Pari päivää on nyt vietetty rauhallista ja koiran ehdoilla etenevää elämää.

Voimakkaat kipulääkkeet saivat koiran pään kyllä aivan sekaisin ja eläinlääkärin mainitsema outo käytös lääkkeen sivutuotteena on todellakin ollut juuri sitä. Koira on saattanut tassutella johonkin päin, jäänyt yhtäkkiä seisomaan paikalleen ja tuijottanut tyhjyyteen, ihan kuin unohtaen mihin oli menossa tai mitä tekemässä ja sitten lysähtänyt siihen. Koira on ollut omissa maailmoissaan, säpsähdellyt, muka kuullut jotain välillä ja ollut tosi levoton kaikesta lääkemäärästä huolimatta.

Luulisi, että tuossa tilanteessa ”nukkuisi päänsä selväksi”, mutta sen sijaan koira haahuilee ympäri huushollia, myös öisin. Ei tässä pariin yöhön olekaan tullut nukuttua. Makuuhuoneen ovi on pitänyt pitää visusti kiinni, ettei koira lähde yöllä portaisiin itsekseen. Tuolla hoipertelulla siitä ei hyvää seuraisi. Tänään jätin koiran nukkuvan tytön huoneeseen ovi suljettuna lähtiessämme töihin. Aamulla koira nimittäin yritti lähteä kiipeämään ylös ekalle portaalle, mutta vielä ei takajalka kantanutkaan. Kyllä sitä raasua pitää koko ajan vahtia, ainakin toistaiseksi ja nuo portaat on kyllä suuri huolenaihe kotona!

Eilen illalla kävely näytti tuota lääkehöyryistä hoipertelua lukuun ottamatta vähän paremmalta, kuten myös tänä aamuna. Yrittipä herra eilen ottaa palloleikitkin, mutta siihen oli visusti sanottava tiukka ei. Olisitte nähneet, miten pallo putosi pettyneenä suusta! 🙂 Kivuton jalka on valheellinen tunne lääkkeiden takia, eikä koira luonnollisesti ymmärrä miksi pitäisi olla paikallaan, eikä juosta pallon perässä, kun ei kerta satukaan mihinkään! Ihmislapselle voi sentään yrittää selittää tilannetta sanoin.

Tänä aamuna kävely ulkona sujui miehen mukaan jo vähän eilistä paremmin. Eihän me mitään lenkkejä tehdä – kannetaan koira metsän reunaan ja siinä tassutellaan hetki, kunnes kannetaan takaisin kotiin. Koira oli selvästi pirteämpi ja katse silmissä alkaa kirkastua. Alkaa pää varmaan vihdoin selviämään lääkkeistä. Kotona suun kautta annettavat tabletit eivät ole niin vahvoja, kuin lääkärissä saadut piikit, joten eiköhän se vinttikin pysy vähän kirkkaampana jatkossa.

Summa summarum, omasta väsymyksestä, huonosti nukutuista öistä piittaamatta me porskutellaan eteenpäin pikkuhiljaa tassua parannellen ja päätä selvitellen.

Toivo täydellisestä parantumisesta on, sillä pikkiriikkistä paranemista ja edistymistä on havaittavissa. Nyt täytyy vaan yrittää pitää koira levossa (helpommin sanottu, kuin tehty!)  ja malttaa katsoa tilannetta parikin viikkoa edellyttäen, että parannusta kuitenkin tapahtuu koko ajan. Tämän vamman toipumiseen voi mennä helposti pari-kolme viikkoa. Pieni huojennus tuli sydämeen ja nyt on taas vähän helpompi hengittää. Pitäkää peukkuja pystyssä hauvelille! <3

Ihmisen paras ystävä, rakas koira-herramme on aiheuttanut suurta huolta meidän perheessä lähipäivinä.

Herra alkaa olemaan kunnioitettavassa iässä, mittariin tulee huhtikuun lopussa jo 14 vuotta. Viime viikon aikana huomasimme, että oikeassa takajalassa on jotain häikkää aina silloin tällöin. Sellaista pientä, että siihen kiinnitti huomiota, mutta ei niin, että se olisi tuntunut ongelmalta koirallekaan. Takajalka tuntui ajoittain voimattomalta, pitkän paikallaolon jälkeen tai koiran ollessa väsynyt. Jalka ei pitänyt kunnolla alla liukkaalla lattiallamme, mutta maton päällä tai ulkona ollessa ongelmaa ei ole ollut. Ulkona käppäiltiin normaalisti ja kotona haluttiin leikkiä entiseen malliin. En huolestunut tilanteesta heti.

Viikonlopun aikana takajalka selvästi aiheutti ongelmia nousta ylös oikealta kyljeltä, eli juuri silloin, kuin koiran piti laittaa saman puolen jalan päälle kunnolla painoa ja nostaa itsensä ylös. Portaiden kulkeminen kotona alkoi tuntua vaivalloiselta ja koira käyttäytyi vähän oudosti. Alkoi tuntumaan, että koiralla on myös kipuja. Varsinkin jalkaa tutkiessani sain ainakin sellaisen pienen mulkaisun herralta. Muistelimme tyttären mainintaa, että parisen viikkoa sitten heidän ulkoillessaan koira vinkaisi kovasti. Koira oli tällöin tytön selän takana juuri kotioven edessä, joten tyttökään ei nähnyt mitä tapahtui. Epäilemme koiran liukastuneen tai astuneen pahasti vieressä olleen lumikokkareen päälle, mutta varmuutta ei ole. Tytär tutki koiran jalan heti, mutta ei löytänyt mitään epäilyttävää, varsinkin, kun koira kuitenkin varasi jalan päälle normaalisti.

Tämän tilanteen jälkeen takajalan kanssa alkoi kuitenkin olemaan näitä pieniä, silloin tällöin esiintyneitä, mutta pikkuhiljaa pahenevia oireita ja osasimme oikeastaan vasta sunnuntai-iltana yhdistää nämä tapahtuneet toisiinsa. Tein päätöksen viedä koiran lääkäriin heti seuraavana päivänä.

Kävimmekin heti tänään töiden jälkeen lääkärillä ja jalka tutkittiin. Todennäköisesti lonkka on muljahtanut hetkellisesti pois paikaltaan. Vaikka koira laittaa painoa jalalle, se selvästi keventää vasemmalle ja astuu keinahdellen. Välillä tassu liukuu alta pois ja tutkimuksien aikana ilmeni, ettei jalkaa pysty taivuttamaan taaksepäin suoraksi juuri lainkaan, se aiheutti kovaa kipua ja ai kuinka pahalta tuntui, kun koira ulvahti kivusta pari kertaa! 🙁  Se oli kuitenkin välttämätöntä, jotta lääkäri löytäisi missä on vika. Onneksi tilanne ei ole tämän pahempi, vaikka tämäkin jo sai huolesta sekaisin. Tilanteen pitäisi hoitua lääkkeillä ja levolla. Koira saikin pari kipupiikkiä, joista toinen opiaattipohjainen ja kaveri onkin ollut ihan vintti pimeänä koko illan. Olen vahtinut koiran jokaista liikettä, sillä se lääkehuuruissaan yrittää nousta ja kävellä, vaikka ei pysy edes pystyssä! Pelkään, että se satuttaa jalkaansa vielä pahemmin jos se hoiperrellessaan kaatuilee, mutta illan kuluessa on pää vähän selvinnyt ja äsken koira jo tassutteli pihalle pissalle. Toivottavasti yö menee rauhassa. Voimakkaista kipulääkkeistä huolimatta koira on vähän levoton.

Saimme viikon ajan kestävän kipulääkekuurin piikkien lisäksi. Lisäksi koiran on pysyttävä levossa muutaman viikon verran – ei riekkumista, eikä leikkejä. Muutaman päivän päästä pitäisi jo parantumista näkyä, mutta vaivan kokonaan parantumiseen saattaa mennä parikin viikkoa. Onneksi miehellä on huomenna vapaapäivä ja nyt kun abimmekin on lukulomalla, on kotona pitkin päivää joku tsekkaamassa haukun perään.

Nyt otammekin siis todella iisisti täällä… Vaikka mieli vähän keventyikin lääkärikäynnin jälkeen, kyllä tuosta rakkaasta ystävästä on sydän huolesta sykkyrällään. Valitettavasti se koirankaan vanhuus ei tule vaivoitta…