Checklist -blogissa sisustetaan helsinkiläisen Heidin vaaleaa rivitalokotia avarasti ja hillitysti erilaisilla materiaaleilla ja kontrasteilla. Kodin jatkeena on pieni tanskalaishenkinen takapiha kesäkeittiöineen, kakkoskotina toimii kesämökki vehreällä tontilla. Perheessä rakastetaan matkustamista, juhlien järjestelyä, remontoimista, illanistujaisia ja leipomista. Blogiin päivittyykin laajasti sisustus -ja remonttijuttuja niin kotoa kuin mökiltä, herkullisia reseptejä ja kattauksia arkeen ja juhlaan, matkakertomuksia sekä terveyspainotteisia aiheita polveilevan tarinalliseen tyyliin.
Moneen vuodenaikaan tulee kalenterin puolesta erilaisia juhlia ja pyhiä; talvella on joulu ja uusivuosi, keväällä pääsiäinen ja vappu, kesällä juhannusta ja sen sellaista. Syksy on juhlapyhien osalta vähän nihkeää, jollei rapakon takaista Halloweenia lasketa mukaan. Siksipä on kiva, kun on erilaisia kauteen sopivia ruokia, joiden ympärille on kiva rakentaa juhlia. Yksi perinteinen esimerkki moisesta on tietysti rapujuhlat!
Tänä vuonna me järjestimme pieninmuotoiset rapujuhlat mökillämme ja on se kyllä ihme homma, kun joka kerta niistä ravuista tulee niin huono olo seuraavana päivänä! Minullekin, vaikka kala -ja äyriäisallergikkona en syö edes koko rapuja! Heh heh…:) No, rapujuhliinhan kuuluu olennaisesti tietysti laulut ja jääkylmän kohmeinen kirkas snapsi, joka kumotaan lurautuksen päälle. Pitäähän sitä pyrstölle perinteisesti yksi aina ottaa!
Kirkkaat, väkevät viinat ei yleensä ole oma kuppi teetä, mutta jos sitä kerran kesässä… Silloin suosin itänaapurista kotoisin olevaa kirkasta. Kohmeisuudesta huolimatta siitä tulee sellainen hennon pippurinen maku. Kotimainen ”kosander” ei vehnäpohjaisena sovellu vilja-allergikolle sekään ja maistuu kaiken lisäksi aivan kamalalta! Silloin jos otetaan, niin otetaan sitten kunnon tavaraa!
Sottaista puuhaa tuo rapujen kanssa askartelu kyllä on, joten teemaan kuuluvat rapukaulurit ovat kyllä paikallaan!
Kunnon rapukekkereissä on myös lauluvihkot!
Ei noita rapujuhlia voi kyllä kovin usein juhlia, käy kunnon päälle ihan tosissaan, vaikka hauskaahan meillä taas oli laulellessa Täti Monikaa tai Jos sull’ lysti on -lauluja hieman aikuisempaan ja kosteampaan suuntaan uudelleen sanoitettuna.:) Vielä pitäisi yhdet rapujuhlat tänä loppukesänä kestää…
Vaikka olenkin äyriäis -ja kala-allergikko, rapujuhlien vietto on silti kuulunut elämääni jo lapsuudesta saakka. Ravustimme aina mökillä kun olin pieni; päivällä ongittiin syöttikalat ja kiinnitettiin ne mertoihin ja upotettiin järveen. Aamuyöllä meidät herätettiin hakemaan saalista hiljaa järven poukamissa soutaen. Parasta oli mertojen noukkimisen lisäksi se, kun sai itse ravustaa pelkän fikkarin ja haavin avulla. Nämä jos jotkut, uppoaa siihen ”Hyviä lapsuusmuistoja” -kategoriaan. <3
Onko teillä tapana viettää rapujuhlia?
Näyttääpä hyvältä. Koskaan en ole rapujuhlissa ollut, saisikohan tuota snapsia raakana alas,hih ;D Ainakin seuraavana aamuna tietäisi olleensa rapujuhlissa!
Rapujuhlat ovat kyllä tosi kivat järjestää ja olla mukana! 🙂 Kyllä tuon snapsin raakana pystyy vetäisemään, vaikken itsekään kirkasta viinaa ikinä juo. Se vaan kuuluu tuohon juhlaan niin olennaisena osana. Ekan heitän yleensä ykkösellä alas, seuraava menee monella pienellä siemauksella, jottei ihan mene pää sekaisin 🙂 Ja kyllä… tiesin todellakin aamulla viettäneeni rapujuhlia edellisenä iltana, yäh…