Joko teillä on kausivalot?

Taidettiin olla ekat naapureistamme, jotka viritteli tänään kausivalot pihapuuhun.

IMG_9966.jpg

Tehtiin ekaksi aikamoinen homma siivotessa villiviinin ja muiden pensaiden lehdet terassiltamme – tuolta koristekivialueelta kun ne pitää ihan sormin nyppiä! Seuraavaksi ripustelimme jo lyhdyt roikkumaan talven varalta, ei niitä pakkasessa enää erkkikään virittele näpit kohmeessa. Terassin kupeessa kasvavalle tuijalle annoimme kyytiä oksasahalla. Muotoilimme über tuuheaa puuta vähän kapeammaksi ja lyhyemmäksi ja siitä tulikin todella siisti! Miten näppärä vekotin tuollainen oksasaha! Tuon lainasimme testiin kaveriltamme, mutta oman ostamme ensi keväänä ihan varmasti – mökilläkin riittää pensaita karsittavaksi.

IMG_9963.jpg

Havupuut onkin hyvä leikata näin syksyllä, kun kasvukausi on ohitse ja puut vaipuvat jo talvilepoon. Toinen vaihtoehto olisi keväällä heti ennen kasvukauden alkua, mutta se on mielestäni vähän vaikeampi ajoittaa. Trimmauksen yhteydessä ripustimme puuhun jo valot. Eipähän tarvitse enää takapihalla tehdä mitään ennen talven tuloa – sen kuin sytyttää kynttilät lyhtyihin ja nauttii! Etupihalle en ihan vielä viitsinyt kirsikkapuun valoja viritellä, ne laitetaan sitten ekana adventtina pikkujoulujen kunniaksi.

Päivä vierähti pihahommissa, jonka päälle nautimme neljä tuntia uunissa muhinutta karjalanpaistia. Nyt on sauna lämpiämässä ja loppuilta kuluukin Netflixin parissa.

Ihanaa sunnuntai-iltaa!

Antaa kattopeltien paukkua!

Näin eräänä päivänä auton ratin takaa sellaisen näkymän, joka tuntui minusta jotenkin ihan erityiseltä. Tilanne oli tuiki tavallinen, eikä kestänyt kauaa, vain suojatien eteen pysähtymisen verran, mutta nostatti pintaan tuhat ja yksi lapsuudenmuistoa, välähdyksiä luetuista kirjoista ja lapsena tehdyistä asioista. Kaikki tulvahti mieleeni ihan oudolla tavalla ja olen miettinyt tuota hetkeä monesti näin jälkikäteen.

Sade ropisi tuulilasiin niin, ettei pyyhkijät meinanneet riittää. Tuuli puski pisarat vaakatasossa ihmisten syliin, jotka yrittivät ilman sateenvarjoa kiirehtiä kuka mihinkin. Pysähdyin suojatien eteen ja katsoin kuinka oranssinkirjavat, suuret vaahteranlehdet lehdet liitivät ilmavirrassa keikkuen, syöksyen kohti katua ja ohikulkevan bussin ikkunoita niihin liiskautuen. Kuin ilakoivat lapset, ne tanssivat tuulen pyörteissä, rapisivat kantapäillä erilaisten kenkien. Tuo hetki oli niin täydellisesti syksy vihmovine tuulineen ja minä tunsin oloni jotenkin niin onnelliseksi nähdessäni sen. Se tapahtui kuin elokuvissa. Kuin hidastetussa elokuvassa.

_MG_9404.jpg

Nopeasti mieleeni välähti lapsuuden syksyt – kumpparit, joilla hyppelin lätäköihin loiskuttaen. Se pieni sateenvarjo rimpsureunoilla, jolla joskus kauhottiin sitä samaista lätäkköä, tehtiin patoja kaduille kumppareilla asfalttia raapien. Se ääni mikä siitä lähti, muistatteko sen? Tai ne vaahteranlehdistä kasatut keot, joihin pihan lasten kanssa hypittiin ja piilouduttiin. Tai kun heitettiin kasa lehtiä ilmaan ja sukellettiin niiden alle lehtisateeseen. Se tuoksu. Saan sen nenääni tuoksumaan vieläkin. Märkä maa, multa, reunoistaan jo ruskistuneet kirjavat lehdet. Ja kun niitä löytyi hiuksista vielä illallakin niskassa rapisemassa nukkumaan mennessä.

_MG_9393.jpg

Vaikka nyt onkin ollut kauniita päiviä, minua ei haittaa syksyn tuulet tai sateet. Antaa myrskyn pauhaa ja kattopeltien paukkua! Vedän takkia tiukemmalle ja keuhkot täyteen raikasta ilmaa. Vedän sormikkaat käteen, laitan juoksuksi, jos sateenvarjo unohtui. Lapsena ei kastuminen haitannut. Silloin oli kaikki muukin vain yksinkertaisen kivaa. Milloin lakkasimme nauramasta lätäköille tai tukan kastelleelle sateelle?

Kotiin päästyäni sytytin kynttilät, napsautin sisustustakan päälle ja kuuntelin ropinaa ikkunalla. Katsoin tuulessa tempovia puita sateen piiskaamina. Ajatus päässäni oli, olen turvassa. Olen kotona. Olen lämpimässä. Se vasta on hyvä tunne.

_MG_9411.jpg

Minusta syksy on kivaa aikaa. Tunnelmallista aikaa. Mukavaa valmistautumista talveen ja niihin oikeasti vielä pimeneviin päiviin. Harmauteen ja kaduilla kiilteleviin lätäköihin, kun suurin hohto syksyn kauneudesta on jo haravoitu kompostiin. Silloin puutkin näyttävät ankeilta ja paljailta risuilta odottaen oksilleen kuuraa. Valkeaa lunta. Sillä se tulee vielä. Ja sitten nautitaankin jo ihan toisenlaisista tunnelmista ja maisemista…

Eletään hetki vielä tässä. Lehtensä luovuttavasta luonnosta voimaa saaden.

Tutustumassa LOISTE Livingiin

Sympaattinen ja ajatuksella rakennettu pieni sisustusputiikki LOISTE Living avasi ovensa muutamalle CASAn bloggaajalle viime lauantaina. Pääsimme tutustumaan rauhassa myymälään sen aukioloaikojen ulkopuolella ja jutella mukavia omistajan, Terhin kanssa. Törmäsimme alun perin LOISTE Livingiin Habitare-messuilla, jossa ihastuttava pieni osasto ja sen tuotteet teki vaikutuksen. Tähän piti tutustua tarkemmin!

LOISTE Livingin putiikki sijaitsee Alppilassa, heti Linnanmäen vieressä, joten putiikkiin pääsee kätevästi vaikka raitiovaunulla.

_MG_9814.jpg

_MG_9791.jpg

Putiikki on esteettisesti miellyttävä, jonka seinillä roikkuu rakkaudella itse valmistettuja hyllyjä säilytykseen ja jonka ikkuna kutsuu sisään.

Putiikki on pieni, mutta tilaan nähden sinne on osattu valikoida juuri sopiva määrä tuotteita ja ennen kaikkea juuri oikeita tuotteita. Ne ovat valittu myymälään ja verkkokauppaan ekologisten ja eettisten valmistustapojensa vuoksi. Vai miltä kuulostaa esim. kasviväreillä painetut kortit, jotka painetaan tuulivoiman avulla – ihan vain yksi esimerkki tähän alkuun mainitakseni.

_MG_9794.jpg

_MG_9796.jpg

Ihastuin itse muutamaan kivaan tuotteeseen, joille näin käyttöä heti itsellänikin. Tai no, palmunlehtilautaset saavat odottaa ensi kesään, mutta nämä kertakäyttöiset ihanuudet (raaskiiko noita edes roskiin käytön jälkeen heittää??) näin heti mökillä katetussa pöydässä niiden kammottavien valkoisten ja pyöreiden kertsilautasten sijaan! Onhan näitä näkynyt joillain festareilla tms. mutta en ole kuluttajamyynnissä vielä palmunlehtilautasiin törmännyt. Eikä hintakaan ollut mikään päätähuimaava, yllätti positiivisesti. Lautaset valmistetaan luonnostaan pudonneista palmunlehdistä – miellyttävä ajatus, ettei näitäkään varten revitä puista lehtiä väkisin.

Lautaset sopii niin kylmälle kuin lämpimällekin ruoalle ja ne kestävät myös mikroa. Vaikka kertakäyttöisiä ovatkin, nämä kyllä sietävät vähän vettä pienen huuhtomisen muodossa, jotta samaa lautasta voi käyttää useammin. Nämä lautaset löytyivät LOISTE Livingiltä saadusta goodiebagista ja olen kyllä niistä tosi iloinen.

_MG_9805.jpg

Lautaset tulee säilyttää ilmatiiviisti, siksi ne on muovipakkauksissa myymälässäkin. Jos ei itse tarvitse koko pakettia kerralla, kannattaa loput säilyttää uudelleen teipatussa pussissa, niin lautaset eivät pääse kuivumaan, eikä käpristymään.

Toinen kiva idea, jota heti jäin pyörittelemään mielessäni, oli julistelistat. Enää ei tarvitse laittaa julisteita raameihin, vaan ripustusmuotona voi käyttää tanskalaisen eco-merkin, Message Earthin puisia listoja, joihin juliste sujautetaan väliin. Miten rento ja erilainen tapa laittaa julisteet seinälle – ehdottomasti korvan taakse tämä idea!

_MG_9808.jpg

_MG_9809.jpg

Kolmantena ehkä henkilökohtainen suosikkini, tanskalainen merkki OOhh. Se valmistaa kierrätysmateriaaleista erilaisia tuotteita ja esim. Tokyo-maljakot/ruukut ovat valmistettu kierrätetystä paperista, jonka sisäpuoli on pinnoitettu luonnon lateksilla. Tämä kumipuusta peräisin oleva aine tekee maljakosta vedenkestävän. Ulkopinta näyttää aivan kiveltä ja betonilta ja rakastuin tähän jo messuilla. Niinpä kiikutin yhden matalan ruukun kassan kautta kotiin.

Nämä maljakot on valmistanut joku Sri Lankalainen nainen käsityönä kotonaan, josta Oohh maksaa reilun hinnan, jotta äidit voivat olla kotona samalla työskennellen, samalla huolehtien perheestään ja kodistaan. Kyllähän tällaisen tuotteen ostamisesta tulee vain pelkästään hyvä mieli.

_MG_9812.jpg

Tykkäsin myös kovasti saman merkin huoparuukuista, jotka nekin valmistettu eco-huovasta sisältäen saman lateksi-sisäpinnan, joten tuokin ruukku/kori kestää vettä.

_MG_9803.jpg

Viimeisenä pehmoisena lempparina alpakan villasta valmistetut tekstiilit. Voi pojat, mikä pehmeys!

Tanskalainen Elvang valmistuttaa tuotteet Perussa haluten edistää paikallisen maaseudun taloutta ja hyödyntää perulaista traditiota alpakkavillan kudonnassa. Niinpä näistäkin tyynyistä ja huovista on jokainen tulosta korkeasta paikallisesta ammattitaidosta. Tuo ylähyllyllä vilahtava kauniin harmaa tyyny huopineen oli niin lähellä lähteä kotiin nekin! Huovan rinnalla muuten jo aiemmin mainitsemani Tokio-ruukku.

_MG_9799.jpg

_MG_9819.jpg

Suosittelen lämpimästi tutustumaan LOISTE Livingin tarjontaan niin kivijalkamyymälässä Viipurinkatu 8:ssa tai verkkokaupassa.

*postaus toteutettu yhteistyössä LOISTE Livingin kanssa.