Vielä kerkeää osallistumaan maanantaihin 24.8. klo 23.59 mennessä Habitaren sisustusmessulippujen arvontaan!
Klikkaa itsesi tästä linkistä arvontaan ja jätä kommentti!
Checklistbyblond
Checklist -blogissa sisustetaan helsinkiläisen Heidin vaaleaa rivitalokotia avarasti ja hillitysti erilaisilla materiaaleilla ja kontrasteilla. Kodin jatkeena on pieni tanskalaishenkinen takapiha kesäkeittiöineen, kakkoskotina toimii kesämökki vehreällä tontilla. Perheessä rakastetaan matkustamista, juhlien järjestelyä, remontoimista, illanistujaisia ja leipomista. Blogiin päivittyykin laajasti sisustus -ja remonttijuttuja niin kotoa kuin mökiltä, herkullisia reseptejä ja kattauksia arkeen ja juhlaan, matkakertomuksia sekä terveyspainotteisia aiheita polveilevan tarinalliseen tyyliin.
Lue lisääOta yhteyttäKausijuhlintaa
Moneen vuodenaikaan tulee kalenterin puolesta erilaisia juhlia ja pyhiä; talvella on joulu ja uusivuosi, keväällä pääsiäinen ja vappu, kesällä juhannusta ja sen sellaista. Syksy on juhlapyhien osalta vähän nihkeää, jollei rapakon takaista Halloweenia lasketa mukaan. Siksipä on kiva, kun on erilaisia kauteen sopivia ruokia, joiden ympärille on kiva rakentaa juhlia. Yksi perinteinen esimerkki moisesta on tietysti rapujuhlat!
Tänä vuonna me järjestimme pieninmuotoiset rapujuhlat mökillämme ja on se kyllä ihme homma, kun joka kerta niistä ravuista tulee niin huono olo seuraavana päivänä! Minullekin, vaikka kala -ja äyriäisallergikkona en syö edes koko rapuja! Heh heh…:) No, rapujuhliinhan kuuluu olennaisesti tietysti laulut ja jääkylmän kohmeinen kirkas snapsi, joka kumotaan lurautuksen päälle. Pitäähän sitä pyrstölle perinteisesti yksi aina ottaa!
Kirkkaat, väkevät viinat ei yleensä ole oma kuppi teetä, mutta jos sitä kerran kesässä… Silloin suosin itänaapurista kotoisin olevaa kirkasta. Kohmeisuudesta huolimatta siitä tulee sellainen hennon pippurinen maku. Kotimainen ”kosander” ei vehnäpohjaisena sovellu vilja-allergikolle sekään ja maistuu kaiken lisäksi aivan kamalalta! Silloin jos otetaan, niin otetaan sitten kunnon tavaraa!
Sottaista puuhaa tuo rapujen kanssa askartelu kyllä on, joten teemaan kuuluvat rapukaulurit ovat kyllä paikallaan!
Kunnon rapukekkereissä on myös lauluvihkot!
Ei noita rapujuhlia voi kyllä kovin usein juhlia, käy kunnon päälle ihan tosissaan, vaikka hauskaahan meillä taas oli laulellessa Täti Monikaa tai Jos sull’ lysti on -lauluja hieman aikuisempaan ja kosteampaan suuntaan uudelleen sanoitettuna.:) Vielä pitäisi yhdet rapujuhlat tänä loppukesänä kestää…
Vaikka olenkin äyriäis -ja kala-allergikko, rapujuhlien vietto on silti kuulunut elämääni jo lapsuudesta saakka. Ravustimme aina mökillä kun olin pieni; päivällä ongittiin syöttikalat ja kiinnitettiin ne mertoihin ja upotettiin järveen. Aamuyöllä meidät herätettiin hakemaan saalista hiljaa järven poukamissa soutaen. Parasta oli mertojen noukkimisen lisäksi se, kun sai itse ravustaa pelkän fikkarin ja haavin avulla. Nämä jos jotkut, uppoaa siihen ”Hyviä lapsuusmuistoja” -kategoriaan. <3
Onko teillä tapana viettää rapujuhlia?
TV-kamerat kotonamme!
Jännittäviä juttuja on tapahtunut eilen meidän kotona!
Aamukahdeksan jälkeen kotiimme marssi vieraita ihmisiä isoine kantamuksineen, kameroineen ja lisävaloineen ja kaikkine muine eksoottisen näköisine tykötarpeineen. Ovesta tulvi sisään kuvaajaa, äänimiestä, tuottajaa, maskeeraajaa sun muuta!
Olohuone muuttui hetkessä vieraan näköiseksi, teknisten laitteiden sekamelskaksi ja johtomereksi. Lattiat suojattiin paksuilla matoilla, ettei raskaiden laitteiden jalustat vahingoittaisi lattioitamme. Valonheittimiä oli siellä täällä ja valtava, puolen olohuoneen kokoinen järisyttävä kamerajalusta laitteineen tallensi kuvaajan taitavissa käsissä tarvittavia ottoja.
Oli jännittävää seurata sivusta ammatti-ihmisten toimintaa ja miten videokuvaan tehdään rajauksia ja stailauksia, ihan niin kuin minäkin teen niitä stilli-kuviin blogijuttuja kuvatessani. Aparaatit ja taidot ovat heillä toki eri luokkaa kuin meikäläisellä! 🙂
Huonekaluja siirreltiin, tauluja, peilejä, koriste-esineitä ja maljakoita vaihdeltiin paikasta toiseen pois kuvasta tai nimenomaan kuvaan. Kyllä on pikkutarkkaa puuhaa ja huippukamerat näkevät ja taltioivat kyllä pienimmänkin tahran peilissä tai varjon ikkunanreunassa. Screeniltä seurattiin ottoja ja tuottajan harjaantunut silmä näki heti mikä toimii ja mikä ei. Yksityiskohtia viilattiin niin kauan, että homma oli täydellistä.
Minä seisoin tuppisuuna huoneen reunalla yrittäen pysyä pois jaloista, mutta samalla silmä kovana seuraten toimintaa, kun ääni ja kamera huudettiin käyntiin ja pyydettiin hiljaisuutta. Kuvia ei voinut ottaa järkkärillä suljinäänen takia, joten puhelimella räpsin menemään.Jopa jääkaapin hurina oli liikaa herkille mikrofoneille ja se sammutettiin. Itse pilasin vahingossa yhden oton näpytellessäni läppäriä kuvauksen aikana y l ä k e r r a s s a ! Huimaa!
Kotiin ilmestyi myös pukeutumis- ja maskeeraustila, mutta sieltä pysyttelin aika lailla poissa.
Tämän kuvaussession takia en ole voinut hetkeen tehdä olohuoneeseen mitään sisustuksellisia muutoksia, sillä kotimme haluttiin käyttöön juuri sen näköisenä, kuin mitä se oli, kun hommasta sovittiin.
No, mikäkö homma siis!? Valitettavasti joudun tuotannollisista syistä vielä vaikenemaan, mutta kyllä se teille vielä myöhemmin selviää.
Aika jänniä juttuja sitä voi joskus kohdalle osuakin…!