Checklist -blogissa sisustetaan helsinkiläisen Heidin vaaleaa rivitalokotia avarasti ja hillitysti erilaisilla materiaaleilla ja kontrasteilla. Kodin jatkeena on pieni tanskalaishenkinen takapiha kesäkeittiöineen, kakkoskotina toimii kesämökki vehreällä tontilla. Perheessä rakastetaan matkustamista, juhlien järjestelyä, remontoimista, illanistujaisia ja leipomista. Blogiin päivittyykin laajasti sisustus -ja remonttijuttuja niin kotoa kuin mökiltä, herkullisia reseptejä ja kattauksia arkeen ja juhlaan, matkakertomuksia sekä terveyspainotteisia aiheita polveilevan tarinalliseen tyyliin.
Talven yli selvinnyt oliivipuuni alkaa taas näyttää huolestuttavan kaljulta. Sekin on jo ihan yhtä epätoivoinen kevään säiden suhteen – lämpöasteet kun ei millään tunnu kipuavan edes siihen asti, että yöpakkasista oltaisiin selvitty jotta puun voisi ostaa ulos raittiiseen ilmaan ja jossa auringonsäteet edes vähän hellisi sen oksia. Juhlin siis todellakin liian aikaisin, kun helmikuussa totesin puuni selvinneen talvesta. Tai juu, se selvisi talvesta, ei tästä marraskuun tapaisesta keväästä…
Tänä aamuna satoi märkää räntää maa valkoisenaan ja olo oli jotenkin niin blaah. En usein anna sään vaikuttaa mielialaan, mutta nyt tuntuu, että tämä kevät ei etene millään. Samat lämpöasteet junnaavat paikallaan kylminä, raakoina ja tuulisina.
Puu eli koko pimeän talven mainiosti portaiden toisella puolella eteisessä, jossa se ei saanut vetoa, eikä vuodenajasta riippuen myöskään valoa.
Siirsin puun helmikuusta lähtien takaoven eteen ajatellen, että siinä se saa maksimimäärän luonnonvaloa lähestyvän kevään myötä. Se pudottaa nyt kuitenkin lehtiänsä etenevässä määrin ja jäinkin miettimään, että ehkä talven yli selviytymiseen vaikutti kaikista eniten vedoton tila, vaikka valoa ei saanutkaan. Jospa pilasinkin itse hienon selviytymistarinan asettamalla puun oven eteen vetoa saamaan? Nyt se nököttää tuossa pianon vieressä ja odotan näkeväni pian toipumisen merkkejä.
Kyse ei kuitenkaan ole enää vain lehdistä, valitettavasti näen puulle tapahtuvan saman kuin kahdelle entiselle jotka päätyivät biojätteeseen – myös oksat kuivuvat ja muuttuvat käppyröiksi ja katkeileviksi ja niitähän ei enää henkiin herätetä millään.
Mene ja tiedä, ehkä joudun ostamaan vielä tämän kevään/kesän aikana neljännen puun ja kaikista edellisistä viisastuneena saan sen näkemään vielä seuraavankin kesän…
En mä usko että veto tappoi oliivipuun, viileässähän ne pitäisi talvella pitääkin! Mulla oli pari talvea oliivipuu kuistilla ulko-oven vieressä ja sai kylmää ilmaa jokaisella oven avauksella ja hengissä pysyi. Valon puute se on se ongelma. Mulla oli kasvilamppu apuna ja silti melkein kaikki lehdet putosi joka vuosi. Mä tulin yhden puun jälkeen siihen tulokseen, että uutta ei enää tule vaikka pari talvea sainkin sen hengissä pysymään. Mutta mee sä vaan neljättä ostamaan jos siltä tuntuu 🙂
Viileässä toki, mutta ei vetoisessa, uskon niillä olevan eroa. Valon puute ainakin kahden edellisen puun osalta koitui kohtaloksi jo paljon aiemmin, kun taas tämä yksilö porskutti läpi pimeimmän ajan tehden koko ajan uusia lehtiä. Heti kun siirsin sen vetoisaan paikkaan, alkoi kuolemaan, vaikka valonmäärä triplaantui. Siksi siis päädyin loogisesti tähän analyysiin. :)<br />
<br />
En pidä kovin monista viherkasveista, eikä meillä niitä juuri ole ollutkaan vuosikausiin. Oliivipuu on yksi niistä harvoista, josta todella pidän ja siksi sitkeästi ostan uusia entisten perään. Olisihan myös aika voitokas olo, jos saisi oliivipuun menestymään vuodesta toiseen! Joten jos tuo ei ala näyttämään toipumisen merkkejä, taidan sen neljännen kyllä kipaista…;)