Isänpäivä ilman isää

Paska päivä.

Tämä päivä painoi mieltä jo kauan ennen sen tuloa.

Päivää hehkutettiin runsain mitoin, niin kuin kaupalliseen tyyliin kuuluu ja se kaikki on tuntunut pahalta – kotiin tulleet mainokset huusivat isäinpäivälahjoja, kauppakeskukset kuuluttivat tarjouksia ja lahjaideoita kovaan ääneen kauittimista ja telineet kaupoissa pursusivat kortteja. Seisoin yhden sellaisen telineen edessä aiemmin tällä viikolla. Mietin minkälaisen kortin olisin valinnut isälleni tänä vuonna. Paha mielihän siitä ajatuksesta tietysti tuli. Yritin valita korttia miehelleni, hän on ainoa, jota pystyn enää isänpäivänä muistamaan, kun vaaria tai ukkiakaan minulla ei enää ole. Vieressäni seisoi nainen tekemässä samaa ja huomasin miettiväni valitsiko hän isälleen korttia. Oliko hänellä vielä isä kenelle antaa se kortti? Minä poistuin paikalta ilman korttia. Se teline tuntui ihan liian vaikealta.

IMG_3436_2.jpg

Mietin pitkään etukäteen miltä tuntuisi isäinpäivä ilman isää. Ensimmäistä kertaa elämässäni ei ole isää ketä halata, kelle ojentaa kortti ja pieni paketti. Sen sijaan on hauta, jolle sytyttää kynttilä. Ja niin me teimme. Lähetin samalla hiljaiset terveiset sinne ylös. Tuntui kovin epäreilulta juuri sillä hetkellä.

Koko päivä on mennyt päänsäryssä. Itkin aamulla, eikä siitä ei meinannut tulla loppua. Pidätin itkua loppupäivän ja se purkautui lopulta ulos ärtymyksenä, suuttumuksena. Ei vaan jaksanut enää mitään ja sitten räjähti. Ei mikään kruunu tälle pävälle, enkä varmasti ollut tänään kivaa seuraa. Huono, haikea päivä on onneksi vaihtumassa uuteen. Parempaan. On uskottava niin.

Ehkä ensi vuonna tämä päivä ei kurista kurkkua enää yhtä paljon.

 

Valoa kansalle

Marraskuu on hyvä syy sytyttää kynttilöitä joka puolelle kotia. Viritellä puihin pihavalot, kaivaa kellarista lyhdyt esiin. Laittaa kausivaloja myös kotiin sisälle. Ne saa palaa yöt ja päivät läpeensä.

valoa.jpg

Pakkasta ja luntakin saisi jo tulla, niin saataisiin vähän enemmän valoa ihan uloskin.

Pikkujoulukausi alkaa muutaman viikon päästä ja sen huomaa kalenterista. Tässä kerkeää pari viikonloppua vetää henkeä, sitten alkaa menot ja meiningit – pikkujoulujuhlintaa on joka viikonlopulle eri muodoissa aina jouluaattoon asti.

Kivaa viikonloppua kaikille!

Asiakkaan ignooraus

Olen hiljattain törmännyt mielestäni hyvin outoon ilmiöön. Olen törmännyt tähän niin yksityisenä palveluiden ostajana, kuin työssäni mahdollisena yritysasiakkaana. Luulisi, että näin lama-aikana, kun jengiä jää työttömäksi koko ajan ja varsinkin pienet firmat taistelevat eloonjäämisestään joka ikinen päivä, olisi palveluiden ostajille kysyntää, siis asiakkaille, joista jokainen yritys on riippuvainen. Olen lähestynyt eri alojen yrityksiä eri asioihin liittyen tarjouspyynnöillä oli kyseessä sitten työ- tai yksityisasiani ja arvaatteko minkälaisen vastauksen olen saanut liki kaikkiin kyselyihini – no en yhtään mitään! Yritykset eivät vastaa yritykselle, jotka ovat kuitenkin yleensä suurempi asiakkuus, kuin esim. yksityishenkilö, mutta ei ne yritykset vastaa yksityishenkilöllekään. Avaanpa tilannetta näin yksityishenkilön kannalta enemmän:

Olemme suunnittelemassa kylppäriremonttia. Laitoin intopiukeana tarjouspyyntöä eri kylppärifirmoille heidän nettisivuillaan olevien lomakkeiden kautta ja jäin odottamaan vastauksia. Odotan edelleen näin muutaman viikon jälkeen. Erään firman edustajan sain kotiimme asti tekemään paikan päälle tarkempaa arviota työstä, sen kestosta ja kustannuksista. Sovimme kirjallisen tarjouksen lähettämisestä saman viikon aikana, jota en ikävä kyllä saanut. Lähestyin firmaa sähköpostitse viikon päästä kotikäynnistä ja pyysin tarjousta uudelleen. Mies mainitsi käynnin yhteydessä, että heillä on aika kova kiire, joten ajattelin, että tarjous on vain jäänyt pyörimään jonnekin pöydälle. Kun seuraavana viikkona, melkein 2 viikkoa kotikäynnin jälkeen en ollut vieläkään saanut tarjousta, enkä edes vastausta sähköpostiini, soitin miehelle. Hän pahoitteli kovaa kiirettään ja työreissujaan ja lupasi lähettää tarjouksen vielä saman päivän aikana. Silloin oli perjantai ja sanoin, että kunhan lähettää sen viikonlopun aikana, niin asia ok. Arvaatte varmaan jo tässä kohtaa, että nyt liki viikkoa myöhemmin tuosta puhelusta, en vieläkään ole saanut tarjousta.

kph%202.jpg

Arvaatte varmasti senkin, että nyt on tällä tytöllä mittari täynnä! Huono asiakaspalvelu on kyllä jotain, mitä siedän hyvin vähän! Myös luottamukseni tätä kyseistä firmaa kohtaan on saanut niin kovan kolauksen, että nyt en enää palkkaisi heitä tekemään remppaani, vaikka olisivat viimeinen firma maan päällä! Jos tarjouksen toimittaminen on tätä, mitä tulisi olemaan rempan teko? Laittaa miettimään. Jos kiirettä on ja työtä pukkaa enemmän kuin kerkeää tekemään, sehän tietysti puhuu puolestaan, että hyviä olisivat, mutta minun kylppäriäni ei tarvitse enää tulla remppaamaan. Ja ihan vain, koska olen reilu, jätän firman nimen mainitsematta, vaikka melkein tekisi mieli sanoa sekin ääneen. Niin paljon sapettaa tämä kohtelu.

Niinpä minun kylppäriremppa odottaa edelleen tekijäänsä. Koska suunnitelmat ovat alkutekijöissään, en paljasta vielä tarkemmin rempasta mitään, mutta mainittakoon, että ihan perinteistä siitä ei tule. (Mikäli tästä hommasta nyt ylipäätään mitään tulee!) Tekijöitä ei siksi kasva joka oksalla ja se myös selittänee kiirettä tuollakin firmalla. Se ei kuitenkaan selitä surkeaa asiakaspalvelua tai asiakkaan ignoorausta. Näinä aikoina on toki positiivinen ongelma, jos  työtä on jonoksi asti, mutta kannattaisi kuitenkin muistaa, että huonoja kokemuksia ihminen jakaa herkemmin eteenpäin, kuin hyviä. Tuskin tulen tuota firmaa kenellekään suosittelemaan tämän kokemuksen perusteella. Oli ala mikä tahansa, asiakaspalvelu on aina osa sitä ja oli kiire mikä hyvänsä, siitä potentiaalisesta asiakkaasta ja hänen mahdollisesti eteenpäin jakamastaan tiedosta tulisi pitää huolta tai edes osoittaa olevansa kiinnostunut.

Oletko sinä kokenut samanlaista – sitä, ettei sinua asiakkaana huomioida lainkaan?