kautta China Towniin.

IMG_0781.jpg

Yhtäkkiä huomasimme poliisien katusulkuja, ympärillämme alati kasvavan väkimäärän näyttävän aasialaistaustaisilta, ravintoloiden nimien vaihtuvan ”Red Dragoneiksi” ja paperilyhtynauhojen halkovan katujen yllä rakennuksesta toiseen. Seuraavaksi pärisi rummut, lapset paukuttelivat serpentiinipommeja ja yhtäkkiä olimme keskellä mitä suurinta aasialaista juhlaa;
Chinese New Year.

IMG_0792.jpg

Ennen kuin edes tajusimme, olimme  väenpaljoudessa ihmisten seassa ja erkanimme väkisin toisistamme. Yritimme pitää miehen ja tytön kanssa edes katsekontaktin ja olla eksymättä toisistamme. Emme päässeet eteen eikä taakse, oli mentävä vellovan massan mukana pitäen kiinni kameralaukusta samalla käsilaukkua syliin puristaen. Ihmiset olivat iloisia, hyväntuulisia ja heitä oli paljon! Kamerat räpsyivät joka puolella ja meteli oli korvia huumaavaa. Karnevaalitunnelma oli huipussaan, joskaan emme nähneet kulkueita ja tanssivia lohikäärmeitä ihmismuurin takia. Räiskin kuvia sinne tänne, joskus nostaen kameran ilmaan näkemättä itse mitään.

IMG_0801.jpg

Kun pääsimme tungoksesta vihdoin lähimmälle metroasemalle, väenpaljous oli uskomaton sielläkin – kaikki suuntasivat kohti Chinatownia ja uuden vuoden juhlintaa. Jos päivä olisi ollut mikä tahansa muu, kuin lähtöpäivämme, olisimme jääneet katsomaan mihin ilta ja juhlinta olisi vielä kehittynyt. Meidän oli kuitenkin pakko mennä syömään ja hakemaan tavarat hotellilta, sillä tilatusta lentokenttäkuljetuksesta ei voinut myöhästyä. Vähän jäi harmittamaan, osuimme paikalle mitä ilmeisimmin juhlinnan alkuhetkillä, kuka tietää mitä olisimme vielä nähneet! Olisi saattanut olla sellainen ”once in a lifetime” -tyyppinen kokemus! Kiinalaisen Uuden Vuoden juhlinta kestää monta päivää. Käsittääkseni tuo sunnuntai oli juhlinnan viimeinen päivä ja keräsi ehkäpä siksi huiman määrän ihmisiä paikalle.

Kyseinen juhla näkyi Lontoossa muutenkin joka paikassa; ravintoloiden ovissa oli ”Happy Chinese New Year” -teippauksia ja viirejä, kaupoissa oli tuotepöytiä täynnä teemaan sopivia koristeita ja muita. Juhla näyttelee muualla päin maailmaa selvästi suurempaa roolia kuin täällä Pohjolassa.

IMG_0794.jpg

Vuohen vuosi on siis alkanut. Sen kantavia elementtejä ovat sisäinen voima ja henkinen balanssi. Siis täysin samat asiat, joita itse päätin tänä vuonna pitää enemmän arvossa ja pyrkiä niitä kohti. Tämän on oltava merkki! 🙂

Vuohen vuosi olkoon antoisa kaikille! <3

 

Hei, maaliskuu!

Sairastuvalta terve!

IMG_0890.jpg

Täällä pidetään kaikki sormet ja varpaat polvia myöten ristissä, ettei muun perheen sairastama kuumetauti iskisi myös allekirjoittaneeseen!

Mies on sairastanut keskiviikosta lähtien ja parhaimmillaan kuume käy yli 39 asteen. Tytär sairastui lauantaina ja heitti melkein yhtä kovan kuumelukeman mittariin. Nyt molemmilla kurkku kipeä, nuha ja yskä. Ei tätä voi kauheasti vältellä, saman katon alla kun asutaan ja ollaan, mutta jospa väistäisi luodin jollain ihmeen kaupalla? 🙂

IMG_0891.jpg

Maaliskuuta eletään ja kalenterin uusi sivu pääsi esille. Siinä on leskenlehtiä. Ai, että odotan hetkeä, kun ojanpenkalta bongaa ekat leskenlehdet! On ollut niin keväiset ilmat ja lumet ovat kovaa vauhtia haihtumassa, että pakostikin sitä alkaa odottamaan kevättä ja sen suurinta juhlaa, pääsiäistä.

IMG_0892.jpg

Reipasta alkua maaliskuulle!

Toinen puoliskoni

Välillä tulee hetkiä, kun tajuaa hyvän onnensa. Tajuaa, miten paljon hyvää omassa elämässä on ja tajuaa taas hetken olla kiitollinen niistä kaikista asioista. Välillä tarvitsee tapahtua jotain ikävää, että muistaa ne hyvät ja ihanat asiat elämässään. Välillä sen tajuaa onneksi ilmankin.

Olen onnellinen elämäni tuesta ja turvasta. Toisesta puoliskostani, miehestäni, jota oletettavasti pidän joskus liian itsestäänselvyytenä. En varmastikaan lukeudu niihin helpoimpiin kumppaneihin. Enkä todellakaan ole mikään ”kompromissien kuningatar”, joksi itseäni viime juhannuksena parin viinilasillisen jälkeen nimitin. Jostain syystä muu seurue purskahti nauruun… 

IMG_0866.jpg

Olen mahdottoman hankala välillä. Niin hankala, että joskus kesken  jonkun hepulini tekisi mieli purskahtaa itsekin nauruun tai ainakin pyörittää päätä epäuskoisena. Aina voi onneksi sitten jälkikäteen myöntää olleensa ääliö?

Olen hajamielinen, impulsiiviinen ja pilkunviilaaja nalkuttaja. Olen myös äärimmäisen äkkipikainen, mies usein sanoo minun kiihtyvän nollasta sataan nanosekunnissa. Hermostutan joskus koko perheen keksiessäni jonkun kuningasidean, johon pitää jokaisen osallistua tavalla tai toisella, vaihdan mielipiteitäni nopeampaan tahtiin, kuin toiset sukkia ja haluan aina mahdollisimman montaa asiaa yhtä aikaa. Tiedän yleensä kaikesta kaiken parhaiten, eli olen siis melkoisen rasittavakin joskus.

IMG_0861.jpg

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 19 vuotta. 11 niistä naimisissa TÄNÄÄN. Melkoinen saavutus ottaen huomioon, että kummankin meidän ikä alkaa vieläkin 3:lla. Olimme hyvin nuoria perustaessamme perheen, mutta olemme kasvaneet tiiviiksi yksiköksi koko kolmikko. Mies on pitkäpinnainen, harkitsevainen ja tasainen. Siis täysin minun vastakohtani, mutta niinhän ne vastakohdat täydentävät toisiaan. Olemme molemmat aina osallistuneet perheen ja kodinhoitoon. Mies on vaihtanut vaippoja, imuroinut, pessyt pyykkiä (tjaa, no sitä en kyllä anna hänen tehdä ihan vaatteidemme tähden…) ja tampannut mattoja siinä missä minäkin. Hänellä pysyy kädessä niin vessaharja kuin ruuvimeisseli, pensasleikkuri kuin soppakauhakin ja molemmilta on sama määrä korsia kannettu kekoon aina.

Hän on huomaavainen. Avaa minulle oven ja päästää minut ensiksi. Auttaa minulle takin päälle tai ostaa minulle lempisuklaatani kaupasta. Hän tilaa ravintolassa eri annoksen, jos minä haluan sittenkin hänen annoksensa tai antaa minun syödä karkkipussista juuri ne lempparikarkkini. Hän on turvallinen. Luotettava. Kohtelee minua hyvin. Hän saa minut nauramaan, useimmiten myös itselleni ja se on jo paljon se! Meillä on samat arvot ja haluamme elämältä samoja asioita. Minä tosin haluan sen heti ja hän 15. päivä.

IMG_0864.jpg

Haluan kiittää miestäni siitä, että hän on jaksanut minua kaikki nämä vuodet. Tukenut minua sitä tarvitessani, halannut ja silittänyt surun pois sen yllättäessä ja jakanut kanssani elämäni upeimpia ja surkeimpia kokemuksia. Minulla on tapana (yrittää) olla humoristinen. Totean usein leikkisästi miehelleni, että ”Sä olet kyllä onnekas, kun sulla on mut”.

Väärin. Minä se tässä onnekas olen, kun minulla on hänet.

Hyvää 11-vuotis hääpäivää rakas <3

(Kuvissa upea, 11 kukkaa sisältävä kimppu, jonka sain mieheltäni hääpäivän kunniaksi. Nuo ylinnä olevat ovat kolibrikukkia – niin upeita!)