En odota yhtään mitään

Tässä suorituskeskeisessä yhteiskunnassa tuntuu välillä siltä, että yhtäkään päivää, viikkoa tai kuukautta koko vuodesta puhumattakaan ei saisi jättää suunnittelematta. Joku pläni pitää koko ajan olla käynnissä, läjä odotuksia ja tehtäviä to do -listalla kalenterin täyttyessä merkinnöistä jo kevääseen asti, ellei pidemmälle.

Pari vuotta tässä on kuitenkin nyt ollut yllätyksiä täynnä, eikä suinkaan pelkästään positiivisessa mielessä. Kaikki tuo on saanut miettimään, ettei elämää pysty, voi tai edes kannata suunnitella liian tarkkaan. Se vie tilan ja mahdollisuuden kaikelta spontaaniudelta, hetken mielijohteessa tehdyiltä päätöksiltä. Joskus nimittäin nuo intuition varassa tehdyt, ennalta suunnittelemattomat teot ovat niitä parhaimpia. Niistäkin on parilta viime vuodelta kokemuksia ja yksi niistä ex tempore -päätöksistä ollut elämäni parhaimpia.

Tajusin pari päivää sitten lukiessani muiden blogeista suunnitelmia ja odotuksia ja toiveita tulevalle vuodelle, että minulla ei todellakaan ole tälle vuodelle mitään odotuksia tai suunnitelmia. Toki jotain mietteitä tulevasta on jo ihan siitäkin syystä, että mm. opintoni tulevat kesään mennessä päätökseen ja niihin liittyen on pakko tehdä jotain päätöksiä. Tai että lomat pukkaa päälle ja niitä täytyy käytännön syistä suunnitella, tai että pian pitää päättää mitä haluaa tänä vuonna harrastaa, jotta voi tehdä jotain varauksia suuntaan jos toiseen.

IMG_3112.jpg

Olen yleensä ollut innoissani vuoden vaihtumisesta ja kokenut sen kuin uutena mahdollisuutena, vaikka konkreettisestihan mikään ei keskiyöllä muutu. Nyt jostain syystä en saa sitä samaa intoa päälle vaikka yrittäisin. Muut hehkuttaa, että tämä on ”menestymisen vuosi” tai ”rakkauden vuosi” tai ”tästä tulee paras vuosi ikinä”. En jotenkaan pysty samaistumaan noihin ajatuksiin ollenkaan. Se vähän ihmetytti, kunnes se kääntyi pelkäksi positiiviseksi asiaksi. Tajusin, että kerrankin olen jättänyt lataamasta järkyttäviä odotuksia tulevalle vuodelle ja aion kohdata sen sellaisena kuin se tulee. Kerrankin olen lopen kyllästynyt jatkuvaan suunnitteluun ja ennakoimiseen. Kerrankin aloitan uuden vuoden ilman painetta suoriutua.

Eli ei, minä en siis ole listannut tälle vuodelle mitään erityistä. En ainakaan mitään tavoitteita, sillä nyt tuntuu, että kaikenlainen erityinen tavoitteleminen ja johonkin tiettyyn päämäärään kynsin ja hampain pyrkiminen tuntuu todella rasittavalta, stressaavalta ja työläältä ajatukselta. Se ei ole ollenkaan tila, johon haluan itseni ajaa. Sen sijaan voisin oikein hyvin ajelehtia tämän alkaneen vuoden kyydissä ja katsoa mihin se vie. Jostain syystä tuo vaihtoehto tuntuu muuten aika helpottavalta ja kivalta. Vapauttavalta. Ihan kuin nyt hyppäisikin jonkin sellaisen kyytiin, jossa ei vielä ole ollut! Huokaan siis helpotuksesta karistaen kaiken suorittamisen selästäni ja avoimin mielin aloitan tämän vuoden. Rennommin ja iisimmällä otteella. Just sellaista olen vailla.

Toivotan kaikille hyvää alkanutta vuotta  – eletään kaikki tämä vuosi just niin kuin parhaalta tuntuu!

Heidi / Checklist - -

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *