Värikkäät vaatteet

Jos kotini onkin aika väritön, vaatteissa voi välillä olla kirkkaitakin ylläreitä.

Korallin/lohenpunainen väri on tuntunut keväisin vaatteissa jo muutaman vuoden ajan tosi kivalta. Se sopii myös vaaleaan hipiääni ja hiuksiini oikein hyvin ja koska kyseinen väri on super pirteä, se tarttuu jo ihan mielenlaatuunkin.

20150305_101303.jpg

Pusero löytyi Lontoosta ja huivi on viime vuotisen New Yorkin reissun tuliaisia. Vielä menee tuollaiset vähän paksummat kaulaliinat, kohta pitää jo alkaa kaivamaan kevyempiä esille. Tänään yhdistin puseroon mustat pillifarkut ja konjakinruskeat saappaat. Mukava, värikäs, mutta silti työpaikalla hyvin toimiva asu, jos ei tarvitse ihmeemmin edustaa.

Mustista farkuista puheen ollen, häiritseekö ketään muuta niiden nopea haalistuminen…? Tuntuu, että niitä saa olla koko ajan uusimassa, sillä en voi kuvitellakaan käveleväni haalistuneissa farkuissa. Polvista ne tuntuu aina ekana haalistuvan oikein reippaasti, sitten saumoista. Dr. Denimiä on mainostettu haalistumattomina, no eipä nekään ole olleet sanansa mittaisia. Olen myös kokeillut värjäystä pesukoneessa. Se kesti tasan yhden pesuvälin ja ekan pesun jälkeen ne palautuivat koneesta taas haalistuneen harmahtavina. Taidanpa marssia ostamaan uudet. Taas.

Kivaa torstain jatkoa kaikille!
Meikäläinen painelee takapuolitreenin pariin duunista suoraan – vapiskaa pakarat!!

Valko-harmaa olkkari

Kyllä ne on nyt taas nähty. Värit.

Niitä hetkellisiä värinkaipuutiloja tulee aina välillä ja useimmiten ne kestää lyhyen aikaa. HM:stä tilaamani vaaleanpunaiset tyynynpäälliset olivat kyllä niin surkeaa laatua, että nyppääntyivät kuukauden käytön jälkeen ihan täysin. Suorastaan ärsytti, enkä muista, että olisi minkään muiden tyynynpäällisten kanssa käynyt noin.  Niinpä päälliset sai lähtöpassit ja heti kun tilalle tuli harmoninen musta-valko-harmaa ilme, tuntui kuin olisi jotenkin helpompi hengittää. Tuli sellainen rauhallinen ja kotoinen olo.

En yleensä harrasta symmetriaa, vaan tykkään rikkonaisemmista ja parittomista jutuista. Nyt kuitenkin sohvalla on pitkästä aikaa samanalaiset tyynyt samalla lailla. Pikku juttu, mutta antaa heti vaihtelua. Nuo valkoiset tyynyt mustalla kanttauksella ovat mielestäni super tyylikkäät. Tuollaiset petivaatteet voisi hankkia sänkyyn.

IMG_0877.jpg

Olen vähän jo sillä kannalla, että paksu ryijymatto saisi lähteä kellariin odottamaan ensi talvea/joulua. Kevyempi matto voisi olla paikallaan ja oikeastaan on jo ikävä meidän raitamattoa.

Olen myös miettinyt vaalean puun, siis jonkun koivun tai vaahteransävyn yhdistämistä sisustukseen pienin ripauksin. Se toisi vähän lämpöä mukanaan, mutta koska vanhat kirsikanväriset lattiat ovat vahingoittaneet pysyvästi verkkokalvojani, en siedä yhtään, että puu taittaa punertavaan sävyyn. Myöskin kellertävä sävy on iso nou nou. Oli muuten aika työ löytää viime kesänä keittiöön tasot, jotka olivat vaaleaa puuta ilman punertavaa tai kellertävää sävyä. Ne ovatkin aikalailla sitä puunsävyä, jota voisin olkkariinkin tuoda. 

IMG_0885.jpg

Nuo äidiltäni saamat tulppaanit ovat jännät – nupussa ollessaan ihan vihreitä varsien tapaan, auetessaan kellertävän valkoisen ja minunvihreän sekoitusta. Tosi upeita. Olen miettinyt ison viherkasvin ostamista, kun oliivipuuni otti ja kuoli talven aikana. En kuitenkaan pidä monenkaan viherkasvin lehtien muodoista, joten taidan ottaa riskin ja ostaa sen oliivipuun uudelleen. Ja todennäköisesti tappaa sen uudelleen.

Odotankin innolla jo pääsiäistä. Voi tuoda kotiin risuja ja odottaa niihin puhkeavia vihreitä hiirenkorvia. Silloin koti täyttyy myös helmililjoista, narsisseista ja tietty tulppaaneista. (Pitääkö Kinder-munat muuten mainita myös…?)

Taisin muuten välttää tuon kotona velloneen kuumeflunssan. Luulisi sen jo tarttuneen, jos olis ollut tarttuakseen, sillä molemmat, mies ja tytär ovat jo päässeet töihin/kouluun takaisin.

Mukavaa päivää teille!

Rantakunnon edistyminen

On väliaikatietojen aika!

Tammikuussa aloitetun rantakuntoprojektin toinen kuukausi päättyi juuri. Tulokset eivät ole yhtä huimia, kuin tammikuussa, jolloin senttejä ropisi kropasta oikein mukavasti, mutta homma etenee kuitenkin ja ilman takapakkeja ja se on pääasia.

IMG_0898.jpg

Helmikuussa senttejä lähti kropasta yhteensä 5,5 cm. Reisistä vain puoli senttiä per koipi, mutta jalkojen osalta ollaankin siinä tilanteessa, että seuraavaksi niistä ei enää toivoisi lähtevänkään. Minulla on aina ollut hoikat jalat ja reisiin voisi tulla enemmän tavaraa, mutta lihaksen muodossa. Lantion mitta pysyi samana koko kuukauden, joskin siitä voisi kyllä pari senttiä jossain kohtaa yrittää karistaa, mutta melkein hyvä näinkin. Pakaraosasto onkin sitten toinen juttu – sinne sitä täytettä ja ryhtiä olisi saatava lisää. Alankin keskittymään pyllyosaston muokkaamiseen tässä ihan tosissaan. Aina se ei vaadi tajuttomia painojakaan, vaan sitkeää työtä ja parit Jane Fonda muuvit repertuaariin lisää. Oman kehon painolla suoritetut harjoitukset ovat ihan yhtä kelpoja ja mielestäni jalkojen osalta myös mielekkäämpiä, kuin vaikkapa prässissä painaminen.

Vyötärö, tässä tapauksessa maha (mittaus suoritettu n. 2 cm navan yläpuolelta, jossa levein kohta, eli jenkat) joka tässä eniten kaipaa duunia, kaventui helmikuun aikana 1,5 cm. Lievä pettymys, sillä siinä sitä rasvaa eniten on, kuten ihmisillä yleensä, mutta tuokin ihan kelpo mitta. Kavennusta kuitenkin tapahtunut yhteensä jo 8cm. Jotenkin reisien ja lantion kohdalta löysän muuttaminen lihakseksi tuntuu helpommalta, vatsamakkaroiden pienentäminen ihan tajuttoman vaikealta ja ottaa todellakin aikansa.

IMG_0900.jpg

Vaikka syön terveellisesti sokeria vältellen, aika lailla perinteistä lautasmallia mukaillen, on ruokavaliossa vielä varaa säätöihin. Hiilareiden, protskun ja rasvan määrää voisi viilata paljonkin. Maaliskuun ajan ajattelin kokeilla entistä siivotumpaa ruokavaliota ja katsoa mitä se saa aikaiseksi. Samaan syssyyn treenausta voisi tehostaa entisestään. Olen viihtynyt liian hyvin aerobisten ryhmäliikuntatuntien parissa, jotka kylläkin nostaa sykettä ja polttaa kaloreita, mutta koska itsellä tuo painonpudotus ei ole se tämän projektin juttu, vaan kehon muokkaus, on pakko siirtyä jumppasaleilta taas enemmän salin puolelle ja painojen pariin.

Yhteenvetona todettakoon, että paino ei ole kahden kuukauden aikana juurikaan muuttunut. Se on pyörinyt +/- 0 aikalailla saman kilomäärän ympärillä nämä kaksi kuukautta. Sen sijaan samassa ajassa kropasta on lähtenyt yhteensä 19 senttiä pois, joten ei voi kuin olla tyytyväinen! Kyllä se tuossa mittanauhakuvassa näyttää aikamoiselta määrältä!

Tästä eteenpäin siis hieman tehostetummalla treenauksella ja ruokavaliolla tuloksia metsästämään!
Onko ruudun takana toisia saman projektin parissa olevia…? 🙂