Loppiaistunnelmia

Hurrrjaaa pakkaspäivää kaikille!

Mittari näyttää -23, ulkona pakkanen tuntui ainakin eilen järisyttävän tuulen myötä ihan polttavalta! Tänään en vielä ole nenääni ulos työntänyt, vaikka haaveilinkin pienestä ulkokuvausreissusta. Se taitaa kovan pakkasen takia jäädä kyllä väliin, sillä kamerakaan ei tykkää noin kylmästä. Siirrän ulkokuvauksen siis huomiseen tai sunnuntaille, jolloin pitäisi olla hieman lauhempaa.

IMG_1588.jpg

Tänään sen sijaan taitaa joulu saada lähtöpassit. Kuusi näyttää jo melkein surulliselta lurpattavine oksineen ja onhan se kyllä jo menettänyt sen taian, jolla säväytti ennen joulua tai joulun aikana joka kerran katseen siihen osuessa. Talven tunnelmoinnin ei tarvitse kuitenkaan loppua, vaikka joulu kodista jo riisutaan. Jäljelle jää ihanat lyhdyt ja kynttilät ja erilaiset valot. Nythän se talvi vasta alkoi!

Leikin yksi ilta 50millisellä linssilläni, jolla nämä postauksen kuvat otettu. Hitsi miten tuo upea linssi pääsee välillä aina unohtumaan, vaikka valovoimallaan pieksee kittilinssini mennen tullen! Näissäkin kuvissa on niin upea bokeh! Tuota ei taio millään peruslinssillä. Haaveilen edelleen valokuvauskurssista, mutta niin kauan kun istun koulunpenkillä työn ohessa, ei aika riitä ihan kaikkeen.

IMG_1589.jpg

Tämä pyhäpäivä pidennettyine viikonloppuineen tuli hyvään saumaan. Olen koko viikon painanut duunia kipeänä, eilenkin 10-tuntisen päivän. Parina iltana on noussut kuumekin, mutta viime vuodelta ikävästi venyneen projektiaikataulun vuoksi on ollut pakko painua toimistolle, vaikka normisti olisin jäänyt kotiin sairastamaan. Tänäänkin kertynee työtunteja sohvalta käsin. Pidetään vapaata sitten kun on rauhallisempaa – ja hei, kuukauden päästä taas talvilomalle ja reissuun! Tuosta reissusta täytyykin postata, on nimittäin tulossa aika huikea matka korkeissa tunnelmissa. Kirjaimellisesti! 🙂

Ihanaa talvipäivää kaikille ja rauhallista loppiaista.

Alkuvuoden hyvinvointiasioita

Vuoden ensimmäiset päivät ovat pyörähtäneet käyntiin arjen ja sen mukana tuoman rytmin mukaisesti.

Vaikka lomailu on ihanaa ja joskus tarvitsee vain saada olla ja maata, tarvitsen selkeästi kuitenkin jotain miksi herätä, minne mennä ja mitä tehdä. Hyvillä mielin ja levänneenä palasin itse lomilta töihin ja takaisin tuttuun arkirytmiin. Tulee syötyäkin paremmin – säännöllisemmin ja enemmän aterioiden sisältöä miettien, kun päivässä on selkeä rytmi.

IMG_0740.jpg

Eilen starttasin taas treenailut. Loppuvuoden vikat viikot, tarkalleen viimeiset 6 viikkoa meni ihan vihkoon selän takia. Pahemmanlaatuinen fasettilukko iski molemmin puolin selkärangan neljään nikamaan aiheuttaen ihan totaalijumin! Hengittäminen oli vaikeaa ja tuntui kuin rintalastan päällä olisi istunut joku! Olkapäät lyhistyivät eteenpäin ja selän ojentaminenkin teki pahaa. Kipu oli kovaa ja myös leposärkyä oli monta viikkoa. Kävin selkärangan manipulaatiohoidoissa marras-joulukuussa ja niistä oli aina hetkittäinen apu. Nyt pahimmat kipupisteet on poissa ja lapojen väli tuntuu enää jäykältä. Ei sekään normaali fiilis ole, mutta kuntoutan selkää nyt kotona erilaisin apuvälinein ja jumppaohjein. Yhdistin näin jälkikäteen selkäongelmat siihen, että lopetin käynnit joogatunneilla. Tämä ei ollut oma valinta, kuntosalini ei vain enää tarjonnut valikoimissaan syksyllä enää kunnon joogatunteja ja se harmitti! Aika pian tuntien loppumisen jälkeen alkoi selkä jumittamaan. Nyt onneksi salin valikoimiin on palannut kaksikin joogaa ja ryntään toiselle heti tänään! Mielenkiintoista nähdä alkaako selkä paranemaan nopeammin. Ainakin kotona kevyesti suoritetut joogaliikkeet selvästi helpottavat pahinta jäykkyyttä. Kyllä istumatyö on niin myrkkyä kropalle, olen aina sanonut, että ihmistä ei ole luotu istumaan kahdeksaa tuntia päivässä…

Vuoden alku toi mukanaan taas myös herkku/sokerilakon. Loka-marraskuun vietin täysin herkuttomana ja sokerittomana ja olo oli mitä mainioin! Mahtuipa päälleni farkutkin, joita en ollut yli vuoteen käyttänyt, jee! Joulukuussa löysäilin ja itse joulunpyhinä tulikin sitten mätettyä suklaata ja muita herkkuja napaan oikein huolella. Ja hei, olo oli sitten juuri sen mukainen – päänsärkyä, vatsanturvotusta, väsymystä, ähkyä ja tukkoista uloa. Tuota en kyllä halua enää, yh! Niinpä palaan takaisin sokerittomaan elämään ja toivon saavani pian takaisin sen hyvän ja vireän olotilan, jonka jo aiemmin saavutin. Pelkkä sokerilakko parantaa jo olotilaa huikeasti, mutta tsemppaan nyt myös vähän lautasen sisällön kanssa ja otan takaisin myös iltapäivän välipalan mukaan. Näin en ihan muutu raivoksi häräksi nälän takia töistä kotiin palatessani, kun töissä on vielä syönyt jotain pientä iltapäivällä. Loppuvuotena tuli myös lipsuttua tavastamme suunnitella sunnuntaina tulevan viikon arkipäivien ruoat etukäteen ja käydä ostamassa ne kerralla. Viikonlopun ostokset tehtiin sitten perjantaina, joten kaupassakäyntiä tuli viikkoon vain kaksi kertaa. Tuo jos mikä helpottaa arkea ja ruoanlaittoa rahansäästöstä puhumattakaan! Paluu myös tähän koitti vuoden vaihduttua.

IMG_0753.jpg

Hyvillä mielin on siis startattu tähän vuoteen. Ainoa riesa on tämä hemmetin flunssa, joka teki ikävä kyllä comebakin! Podin ihan kamalaa flunssaa juuri joulun alla parantuakseni välipäiviksi. Nyt se pirulauta hyökkäsi taas uudelleen päälle. Nyt en kuitenkaan jää tuleen makaamaan, vaan leikin ettei flunssaa ole. Hyvin jaksoin eilen vetää törkeän hikijumpan ja tänäänkin menen siis joogaan. Huomenna sen sijaan on toisenlainen urheilusuoritus edessä, kun lähden metsästämään uutta paksua toppatakkia.

Aikamoisia pakkasia on luvattu torstaista eteenpäin, joten takille on tilausta! Mielikuva takista jo on – musta, pepun peittävä takki, mutta ei kuitenkaan liian pitkä ylittäen puolta reittä. Kunnollinen ja iso, ei irroitettava huppu sekä hyvä muotoonleikkaus ilman vyötä. Jotain tikkauskuviota oltava, jotta takissa  on jotain näköä, mutta ei sellaisia ”puhveja”, jotka muodostavat isoja neliöitä takkiin. Kultaiset yksityiskohdat (napit, vetskarit) ei haittaisi. Täysin siis päinvastaista takkia etsin, kuin mikä on ollut käytössäni kovilla pakkasilla viimeiset kuusi vuotta; luonnonvalkoinen, hopeisilla yksityiskohdilla, irroitettavalla liian pienellä hupulla, isoilla neliötikkauksilla ja leveällä vyöllä varustettu takki on tullut tiensä päähän. Hihansuutkaan ei lähde enää puhtaaksi ja takki alkaa mielestäni olemaan myös vähän epätrendikkään näköinen. Aikamoiset toiveet on siis uudelle takille ja näillä eväillä kun lähtee takin etsintään, voi se todellakin osoittautua maratooniksi!

Onpa ihanaa, kun talvi tuli takaisin! Kyllä piristää valkoinen maa mieltäkin! Valkoiset hanget kutsuvat reippailemaan ulos ja käveleminen on muuten ihan parasta matalasykkeistä perusliikuntaa myös rankemmista treeneistä palautumiseen. Palailen tähän sokerilakko-asiaan myöhemmin lisää, sillä tästä vuodesta muodostunee muutenkin korostetusti terveyspainotteinen. Kevääksi olen miettinyt vähän suurempaa puristusta aiheen tiimoilta, kunhan helmikuiselta lomalta ollaan ensin palattu kotiin.

Kivaa talvipäivää kaikille!  

En odota yhtään mitään

Tässä suorituskeskeisessä yhteiskunnassa tuntuu välillä siltä, että yhtäkään päivää, viikkoa tai kuukautta koko vuodesta puhumattakaan ei saisi jättää suunnittelematta. Joku pläni pitää koko ajan olla käynnissä, läjä odotuksia ja tehtäviä to do -listalla kalenterin täyttyessä merkinnöistä jo kevääseen asti, ellei pidemmälle.

Pari vuotta tässä on kuitenkin nyt ollut yllätyksiä täynnä, eikä suinkaan pelkästään positiivisessa mielessä. Kaikki tuo on saanut miettimään, ettei elämää pysty, voi tai edes kannata suunnitella liian tarkkaan. Se vie tilan ja mahdollisuuden kaikelta spontaaniudelta, hetken mielijohteessa tehdyiltä päätöksiltä. Joskus nimittäin nuo intuition varassa tehdyt, ennalta suunnittelemattomat teot ovat niitä parhaimpia. Niistäkin on parilta viime vuodelta kokemuksia ja yksi niistä ex tempore -päätöksistä ollut elämäni parhaimpia.

Tajusin pari päivää sitten lukiessani muiden blogeista suunnitelmia ja odotuksia ja toiveita tulevalle vuodelle, että minulla ei todellakaan ole tälle vuodelle mitään odotuksia tai suunnitelmia. Toki jotain mietteitä tulevasta on jo ihan siitäkin syystä, että mm. opintoni tulevat kesään mennessä päätökseen ja niihin liittyen on pakko tehdä jotain päätöksiä. Tai että lomat pukkaa päälle ja niitä täytyy käytännön syistä suunnitella, tai että pian pitää päättää mitä haluaa tänä vuonna harrastaa, jotta voi tehdä jotain varauksia suuntaan jos toiseen.

IMG_3112.jpg

Olen yleensä ollut innoissani vuoden vaihtumisesta ja kokenut sen kuin uutena mahdollisuutena, vaikka konkreettisestihan mikään ei keskiyöllä muutu. Nyt jostain syystä en saa sitä samaa intoa päälle vaikka yrittäisin. Muut hehkuttaa, että tämä on ”menestymisen vuosi” tai ”rakkauden vuosi” tai ”tästä tulee paras vuosi ikinä”. En jotenkaan pysty samaistumaan noihin ajatuksiin ollenkaan. Se vähän ihmetytti, kunnes se kääntyi pelkäksi positiiviseksi asiaksi. Tajusin, että kerrankin olen jättänyt lataamasta järkyttäviä odotuksia tulevalle vuodelle ja aion kohdata sen sellaisena kuin se tulee. Kerrankin olen lopen kyllästynyt jatkuvaan suunnitteluun ja ennakoimiseen. Kerrankin aloitan uuden vuoden ilman painetta suoriutua.

Eli ei, minä en siis ole listannut tälle vuodelle mitään erityistä. En ainakaan mitään tavoitteita, sillä nyt tuntuu, että kaikenlainen erityinen tavoitteleminen ja johonkin tiettyyn päämäärään kynsin ja hampain pyrkiminen tuntuu todella rasittavalta, stressaavalta ja työläältä ajatukselta. Se ei ole ollenkaan tila, johon haluan itseni ajaa. Sen sijaan voisin oikein hyvin ajelehtia tämän alkaneen vuoden kyydissä ja katsoa mihin se vie. Jostain syystä tuo vaihtoehto tuntuu muuten aika helpottavalta ja kivalta. Vapauttavalta. Ihan kuin nyt hyppäisikin jonkin sellaisen kyytiin, jossa ei vielä ole ollut! Huokaan siis helpotuksesta karistaen kaiken suorittamisen selästäni ja avoimin mielin aloitan tämän vuoden. Rennommin ja iisimmällä otteella. Just sellaista olen vailla.

Toivotan kaikille hyvää alkanutta vuotta  – eletään kaikki tämä vuosi just niin kuin parhaalta tuntuu!