Muutama viikko vielä

Laskeskelin tässä eräänä päivänä, että kesälomaan on tämä jämä-viikko poislukien 4 viikkoa. Siis neljä viikkoa vielä töitä – huh! Se tuntui aika paljolta, sillä kevät ei tosiaankaan ole ollut mitään helpointa aikaa millään saralla. Töissä on ollut kiire ja paljon uusia haasteita liittyen uusiin graafisen alan opintoihini, jotka myös osaltaan ovat kuormittaneet lisää. Ennen kaikkea lähimmäisen vakava sairastapaus on sekin kuluttanut voimia ihan ennen kokemattomalla tavalla ja tilanne vaan jatkuu. Alan olemaan loman tarpeessa ja sen huomaa ensisijaisesti laskeneesta energiatasosta.

Pohdiskelin muutaman päivän verran, että pitäisiköhän sittenkin aloittaa loma viikkoa aiemmin ja pitää neljän viikon sijaan viisi viikkoa kesälomaa. Olen siinä onnellisessa asemassa, että lomien pitäminen työpaikallani on joustavaa ja lomaa on saanut silloin kun on tarve ollut. Vaihdoin lomarahat vapaaksi, joten lisälomaa ropisi pari viikkoa lisää. Meidän alalla heinäkuu on kaikista kuollein ajankohta, töissä on suorastaan turha istua, kun ei siellä mitään tapahdukaan. Niinpä minä (ja melkein koko toimistomme) lomailee heinäkuun ajan. Minä tosin näiden vaihtuneiden suunnitelmien jälkeen aloitan tänä vuonna lomani jo kesäkuun viimeisinä päivinä ja palaan töihin vasta elokuun alussa.

vihre%C3%A4%20meri.jpg

Ikävä kesäflunssa yrittää valitettavasti hiipiä luokseni! Ajattelin alkuun pari päivää kurkussa asustaneen kaktuksen ja alati pahenevan tukkoisuuteni johtuvan voimakkaasta siitepölyallergiastani, mutta koska myös yleinen kunto on vähän heikentynyt ja pää on kuin Haminan kaupunki, tämä lienee jotain muuta kuin allergiaa. Tosi harmi, sairastaminen ei sovi nyt ollenkaan treenikuvioihini! Jätän kuitenkin suosiolla tämän iltaisen salikäynnin väliin ja menen kotiin keittelemään jotain lämmintä keittoa inkiväärillä ja valkosipulilla höystettynä. Teetä on nimittäin tullut lipiteltyä kuppitolkulla ja Mynthoneita on imeskelty laksatiivisiin vaikutuksiin saakka, joten nyt otetaan järeämmät flunssankaatokonstit käyttöön.

Lauantaille on suunnitelmissa pientä valokuvausprojektia. Nämä liittyy uusiin opintoihini ja työprojektiin ja myöhemmin syksyllä selvinnee, näkeekö ideani päivänvalon ja lähteekö projekti tuotantoon saakka. Nyt enää toivotaan, että olotila tästä kohenee.

Nämä kuvat ovat lähimetsästä, jossa samoilen koiran kanssa melkein päivittäin. Luonnon puhkeaminen kesään on niin yksinkertaisen upeaa! Tuo metsä on kuin vihreä meri! 🙂 

 

Uusia kulmia

Omaa huushollia tulee kyllä usein kuvattua aina samoista kulmista. Se kai kertoo vähän omista mieltymyksistäkin. Yritin löytää näihin kuviin sellaisia vähemmän nähtyjä kuvakulmia, vaikka samat mööpelithän niissäkin on. Vanha liinavaatekaappi on varmasti kuvatuin huonekaluni. Kesällä on ihana pitää pihanovea auki koko ajan, tuntuu, että olkkari jatkuu ovesta vielä vähän pidemmälle. Varsinkin nyt, kun olemme panostaneet terassiin ja sen sisustamiseen ihan uudella tavalla.

IMG_1657.jpg

Kun teimme ison remontin vuosi sitten kesällä, tuo sähkötakka oli yksi suurista sisustushaaveistani.

IMG_1648.jpg

Tuo lampaantalja takan edestä pitäisi varmaan jo ottaa pois kesän ajaksi, mutta en taida raaskia. Se on meidän koiravanhuksen lempipaikka ja hän petailee taljan joka ilta alleen käydessään siihen nukkumaan. Se muuten on tarkkaa puuhaa se petaaminen! Voi toista… <3

Nuo halot on tuossa takan kyljessä ihan nalliksi, niillä ei luonnollisesti ole käyttöä sähkötakassa, mutta ne toimii kivana koristeena ja tuo kivaa fiilistä.

IMG_1646.jpg

Oliivipuu on jo muuttanut terassille kesän ajaksi. Se on tehnyt hurjasti uusia lehtiä ja kerätköön siellä nyt paljon aurinkoenergiaa, jos vaikka tämä yksilö kestäisi talven, toisin kuin edeltäjänsä…

IMG_1630.jpg

Oliivipuu majailee yleensä vanhan pianoni vieressä, sekin 60-luvun aikalainen, kuten liinavaatekaappi. Näiden vanhojen kalusteiden välissä, samalla seinällä on hieman toisentyyppinen mööpeli, nimittäin tuo itsetehdy industriaalinen tv-kaluste tiilistä ja maalatuista mdf-levyistä.

IMG_1628.jpg

Sohvassamme on myös aavistuksen retrohtava 60-luvun ilme. Tuo sohva oli muuten sellainen, että sen kun näin, se oli pakko saada! Kivasti muuten edelliseen olkkari-postaukseeni kommentoikin lukija, että heillä on sama sohva, mutta tätä minun blogiani lukuunottamatta hän ei ole nähnyt kyseistä sohvaa ennen missään blogissa. Samaa voin sanoa itsekin, ei ole tullut vastaan minullekaan, vaikka ostopaikka oli niinkin tavallinen kuin Kodin 1. Lieneekö sitten liian tavallinen…? 😉

Mitä teidän tiistai-iltaan kuuluu? 

 

10 kertaa viikossa

Aluksi vähän kauhistuin tuota määrää. 10 kertaa viikossa. Kuulostaa tosi paljolta ja mietin riittääkö puhti moiseen ja onko siinä liikaa. Kyseessä on siis viikottainen treenimääräni, jonka sisällön on personal trainerini laatinut ja minulle henkilökohtaisesti suunnitellut. Kerron vähän teillekin mistä on kyse…

Treenaan kuutena päivänä viikossa, vain perjantaina on lepopäivä, jolloin ei tarvitse tehdä yhtään urheilusuoritusta. Tuon vapaapäivän valitsin itse, sillä olen yleensä perjantaisin melko väsynyt viikon työmäärästä ja kaipaan kipeästi vain kotisohvaa. 🙂 Tuohon kymmeneen kertaan mahtuu 4 salitreeniä, 3 aamuaerobista, 1 pidempi, vähintään tunnin kestävä lenkki, 1 joogatunti ja 1 kehonhuolto.

IMG_1638.jpg

Salitreenit on jaoteltu lihasryhmittäin ja yhtenä treenikertana harjoitan joko ala- tai yläkropan lihaksia. Minulla on viikko-ohjelmassa kaksi yläkropan lihaksiin keskittyvää treeniä ja kaksi alakropan lihaksiin keskittyvää. Aamulenkkien paikat on mietitty niin, ettei niitä yhdistetä jalka/pakarapäivään turhaan viemään voimia. Palauttavan pitkän lenkin paikka on myöskin tarkkaan mietitty, samoin joogan, jotta ne tekisivät tehtävänsä nimenomaan huoltavina harjotteina, jotka palauttavat lihaksia rankemmista treeneistä.

Koska en niinkään pidä laitetreenaamisesta, vaan käytän treeneissä mielelläni oman kehon painoa tai muita apuvälineitä kuten TRX-naruja, jumppapalloa, erilaisia penkkejä ja kahvakuulia, on treenini suunniteltu niin, ettei niissä laitteita juuri ole. Jalkalihaksia treenatessa keskitytään usein vain yhteen jalkaan kerrallaan, jolloin kumpikin jalka joutuu työskentelemään yhtä paljon, eikä vahvempi ole avustamassa. 

IMG_1636.jpg

Trainerini on tosi tarkka suoritustekniikasta. Näissä tekniikkaharjoituksissa huomasimmekin erään todella ison ongelman, josta en ole itse ollut tietoinen aiemmin. Oikean jalkani sisä- ja ulkosyrjän lihaksien voimatasoissa on todella suuria eroavaisuuksia. Tämä huomattiin nimenomaan yhden jalan kyykkyjä tehdessä, jolloin oikea polveni alkaa väkisinkin painautumaan sisäänpäin, aiheuttaen polvelle virheasennon ja kovan rasituksen. Reiteni ulkosyrjän lihakset ovat siis voimakkaammat kuin sisäsyrjän ja se aiheuttaa tuon sisäänpäin vääntymisen. Joudun näissä liikkeissä keskittymään ihan tosissani siihen, että missä asennossa polveni liikkuu ja siinä alkaakin sitten kroppa tärisemään ja mm. jalkapohjani yrittää alkaa kääntymäänn ulkosyrjälle kompensoimaan liikerataa. Vasemmassa jalassa tätä ongelmaa ei esiinny, joten oikeaa puolta pitää treenata ihan eri tavalla mm. jättäen liike vähän ylemmäs, kunnes lihakset vahvistuvat.

Tällaisissa tilanteissa ulkopuolisen ammattilaisen apu on tarpeen ja ainakin itse olen todella tyytyväinen, että lähdin tähän projektiin, vaikka summa vähän kirpaisikin. Itsellenihän tässä sitä hyvää oloa hankin.

IMG_1637.jpg

Treenaan seuraavat viisi viikkoa aika tiuhasti, sitten lähdemme perheen kanssa kesälomareissuun viikoksi ja sen jälkeen homma jatkuu vielä elokuuhun saakka. Sitten tapaamiseni PT:n kanssa on ohitse (ja rantakunto toivottavasti saavutettu! :). PT:n palkatessani oli mielessä uusien asioiden ja liikkeiden oppiminen sekä salitreenauksen tehostaminen, mutta kyllähän homma lähti melko ulkonäköpainotteisesti liikkeelle. Toivoin voivani pudottaa muutaman kilon ja muokata kroppaa vähän kiinteämmän ja urheilullisemman näköiseksi. Ikä alkaa olemaan lähempänä neljää- kuin kolmekymppiä, joten ihan ilmaiseksi ei rantakunto enää synny. Oi niitä aikoja, kun parikymppisenä ei tarvinnut mistään välittää, vaan aina oli timmissä kuosissa! 

Kuitenkin nyt, varsinkin noissa tekniikkaharjoituksissa löydettyjä (tuo polvi ei ollut ainoa), kroppani ”oppimia” virheasentoja miettiessä, ovat ajatukset kääntyneet siihen suuntaan, että kyse on paljon muustakin, kuin bikineistä. Jotta säästyisin tulevaisuudessa erilaisilta ongelmilta nivelien tms. suhteen, on tärkeää korjata ja huoltaa kroppaa oikealla tavalla nyt. Urheilu on aina tuonut minulle paljon lisää energiaa ja hyvää oloa, jota ilman en pysty elämään.

IMG_1535.jpg

Tällainen PT:n kanssa treenaaminen tuo lisää motivaatiota harjoitteluun ja auttaa ylittämään itsensä monta kertaa. Jos sen myötä saa lisäksi kivannäköisen ulkomuodon, on se vain plussaa. Ihan pelkästään peilikuvan vuoksi ei kuitenkaan kymmentä kertaa viikossa jaksa (ainakaan meikäläinen) treenata, vaan kyllä sen täytyy merkitä myös pääkopalle ja kropan yleiselle hyvinvoinnille aika paljon. En usko, että jatkan tämän projektin jälkeen ihan yhtä intensiivistä treenausta. Ei kai kukaan jaksa kymmentä treenikertaa jatkuvasti tehdä per viikko, vaan kyse on tällaisista hetkellisistä, jonkin aikaa kestävistä rypistyksistä.

Katsotaan sitten myöhemmin syksyn kuviot uudelleen. Nyt kuitenkin treenaan ihan täysillä ja takana on jo tämänpäiväiset 2 urheilusuoritusta; aamulenkki kello kuudelta ja illan joogatunti. Huomenna salille rääkkäämään reisiä! Jiihaa! 🙂