Olen viime aikoina joutunut hoitamaan erinäisiä asioita ihmisten kanssa, joiden käyttäytyminen ei lakkaa hämmästyttämästä. Jos kyse olisi työasioista, ne pystyisi hoitamaan ilman sappinesteen kiehumista, sillä niissä harvoin on mitään henkilökohtaista, se on työtä. Sen sijaan silloin, kun asioita hoitaa yksityishenkilönä yksityishenkilön kanssa, voivat tunteet kuumeta helpostikin.

Olen aina ollut kai vähän hyväuskoinen ja sinisilmäinen. Sellainen, joka haluaa uskoa kaikista ihmisistä lähtökohtaisesti hyvää ja sellainen, joka haluaa uskoa, että ihmiset toimivat moraalisesti oikein. Kun kohtaan ihmisiä, jotka kääntävät tuon uskomukseni päälaelleen, siitä menee vähän hämilleen. Sitten siitä ärsyyntyy ja lopuksi siitä saattaa jopa raivostua, sillä joku taju oikeudenmukaisuudesta ja rehellisyydestä kai jokaisella pitäisi olla. Minun on vaikea ymmärtää, että on ihmisiä, jotka valehtelevat toiselle päin naamaa tuntematta niistä mitään tunnontuskia, ovat ilkeitä ja inhottavia tahallaan, tekevät sellaista, jotka vaikeuttavat asioiden hoitoa, venyttävät aikatauluja sopimattoman pitkiksi tietäen, että sotkevat tällä myös toisten ihmisten aikatauluja sekä toimivat muutenkin hyvien tapojen vastaisesti muita ihmisiä ja tilanteita kunnioittamatta.

Ennen kaikkea hämmästelen sitä, että näin käyttäytyvät ihmiset eivät edes tajua itse oman käyttäytymisensä sopimattomuutta. Kuinka pikkusieluista. Heidän kaltaisensa ovat aina oikeassa, käyttävät tilanteita häikäilemättä omaksi hyväkseen ja nimenomaan, ajattelevat aina ensin omaa etuaan. Mietin tällaisia ihmisiä tavatessani, että kaikki ei voi olla kohdallaan. Jos käyttäytyy tuolla tavoin, voiko sellaisen ihmisen mieli olla muuta kuin musta. Voiko sellainen ihminen olla mitään muuta kuin pieni, sanan negatiivisessa merkityksessä ja pitäisikö sellaista ihmistä lähinnä sääliä. Ansaitseeko sellainen ihminen edes omaa tunteenpurkaustani.

Tuollaisia ihmisiä kohdatessaan on välillä vaikea niellä sitä käyttäytymistä. Itse en halua alentua samalle tasolle, sillä se harvoin edistää asioiden kulkua, varsinkaan silloin, kun ne on jo valmiiksi tehty hankaliksi vastapuolen toimesta. En todellakaan kiillottele täällä mitään sädekehää pääni ympärille, osaan sille päälle sattuessani olla hyvin pirullinen, mutta joskus, vaikka kuinka ottaisi päähän, on tietyssä tilanteessa nieltävä kiukku ja osattava ottaa se ”high road”. Olla se kuuluisa isompi ihminen. Ainakin itse tiedän silloin, etten sorru samanlaiseen kiusantekoon ja pikkumaisuuteen, vaan toimin niin kuin tasapainoinen ihminen. Sellainen, joka osaa ajatella järjellä, ottaa toiset huomioon, eikä tehdä asioista hankalia tarpeettomasti. Tuon olemuksellani, tavoillani ja käyttäytymiselläni mieluummin ihmisille hyvää mieltä, annan itsestäni mieluummin miellyttävän kuvan ja jätän toiselle itsestäni mieluummin ajatuksen, että minut olisi kiva tavata uudelleen, sen sijaan, että aiheuttaisin toiselle lähinnä puistatuksen, epämiellyttävän olotilan ja halun päästä nopeasti eroon.

Viimeksi mainittuja olen itse kokenut hoitaessani asioita erinäisten ihmisten kanssa. Sietämätöntä. Toivon todella, että jatkossa pystyn kiertämään tuollaiset ihmiset ja heidän kanssaan asioinnin kaukaa. Minulla on tapana kutsua energiasyöpöiksi ihmisiä, jotka ottavat enemmän kuin antavat. Sellaiset tulee karsia elämästään välittömästi ja teen parhaillaan töitä päästäkseni kauas näistä energiaani nakertavista tuholaisista. Siihen ei taida ihan pelkkä OFF purra…?