Voidepesu kasvoille

Tuo kuulostaa äkkisältään aika hullulta – mikä ihmeen voidepesu?!

Kirjoittelin hetki sitten silmänympärysihon ongelmista, jotka kaiken järjen mukaan alkoivat vaihdettuani meikinpoistoaineen. Sain tilannetta rauhoitettua Avenen  silmänympärysvoiteella (kts. tarkemmin täältä), mutta huomasin vesipesujen ärsyttävän koko ajan enemmän herkkää ihoa. Parhaimmillaan Pahimmillaan silmäluomet turposi yön aikana tuplasti ja varsinkin vasemman silmän ulkosyrjä punoitti luomesta rajusti ja alkoi kuivumaan ja hilseilemään. Iho tuntui myöskin kireältä ja jos silmät vähänkin vuotivat esim. tuulisella ilmalla, teki suolainen kyynelneste kipeää. Minulla ei ole koskaan ollut vastaavia iho-oireita ja niinpä olenkin nyt aika H. Moilasena, että mistä ihmeestä on kyse! Atooppiselta näyttää ja vaikuttaa, mutta lääkäriin oli turha mennä, sieltä kun saa vain kortisonivoiteen reseptin. Päätin kokeilla ensin kotikonsteja.

_MG_9872.jpg

Havaitsin, että varsinaisesti meikki ei ole se, joka oireita pahentaa, vaan meikinpoiston yhteydessä runsaasti käyttämäni vesi. Päivän aikana silmät ovat rauhalliset kevyen meikin alla ja turvotus laskee normaaliksi. Mutta heti kun pesen silmät kotiin päästyäni, alkaa älytön kutina, kirvely ja hetken päästä luomet taas turpoaa ja punoittaa. Olen pesun jälkeen laittanut luomille heti tuota Avenen voidetta, mutta jotenkin olo on sellainen, että damage has already been done, tuokaan voide ei pysty ihmeisiin. 

_MG_9876.jpg

Niinpä päätin jättää veden kokonaan pois kasvojenpesun yhteydessä ja siirtyä voidepesuihin. Täytyy sanoa, että ensimmäistä kertaa ruutattuani Aqualan L:ää (jota apteekissa tähän touhuun nimenomaisesti suositeltiin) kämmenelle ja hieroessani sitä maskaralla harjattuihin ripsiin, niin tuntui aika hoopolta. Miten ihmeessä rasva nyt poistaisi nämä tökötit ja sitten sitä ei edes huuhdottaisi pois vedellä, vaan jätettäisiin kasvoihin niine hyvineen?! Mutta mitä vielä, niin vaan kasvot kaikesta epäuskostani huolimatta puhdistuivat meikistä, eikä iho jäänyt ollenkaan kiristävän tuntuiseksi, eikä myöskään ihme kyllä rasvaiseksi. Kevyesti pyyhkäisin pehmeällä vanulapulla mustan ripsivärin värjäämän rasvan poskiltani ja silmäluomiltani ja huhheijaa, puhdas, kiristämätön ja rasvattu olo! 

Hullua, mutta toimii! Ja hei, ne silmät sitten… no ne tykkää kovasti voidepesuista ja olenkin saanut herätä voidepesut aloitettuani aamulla ilman turvonneita ja kipeitä, punoittavia silmiä! Avenella saan pidettyä kurissa muut oireet kuivumisesta kiristämiseen. Arvaatte varmaan, mitä kävi varsinaisille meikinpoistoaineille – ei tule minun kasvoilleni enää. Iso peukku rasvapesuille! 🙂

Tämän päivän ongelmia

Olen parina viime päivänä potenut jotain sisustuksellista kriisiä – niin, ne on näitä first world -ongelmia.

Joskus tökkii omassa huushollissa kaikki. Kaikki tuntuu jotenkin nuhjuiselta, niin nähdyltä ja kaipaa muutosta jokaiseen asiaan. Kaapit on täynnä tyynynpäällisiä, maljakoita, kynttilänjalkoja ja kauniita sisustusesineita, mutta mikään ei sytytä. Päätös valita uusi sohvapöytä tai keittiön ruokapöytä on tällä hetkellä elämäni suurin ongelma. No, ihan noinhan se ei mene, mutta blogimaailmassa tämä lähentelee jo massiivisen kriisin mittasuhteita.

_MG_9886.jpg

Kun tekee koko ajan mieli tehdä jotain luovaa, muokata, keksiä uutta, piristää ilmettä ja tuunata, on välillä hankala todeta, että joskus nykyinen on ihan hyvä. Mutta kun pää pursuaa ideoita ja mieli täyttyy inspiroivista sisustuskuvista, joita Pinterestin liikakäyttö aiheuttaa, tekee mieli myllätä koko huusholli uuteen uskoon! Parasta on kuitenkin miettiä rauhassa isompia juttuja – kuten vaikkapa näitä pöytäasioita ja sisustaa pienillä jutuilla. Niillä saa usein jo sammutettua suurimman janon.

Kaunista sunnuntaipäivää.

Neutraali väripaletti

Koira-herra liikuskeli levottomasti aamulla ja herätti minutkin samalla. Laskin koiran ulos ja sytyttelin kynttilät heti aamutuimaan. Oli vielä vähän hämärää, vaikka kello oli jo puoli yhdeksän.

_MG_9776.jpg

Uppouduin sohvalle, otin karvaisen kaverin syliin rapsutettavaksi ja katseltiin lepattavia liekkejä ihan rauhassa ennen tihkusateiseen metsään menoa.

Olohuoneessa on palattu kaikista kotoisimpaan väripalettiin – valkoisen ja harmaan liittoon ripauksilla mustaa. Pehmeä beige ja lämmin puu on alkanut houkuttelemaan. Se on tämä syksy. Saattaa kuitenkin olla liian räväkkä muutos meikäläiselle. 🙂 Hirveästi tekisi mieli jo hakea harmaa talvimatto olkkariin. Valkoiset muovipunosmatot alkavat tuntua liian kylmiltä jalan alla. Vanhuuden päiviä viettävä koira hakeutuu onneksi itse omalle lampaantaljalleen joka ilta takan eteen. Omat jalat alkavat myöskin jo kaivata pehmeämpää ja lämpimämpää fiilistä. Onneksi on mummin kutomia villasukkia!

_MG_9777.jpg

Letkeä viikonloppu edessä – pieni blogitapahtuma tänään päivällä ja sitten jäämme miehen kanssa nautiskelemaan lauantai-illasta kaksin tyttären ollessa ystäviensä tupareissa. Me ajateltiin lämmittää sauna ja tehdä pizzaa. Huomenna sitten suuntaan Ikeaan täydentämään kynttilävarastoja. Ja ainahan sieltä tarttuu jotain muutakin mukaan.

_MG_9781.jpg

Leppoisaa viikonloppua.