Checklist -blogissa sisustetaan helsinkiläisen Heidin vaaleaa rivitalokotia avarasti ja hillitysti erilaisilla materiaaleilla ja kontrasteilla. Kodin jatkeena on pieni tanskalaishenkinen takapiha kesäkeittiöineen, kakkoskotina toimii kesämökki vehreällä tontilla. Perheessä rakastetaan matkustamista, juhlien järjestelyä, remontoimista, illanistujaisia ja leipomista. Blogiin päivittyykin laajasti sisustus -ja remonttijuttuja niin kotoa kuin mökiltä, herkullisia reseptejä ja kattauksia arkeen ja juhlaan, matkakertomuksia sekä terveyspainotteisia aiheita polveilevan tarinalliseen tyyliin.
Haaveilen asuvani puisessa vanhassa talossa, jossa on narisevat lautalattiat ja ikuinen remontintarve. Haaveilen, että talo sijaisee Helsingissä, mieluiten lähiössä keskellä palveluita. Ai miten niin mahdoton yhtälö? Puutalon sijaan asutamme uudistuotannon rivitaloasuntoa. Melko kaukana siis narisevista lautalattioista, mutta onneksi remontin aiheita ja pieniä tuunauksia voi keksiä talon iästä huolimatta.
Haaveilen myös lasiverannasta. Sellaisesta vähän kylmästä tilasta, jossa on vanhoja kalusteita ja paljon lämpimiä taljoja ja lyhtyjä. Halusin sellaisen vanhan puisen, elämää nähneen penkin eteiseemme, joka sekin on kaukana lasiverannasta, mutta johon halusin jotain vanhaa juurikin penkin muodossa. Miten uskomatonta, että niistä pyydetään netin myyntipalstoilla kolminumeroisia lukuja! Joku muukin on tajunnut ihmisten haluavan vanhoja penkkejä. Jotain muuta oli siis keksittävä ja koska pidän myös tuunaamisesta, mikä parempaa, kuin tehdä itse!
Ostin Prismasta tavallisen kamalan, susiruman, mäntyisen saunapenkin huimaan 23,90 hintaan ajatuksenani tuunata siitä vanha ja kulahtanut. Kokosin penkin, vein sen ulos terassille ja näytin sille vähän sahaa ja vasaraa.
Pahoinpitelin penkkiparan sellaiseksi, kuin se olisi voinut ajansaatossa mennä; kolhuja, klommoja, naarmuja ja rispaantuneita reunoja. Ihan pieni ohokin pääsi suusta, kun penkistä lohkesikin vähän isompi pala. No, ei se haitannut, vanhoista penkeistähän on lohjennut paloja. Mies katseli touhuani ikkunasta ja pyöritteli päätään. Hän se vain ei ikinä totu näihin päähänpistoihin ja kysyi voiko olla avuksi heittämällä penkin vaikka katuun pari kertaa. Just.
Itselläni oli ihan selkeä visio valmiista ja kun olin mielestäni runnellut penkkiä tarpeeksi, otin palan hiomapaperia ja hioin karuimmat jäljet vähän sileämmiksi, ettei ihan tikkuja tarttuisi vaatteisiin ja ihoon.
En tähän hätään kerennyt hankkimaan mitään puuvahoja tai kalustemaaleja, sillä inspis kun iskee, homma on tehtävä välittömästi. Kellarista noudettu seinämaali saisi ajaa asian.
Halusin pinnasta sellaisen hieman läpikuultavan, joten blandasin maalia vedellä niin, että siitä tuli ihan ohutta litkua. Melko ärsyttävää koostumukseltaan varsinaiseen maalaustyöhön, kun sitä tippui pensselistä muuallekin, kuin penkille, mutta toimi, kuten olin ajatellut. Vetelin maalikerroksia useamman kerran ja litkun nopea kuivuminen mahdollisti uuden kerroksen aloittamisen, kun edellisen oli saanut valmiiksi.
Vanhennusprokkis onnistui mielestäni ihan täydellisesti! Pinnasta tuli kuin tulikin sen näköinen, kuin olisin pelastanut penkki-raasun jostain vanhasta ladosta. Maalikerrosten kuivuttua näytin penkille vielä hiomapaperia kevyesti ja hioin maalipintaa paikka paikoin rikki. Vanhoissa penkeissä kun on maalitkin vähän lohkeilleet.
Paras palkinto työstäni tuli, kun kaveri tuli meillä käymään ja heti ekaksi kysyi, mistä sä olet ton vanhan raadon löytänyt? 🙂
Penkin lopullisen ilmeen ja sijoituspaikan näette piakkoin!
Eteisen refreshaus saadaan päätökseen toivottavasti tänään illalla, kun peililiukuovet saapuvat viimein. Enää toivotaan, että pelkkien nettikuvien ja omien mittauksien perusteella tilatut ovet livenä niitä näkemättä ovat kaikin puolin hyvät!
No, mitä pidätte? Oliko onnistunut tuunaus?
Minusta ainakin tosi onnistunut tuunaus! 🙂
Kiitti! Tuota oli myös erittäin kiva tehdä! 🙂
Wow, rakastuin, mä tahdon kans! Sopisi mun eteiseen kuin nenä päähän! ♥ ♥ ♥
Voi, kiitos! 🙂 Tuo kyllä onnistui paremmin, kuin ajattelinkaan! 🙂 Nyt näyttää meidänkin eteinen pikkasen erilaiselta, nyt on nimittäin peililiukuovet paikallaan ja penkkikin tietty… ♥
Onko sulla jotain vinkkiä, mitä sillä sahalla kannattaisi tehdä? Entä vasaralla? Millaisia liikkeitä yms. suosittelet? 😀
Haha! 😀 No tuota… vasaraa käytin aika ronskisti ihan vaan lyömällä penkkiparkaa! 😀 Joskus löin tasapäällä, joskus sivu edellä, että tulee sellainen "vino" kuoppa. Lisäksi käytin vasaran toista päätä, sitä "koukkuosaa" pinnan raapimiseen sekä reunojen rispaannuttamiseen.<br />
<br />
Sahalla sahasin ihan lovia ja paloja pois reunoista, varsinkin päädyistä. Lisäksi tein epämääräisen pitkiä liikkeitä pitkin penkin pitkää reunaa myöten jyrsien vähän kuin koko reunaa kerralla. Samat jutut jalkoihin. Mielestäni piti olla tarkka, ettei penkistä tule väkisin tehdyn näköinen, vaan yritin miettiä, että miten penkki luonnollisesti vanhenisi. Jalat saavat aina kolhuja, päätylautojen reunat rispaantuvat, jostain on lohjennut pala pois. Vuosien saatossa on tullut syviäkin naarmuja, joku kuoppa sinne tanne myös.<br />
<br />
Hiomapaperi oli tärkeä, sillä varsinkin saha jättää pieniä teräviä reunoja, johon helposti jää kiinni vaikka sukkahousut. Hioin kaikki tekemäni jäljet vähän tasasimmiksi. Kun olin maalannut penkin, hioin vielä pintaa rikki paikka paikoin, että puun väri kuulsi sieltä täältä esiin. Tämäkin lisää sitä "luonnollisen vanhenemisen" ilmettä :)<br />
<br />
Alatko säkin siis penkin pahoinpitelijäksi? 😉
Kyllä mun taitaa olla pakko pahoinpidellä penkki! 😀 Tää on vaan niin hyvä juttu ja mulla on täydellinen paikka penkille. Tarve oikeastaan. Kiitos vinkeistä, tosi hyviä ja ymmärrettäviä.
Täytyy kyllä sanoa, että itsekin olin tähän älynväläykseeni tyytyväinen! 🙂 Meillä tuota penkkiä ihasteli aika moni viime viikonlopun juhlissa, eivätkä millään uskoneet, kun sanoin tehneeni jäljet itse, eikä penkki tosiaan ole mikään vanha kapistus! <br />
<br />
Hyvä, jos sait selvää "ohjeista" 🙂
Pitäisköhän munkin pahoinpidellä yks tuoli…. Essi kaipaa huoneeseensa pitkää penkkiä 🙂
Suosittelen! 🙂 Oli jotenkin terapeuttinen kokemus, heh! 😀