Kun työstä tulee intohimo

Olen ainakin kerran blogihistoriani aikana omistanut kokonaisen postauksen työlle ja ennen kaikkea työnantajalleni. Olen kertonut, kuinka kiitollinen olen nykyisestä työpaikastani ja pomostani, joka on ihan huikea tyyppi! Työskentelen pienehkössä yksityisomisteisessa yrityksessä, jossa ei ole turhaa byrokratiaa tai jäykkyyttä estämässä yrityksen tai työntekijöiden kehitystä ja kasvamista. Olen nimittäin työskennellyt sellaisissakin, joissa mainitut asiat eivät niin vain onnistu ja välillä se on ollut todella turhauttavaa.

Olen saanut vapaasti toteuttaa itseäni nykyisen työnantajani palveluksessa – jopa silloin, kuin kolmisen vuotta sitten olin vakaasti päättänyt jättää rahoitusalan ja siirtyä luovempiin hommiin opiskelemalla uuden ammattitutkinnon. Valmistuin visualistiksi, mutta uutta työtä en oikeastaan edes kerennyt alkaa ihmeemmin katselemaan, kun työpaikallani alkoi ilmetä kovaa tarvetta luovemmasta työntekijästä. Tartuin vapaaehtoisena tuumasta toiseen ja aloin tekemään erilaisia taittotöitä ja pulaamaan nettisivujen kanssa, vaikkei minulla ollut hajuakaan niistä! Aloin työstämään asiakasmateriaalia, joka sinäänsä ei ollut uutta, mutta huomasin pian, ettei minulla ollut riittäviä taitoja tehdä kaikkea itse tarpeeksi ammattitaitoisesti ammattilaisten välineillä.

Kävin pikakurssin sivuntaitosta ja huomasin syttyväni siitä ihan täysillä. Pian kävinkin pomoni kanssa keskustelun, joka sysäsi työurani ihan uusille raiteille! Lähdin jälleen opiskelemaan työn ohessa, tällä kertaa graafista puolta painoviestinnän perustutkinnon muodossa – kuvankäsittelyä, vektorigrafiikkaa, taittamista, nettisivujen koodaamista, valokuvausta sun muuta. Olen ihan liekeissä uusista taidoistani, joita olen vuodessa oppinut! Mitä kaikkea opinkaan vielä toisessa reilu vuodessa, joka on opinnoistani jäljellä!

Vuodessa olen ottanut jättiläismäisiä harppauksia taidoissani, saanut suurempaa jalansijaa työpaikallani tänä keväänä sekä ylennyksen että alati haasteellisempien töiden myötä. Koska minulle on annettu suuri mahdollisuus osoittaa, että pystyn kasvamaan ja kehittymään, haluan palavasti näyttää olevani kaiken luottamuksen ja odotusten arvoinen. Mielipiteitäni arvostetaan, saan vapaasti toteuttaa visuaalisia ratkaisuja ja huomaan, että aika moni asia käy nykyään minun työpöytäni kautta ennen kuin se päätyy julkiseen levitykseen, asiakkaille tai yhteistyökumppaneille. Olen tästä niin mielettömän iloinen. Olen myös ylpeä itsestäni ja kaikista ponnisteluistani, joita olen tehnyt yhdistämällä jo liki kolmen vuoden ajan työn ja opinnot ja sen sanon kyllä ihan rehellisesti ääneen.

Uusia ideoita tulvii päähän koko ajan ja töistä ei meinaa malttaa millään lähteä päivän päätteeksi! 🙂 Onneksi harrastukset ja perhe kuitenkin ajaa kotiinkin ihan ajoissa! Työt kyllä odottavat huomiseenkin, vaikka välillä niitä pakkaa päälle niin älytön määrä, ettei meinaa keretä keskittymään kaikkeen kunnolla. Ainoa ongelma tässä taitaa olla se, että luovaa työtä on vaikea kiirehtiä. Inspis hommaan usein löytyy ihan vaan sillä, että alkaa ideoimaan esim. uutta kansilehteä julkaisuun, mutta joskus ne ideat antaa odotuttaa itseään ja useimmiten parasta jälkeä syntyy sillä, että voi jättää idean muhimaan – tehdä ensin jotain ja katsoa sitä seuraavana päivänä tuorein silmin ja visioida sitten lisää. En ikinä päädy siihen ekaan ideaani, vaan jalostan sitä aina vähän toisenlaiseksi matkan varrella.

Kuten ehkä huomaatte, olen todella, todella innostunut tästä kaikesta uudesta, mitä työrintamalla tapahtuu! 🙂 Olen vihdoin päässyt siihen pisteeseen, mistä olen aina haaveillut – voin kutsua työtäni melkein siksi unelmatyökseni. Toki omaankin työhöni mahtuu rutiineja, puuduttavia hommia, joita ei aina hotsittaisi tehdä, ei se työ sentään pelkkää juhlaa ole! 🙂 Mutta suurimmaksi osaksi teen mielenkiintoisia ja vaihtelevia projekteja markkinoinnin, viestinnän ja tapahtumasuunnittelun parissa. Eli vaikka alkuperäiselle alalleni jäinkin, pystyin siirtymään kohti paremmin omia vahvuuksiani ja mielenkiintoani vastaaviin tehtäviin. Jäämällä samaan paikkaan, saan jatkaa työntekoa mahtavassa työpaikassa, jossa on tiivis ja yhteen hiileen puhaltava työyhteisö ja joka koostuu huumorintajuisista ja osaavista tyypeistä. Olenkin melkoisen onnekas saadessani olla töissä juuri tuossa työpaikassa.