Lyhyesti tunnelmia Habitaresta

En tiedä ovatko kaikki jo saaneet osansa Habitaren tämän vuotisista messuista, mutta minä kerkesin sinne vasta tänään ja kondiksen takia kiersin messut hyvin pikaisesti silmäillen, yhden tärkeän ostoksen tehden ja vain muutaman valokuvan räpsien. Tunnelma jäi tosi pintapuoliseksi osaltani ja harmittaakin, ettei olotilan puolesta pystynyt pidempään kiertelyyn ja fiilistelyyn. Sain kuitenkin juteltua muutaman sanasen minua kiinnostaneiden yritysten kanssa ja pari uutta mielenkiintoista tuttavuutta todellakin löytyi.

ehee.jpg

Turkulaiseen Ehee -muotoilutoimistoon olin tutustunut jo ennen messuja heidän nettisivujensa kautta. Kotimainen nuori muotoilu on hieno asia ja nostan hattua kunnianhimoisille ja pelottomille yrittäjille, jotka sinnikkäästi työskentelevät oman unelmansa ja intohimonsa eteen ja tuovat sitten markkinoille upeita tuotteita. Tuollaista tukee mielellään! Eheen Särmä -niminen valaisin on yksinkertaisen upea! Materiaalina on kotimainen koivuvaneri ja yleisilme tuo ainakin minun mieleeni pienen itämaisen vivahteen. Huokailin tätä aika pitkään.

Toinen ihana, uusi tuttavuus oli Sagalaga Design.

sagalaga%20kollaasi.jpg

Ihastuin ihan täysillä Sagalagan tekstiileihin ja paperituotteisiin. Kaikki kuviot miellyttivät itseäni ja ihan erityisesti sydämeen osui pöllöt ja ketut. 🙂 Oli pakko hankkia pari korttia olkkarin ritilään, jossa pidän vaihtuvaa taidegalleriaani. Näidenkin tuotteiden takana seisoo suomalainen nainen, joka suunnittelee tuotteita, joilla on tarina. Toivottavasti pääsen tutustumaan näihin vielä paremmin jossain välissä.

Niputan yhteen pari muutakin mielenkiintoista osastoa, nimittäin Gamla Sisustus sekä Amanda B, joka lienee tutumpi sisustusbloggaajille.

Gamla Sisustus on vanhoja huonekalua ja sisustusesineitä myyvä verkkokauppa. Kävin tutustumassa heidän tuotevalikoimaansa ja miten upeita vanhoja esineitä siellä onkaan! Tähänkin täytyy ajan kanssa perehtyä tarkemmin. Amanda B:n osasto taas pullisteli toinen toistaan kauniimpia ja runsaampia sisustusesineitä ja vaikka ihan kaikilta osin tyyli ei sovi meidän kotiin, osasto oli hurmaavan kaunis rautaisine huvimajoineen.

gamla_amandab.jpg

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpinä osasto, joka voitti tänä vuonna Habitaren Paras Messuosasto -tittelin. Tuotteiden takana on Tapio Anttila, jonka Tapio Anttila Collection on tulossa myyntiin Vepsäläiselle. Eniten iskee tuo hänen tyynyissäkin esiintyvä logonsa. Miten monta asiaa sinä siinä näet?

tapio.jpg

Olotilasta huolimatta, oli ihan kiva päästä edes lyhyesti kiertämään messut. Paljon jäi näkemättä, mutta ei vaan jaksanut kauempaa siellä pyöriä ja sainpa ainakin tehtyä erään pitkäaikaisesti puuttuneen hankinnan. Arvaako joku mikähän se on mahtanut olla… vilahtaa näissäkin kuvissa! 🙂

Loppuun upea tilataideteos hallin katossa.

sateenvarjot.jpg

Pää jaksais, mutta elimistö ei

On varmaan hyvä, että meihin on sisäänrakennettu sellainen systeemi, että kun elämässä menee liian lujaa, eikä sitä pääkoppa vielä tajua, alkaa elimistö jarruttelemaan ja pakottaa hieman pysähtymään.

Terveys on vähän rakoillut ja on ollut rajuja kipukohtauksia, jotka on pakottaneet sängyn pohjalle ja välillä on pitänyt pieni itkukin tirauttaa ihan vaan siksi, että ketuttaa koko olotila ja kova särky. Olen pienestä pitäen ollut vatsalla reagoija. Tiedättekö sellainen, kun piti lapsena lähteä Linnanmäelle tai jollekin matkalle, niin mitä teki meikäläisen maha – no, meni sekaisin vatsakramppien kera! Tai kun koulussa piti esitelmöidä luokan edessä tai mennä työhaastatteluun tai elämässä on muuten vaan jotain jännää jokapäiväisestä poikkeavaa tapahtumaa. Vatsalla niihin tulee reagoitua, halusin tai en. Stressitilanteissa tuo vain korostuu, eikä ole ensimmäinen kerta, kun stressi laukaisee kovan vatsakivun päiväkausiksi, eikä mikään pysy sisällä. Ei edes vesi…

IMG_9440.jpg

Parin tuskaisen viikon jälkeen raahauduin viimein lääkäriin ja sain apua tilanteeseen. Nyt pitäisi lääkityksellä saada vähän rauhoitettua henkisestä tilanteesta johtuvaa vatsaoireilua ja toivon todella, että lääkitys tepsii pian. Stressistähän tämä johtuu ja onko ihme? Niin paljon elämää mullistavia asioita on tapahtunut kesäkuun jälkeen. Isän menetyksestä on vasta muutama kuukausi. Ei siitä ole vielä selvinnyt kukaan meistä, hädin tuskin ymmärrämme koko tilannetta edelleenkään. Viime päivinä tuo asia on ollut mielen päällä vähän enemmän taas.

Surutyön ohella on pitänyt hoitaa miljoona käytännön asiaa; työ, opiskelu, oma perhe, harrastukset, muun perheen tukeminen, äidin asunnon myyminen ja muutosta koituvat asiat… lista on pitkä, mutta onneksi osa vain tilapäisesti ruuhkaa aiheuttavia. Ne on kuitenkin nyt kaikki päällä yhtä aikaa ja lautasella on tällä hetkellä aika paljon. Aivot raksuttaa ihan täysillä koko ajan erilaisia asioita pohtien ja kun siellä alkoi tapahtua ylikuormitusta, kroppa teki tenän. Ihminenhän on psykosomaattinen – kaikki liittyy kaikkeen.

IMG_9442.jpg

Sanoin lääkärille, joka kysyi miten jaksan kaiken keskellä, että kyllä minä nämä henkiset asiat kestän, mutta tätä fyysistä oireilua en jaksa. Meikäläisen suolisto kun ei muutenkaan toimi ja ole kuin normaalilla ihmisellä. On se kumma, kun usein vieläkin törmään tämän vilja-allergiani kanssa sitä kummasteleviin lääkäreihin. Kun allergiani tuli puheeksi vastaanotolla, lääkäri korjasi minua sanomalla, ”niin, siis keliakia”. Johon minä sitten että ”ei, kun vilja-allergia. Ei keliakia.” Minä siinä sitten lääketieteen tutkinnon suorittanutta ihmistä ojensin maallikkona kertomalla näiden kahden eroja. Ehkä tämän sekaannuksen selittää osin se, että tuo kyseinen allergia todetaan vain 2%:lla aikuisista, tämä kun on yleensä imeväisikäisten lasten ohimenevä juttu. Näin aikuisiällä puhjenneena tuo lienee melkoisen pysyvä.

Lääkkeiden lisäksi apua tilanteeseen tuo vain jarruttelu, joten ylimääräisiä stressiä aiheuttavia asioita tulisi välttää. No, helpommin sanottu kuin tehty. Ehkäpä yritän nyt ottaa vähän iisimmin ja lopettaa turhan suorittamisen. Helpostihan sitä ihminen kasaa itselleen tekemistä ja pitää itsensä kiireisenä, sillä kyllähän se auttaa surutyössä, kun pysyy aktiivisena. Ehkä nyt on hyvä havahtua, että olen pitänyt itseni vähän turhan aktiivisena. Niinpä laitoin jäähylle erilaisia asioita, en ota paineita, jos en jaksakaan lähteä jumppaan tai jos tuntuu, ettei huvitakaan tehdä sitä mitä piti. Fyysistä rasitusta tulisikin välttää silloin, kun henkinen puoli on koetuksella. Nyt hoidetaan siis ensin nämä akuuteimmat asiat ja karsitaan turha stressi ja päällekkäin olevat jutut pois. Hoidetaan välttämättömimmät. Kun henkinen paine vähenee, uskon, että elimistökin toipuu taas normaaliin olotilaan.

IMG_9449%20%282%29.jpg

Tänään on työpaikan rapujuhlat, joten rentoa juhlimista siis tiedossa. Meikäläinen pysyy visusti lääkityksen vaatimalla vesilinjalla, mutta onneksi se ei estä hauskanpitoa. Sitten enää toivotaan, että masukin pysyy rauhallisena…

Viikonloppu muutoin pitää sisällään vähän muuttohommia, mutta toisen päivän pyhitän Habitare-messuille, jossa ainakin voi vaan olla ja ihastella kauniita juttuja. Ehkäpä harrastaa hieman shoppailuterapiaa… Sepäs on terapiaa parhaimmillaan! 🙂

Voimaannuttavaa viikonloppua meille kaikille. <3

 

Bloggaamisesta – 2 vuotta takana

Melko uskomatonta, että olen jo kahden vuoden ajan taltioinut tänne kaikkien luettavaksi tarinoita elämästäni ja kuvia kodistani ja muista henkilökohtaisista asioista. Välillä sitä unohtaa, että se mitä tänne laitan, on ikuisesti kaikkien saatavilla. Välillä tuo ajatus on ihan kamalan outo ja pelottavakin ja joskus se suodattaa ihan tosissaan sitä mitä blogiin taltioin. Tottahan jonkinlainen suodatin on koko ajan päällä, jokainen ymmärtää, että niitä kaikkein henkilökohtaisimpia asioita ei nettiin tungeta, niistä puhutaan perheen ja sydänystävien kanssa.

Välillä blogeja pidetään pinnallisina, jossa eletään omassa pienessä onnellisessa kuplassa, hehkutetaan vaan kaikkea hyvää ja asutaan kauniissa kodeissa serviettien taittelemista tai sohvatyynyjen värejä pohtien. Niin, aika moni meistä pitää blogeja sellaisena hyvän mielen paikkana. Rentoutumisen ja kevyiden asioiden paikkana, olit sitten se  kirjoittaja tai lukija. Sellaisena, jossa voi hetkeksi heittää huolet ja murheet ja katsella kauniita kuvia, lueskella keveitä aiheita käsitteleviä tekstejä, sitä rankkaa kun tulee heti, kun katsoo vaikkapa uutiset. Kieltämättä lähipäivinä on tuntunut vähän oudolta pysytellä näissä huolettomissa aiheissa, kun maailmassa myllertää ihan todella. Ihan tässä omassakin maassamme. Välillä tekisi mieli kirjoittaa pakolaisongelmista, hallituksen juuri tekemistä leikkauksista, taloustilanteesta ja vaikka mistä. En kuitenkaan katso sen sopivan blogini linjaan, mitenkään ongelmia maton alle lakaisten. Onhan tämä nyky maailmanmeno ihan hurjaa ja välillä sitä ei pieni ihminen ymmärrä edes, että mitä tästä vielä tulee ja mihin tämä kaikki johtaa…

2v.jpg

Keveillä aiheilla, niitä syvällisempiä ja pohtivampia postauksia unohtamatta, jatketaan edelleen. Bloggaus on kivaa vastapainoa kiireiselle työlle ja opiskelulle sekä fyysiselle treenaukselle. Bloggaus on valokuvaamista, jossa haluan kehittyä paremmaksi, bloggaus on kirjoittamista ja ajatuksen virtaa, jota minä tarvitsen ja jolla ruokin sitä luovaa puoltani. Bloggaus on kanssakäymistä muiden ihmisten kesken ja vuorovaikutusta parhaimmillaan;

Se mitä blogiini laitan, on vain puolet siitä, mitä sinä näet, koet ja tunnet blogiani lukiessasi. Sinä täytät siitä sen toisen puolen sillä, mitä sinä näet, koet ja tunnet blogiani lukiessasi. 

2V%202.jpg

Olen onnellinen siitä, että blogini lukijamäärä kasvaa koko ajan ja teitä on koko ajan enemmän siellä ruudun takana, ainakin jos on tilastoihin uskominen. Enpä olisi uskonut kaksi vuotta sitten, että homma jatkuu edelleen ja tämä koko juttu tuottaa niin paljon iloa ja sisältöä elämääni. Kuulisin mielelläni mitä sinä tahtoisit blogiltani enemmän? Jotain postausaiheita kenties? Ruusuja? Risujakin, jos katsot aiheelliseksi.

Postauksen kuvituskuvina ihan ensimmäisten postauksieni kuvia – minä, rakkaimmat karvalapseni, joista toisen menetimme aikalailla vuosi sitten (miten kipeä muisto sekin!), rakkaus hyvään ruokaan sekä vielä suurempi rakkaus matkailuun, sisustamiseen, kauniisiin kattauksiin, asetelmiin ja leikkokukkiin. Siis kaikkea arkista ja kaunista, mitä elämässä on.

Kiitos siitä, että Sinä olet löytänyt blogiini. <3 Ja kiitos kaikille kommentteja jättäneille, luen joka ikisen aina hartaudella! Jätäthän niitä siis myös jatkossa!