Checklist -blogissa sisustetaan helsinkiläisen Heidin vaaleaa rivitalokotia avarasti ja hillitysti erilaisilla materiaaleilla ja kontrasteilla. Kodin jatkeena on pieni tanskalaishenkinen takapiha kesäkeittiöineen, kakkoskotina toimii kesämökki vehreällä tontilla. Perheessä rakastetaan matkustamista, juhlien järjestelyä, remontoimista, illanistujaisia ja leipomista. Blogiin päivittyykin laajasti sisustus -ja remonttijuttuja niin kotoa kuin mökiltä, herkullisia reseptejä ja kattauksia arkeen ja juhlaan, matkakertomuksia sekä terveyspainotteisia aiheita polveilevan tarinalliseen tyyliin.
Tyttäremme täytti eilen 18 vuotta. On ihan uskomaton ajatus, että lapseni on täysi-ikäinen. Aikuinen? Kysymysmerkki siksi, että vasta nyt ymmärrän, miltä omasta äidistäni on tuntunut, kun minä olen polleasti 18 vuotta täytettyäni ilmoittanut olevani aikuinen ja vastaavani asioistani tästä lähtien itsenäisesti. En esitä minkäänlaista epäluottamuslausetta tytärtäni kohtaan, hän lienee kypsempi ja vastuuntuntoisempi, kuin minä ikinä hänen ikäisenään, mutta en osaa pitää häntä siltikään aikuisena. Mielelläni pidän häntä edelleen pienenä huollettavanani, vaikkei ihan pieni enää olekaan.<3 Luojan kiitos hän ei ole perinyt ihan kaikkia ominaisuuksiani, eikä näin ollen ole yhtä mahtipontisesti julistanut aikuisuuttaan. Tajusin silti juuri, että meidän lapsiperhe ei ole enää lapsiperhe, vaan kolmen aikuisen talous. Mikäänhän ei oikeasti muutu, ihan samanlaista eloa tässä vietetään jatkossakin sillä erotuksella, että autoa käyttää kahden sijaan kolme ihan piakkoin!
On kyllä vaikea tajuta, että hän todella on tuon ikäinen. Mihin nämä kaikki vuodet meni? On niin kliseisen totta, että niistä ekoista vuosista pitäisi osata nauttia – lapsi tosiaan on pieni vain sen pienen hetken. Paljonhan näihin vuosiin on mahtunut. Ihan älyttömän paljon asioita, tapahtumia, muistoja, juhlia, surua ja kiukuttelua, naurua, yhteisiä lomareissuja ja sellaisia pieniä hetkenvälähdyksiä, jotka säilyy mielessäni lopun ikääni. Ekat sanat, hoipertelevat askeleet, tavat, sanonnat, ilmeet ja eleet. Jotkut lentävät lauseet, jotka naurattavat vieläkin niitä ajatellessa. Jotkut tilanteet ovat piirtyneet mieleeni niin terävänä.
Mietin joskus nuorempana, minkälainen hänestä kasvaa. En olisi voinut kuvitella mitään parempaa. Olen niin ylpeä tyttärestämme. Olemme jotenkin onnistuneet kasvattamaan hänestä täyspäisen yksilön omilla ajatuksillaan. Suoraselkäisen ja itsenäisen ihmisen, jolla on omat mielipiteet ja joiden takana uskaltaa myös seistä. Hän on vastuuntuntoinen, rehellinen ja empaattinen ja häneen on aina voinut luottaa. Hän ajattelee muita, auttaa, osaa asettua toisen ihmisen tilanteeseen. Tiedän, että hän tulee menestymään elämässään. Hän on päämäärätietoinen, valmis tekemään paljon työtä saavuttaakseen sen mitä haluaa ja sitä pidän erityisen hienona ominaisuutena, josta tunnistan myös itseni ihan täysin. Jos tytär on minulta perinyt tuon lujan tahdon, isältään hän on perinyt ehkä kaikista tärkeimmät piirteet, joita minä arvostan sekä hänessä että isässään; kiltteyden ja hyväsydämisyyden. Vaikka kovalla tahtotilalla päästään pitkälle, hyvällä sydämellä muutetaan maailmaa. Sillä kosketetaan muiden sydämiä.
Äitinä toivon tyttärelleni vain parasta. Että hän maalaisi ihania unelmia taivaanrantaan ja juoksisi pitkin ja poikin niitä tavoitellessaan. Että hän säästyisi elämän suurilta kolhuilta, mutta saisi pieniä naarmuja, jotta osaisi arvostaa paremmin elämän ainutlaatuista lahjaa. Sitä, että se on tehty tuhlattavaksi, näettäväksi ja koettavaksi ja kuinka yhtäkään hetkeä ei saa elää muutoin kuin täysillä.
Onnea vielä, 18-vuotias <3
Rakkaudella
Äiti
