Ihastuin niin kovin viimevuotiseen jouluasetelmaani, jonka rakensin olkkarin kapealle tauluhyllylle, että se oli ihan pakko toteuttaa tänä jouluna uudelleen.

Niinpä koristelaatikoista kaivettiin viime vuotiset hyväksi havaitut asetelman osat ja Noel saapui jälleen olohuoneeseemme tuomaan tunnelmaa.

Kotona on muuten täysi jouluvarustus päällä, mutta kuusi puuttuu vielä. Asia korjaantuu kuitenkin huomenna! 🙂

Olen maailman suurin joulufani, joten voisi kuvitella, että minä koristan kuuseni jo Itsenäisyyspäivän tietämillä, mutta meillä kuusi on jotenkin se joulun kruunu. Sitä ei saa tuoda liian aikaisin, sillä se jotenkin himmentäisi sen hetken, kun se  vihdoin olkkariin saapuu tuoksuvine oksineen. Lapsuudenkodissani kuusi haettiin kotiin yleensä vasta 22. tai 23. päivä. Ehkä se on jäänyt siitä. Me olemme miehen kanssa hakeneet kuusen yleensä vajaata viikkoa ennen aattoa, yleensä siinä 18. päivän tienoilla, kuten siis tänäkin vuonna.

Joululomani alkaa huomenna, voiko olla parempaa, kuin aloittaa se joulumusiikin kuuntelulla ja kuusen koristelulla!?

Vielä kun saisi tämän olotilan normaaliksi. Pää on kuin Haminan kaupunki ja tänä aamuna heräsin järisyttävä kaktus kurkussa; nieleminen sattuu, puhuminen tuntuu karhealta ja äänikin on, kuin olisi viskipullon juonut. Räkä valuu ja yskittää, mutta onneksi kuumetta ei (kai) ole.

Eilen hoidin vihoviimeiset joululahjaostokset ja paketoin ne samantien pukinkonttiin. Seuraavaksi alkaa ruokalistojen pohtiminen – mitä ihania herkkuja sitä tänä jouluna syödäänkään…! 🙂