Checklist -blogissa sisustetaan helsinkiläisen Heidin vaaleaa rivitalokotia avarasti ja hillitysti erilaisilla materiaaleilla ja kontrasteilla. Kodin jatkeena on pieni tanskalaishenkinen takapiha kesäkeittiöineen, kakkoskotina toimii kesämökki vehreällä tontilla. Perheessä rakastetaan matkustamista, juhlien järjestelyä, remontoimista, illanistujaisia ja leipomista. Blogiin päivittyykin laajasti sisustus -ja remonttijuttuja niin kotoa kuin mökiltä, herkullisia reseptejä ja kattauksia arkeen ja juhlaan, matkakertomuksia sekä terveyspainotteisia aiheita polveilevan tarinalliseen tyyliin.
Viimeinen osa Islannin matkastani tulee tässä!
Olisi ollut kiva ihan tuoreeltaan laittaa teille Reykjavikin terveiset, mutta en ole yksinkertaisesti ehtinyt käymään vielä kuvasaldoa läpi, saati kirjoittamaan ylös kaikki, mitä haluan paikasta kertoa. Tätä postausta on siis tehty useassa osassa, mutta nyt se on valmis! Esittelyvuorossa siis pääkaupunki Reykjavik, joka ennakkokäsitystäni mukaillen oli pieni, joskin ehkä vielä pienempi, kuin osasin edes odottaa!
Olen käynyt kaikissa Pohjoismaiden pääkaupungeissa ja jos näitä muitakaan ei metropoleiksi voi kutsua, Reykjavik on pikemminkin omassa mittakaavassani kylä, kuin kaupunki. Reykjavikin pienuus ei kuitenkaan ollut mikään negatiivinen asia, päinvastoin, se teki syrjäisen saaren pääkaupungista ainostaan vieläkin eksoottisemman ja pittoreskin. Minut Reykjavik kyllä hurmasi ainakin!
Reykjavik sijaitsee Islannin länsi-rannikolla, aivan merenrannan tuntumassa. Aika huikeat maisemat oli hotellistamme parin korttelin verran alemmas käveltyämme.
Reykjavikissa on oikeastaan vain yksi katu, jota voi kutsua vähän kuin ”Helsingin Mannerheimintieksi” tai ”Aleksanterinkaduksi”, toki mittasuhteiltaan aivan toista luokkaa. Tämä katu on nimeltään Laugavegur ja sen varrella on suurimmat shoppailu- ja ruokailumahdollisuudet. Katuosuus, johon tämä kaikki on keskittynyt, on muutaman kilsan pitkä. Tämän talsii tunnissa tai parissa kaupoissa käyden ja välillä pysähdellen. Katu viettää alaspäin ja päättyy toriauekaan.
Laugavegurin varrella talot ovat matalia, kuin omakotitaloja tai rivitaloja. Näky on sympaattinen ja ollaan kaukana suurkaupunkien vilinästä. Yllättäen talot olivat myös osin todella värikkäitä ja koska reissumme aikana Reykjavikia hyväili lämmin kevätaurinko, värit hehkuivat katukuvassa pirteällä tavalla.
Hotelli Alda, jossa asuimme muutaman päivän, sijaitsi sekin Laugavegurilla. Hotelli oli moderni, skandinaavinen ja minimalistisesti sisustettu, joskin laadukkailla materiaaleilla ja kodikkaasti. Ihastuin yksinkertaiseen huoneeseen ja luksusmaiseen kylppäriin sadesuihkuineen. Sängyt olivat huippuluokkaa ja aamiainenkin oli runsas.
Parasta hotellissa oli kuitenkin suuri aula, jossa vietimme porukalla aikaa useampaan otteeseen. Ei tarvinnut änkeä jonkun pieneen hotellihuoneeseen, vaan kokoonnuimme esim. ennen illallista aulaan nauttimaan lasilliset kylmää valkoviiniä tai yömyssylle ennen nukkumaanmenoa. Aula oli sisustettu suurilla, upottavilla sohvilla, isoilla kirjahyllyillä ja kauniilla esineillä. Yhtenä iltana emme jaksaneet lähteä ravintolaan, vaan keksimme hakea sapuskaa lähi-pizzeriasta. Hotellin porukka antoi auliisti luvan noutaa pizzat viereisestä kuppilasta ja syödä ne aulassa sohvilla. Ei Suomessa vaan olisi moiseen suostuttu ikinä!
Hotelli Aldassa oli töissä nuorta, palvelualtista porukkaa. Suosittelen hotellia lämmöllä ja jos menen Reykjavikiin takaisin joku päivä, yövyn ehdottomasti tässä keskeisellä paikalla sijaitsevassa korkeatasoisessa hotellissa uudestaan!
Reykjavikissa ei näy ketjuliikkeitä, ei edes kultaisia kaaria, eli MacDonaldsia. Sitä en tiedä, sattuisiko näitä liikkeitä olemaan Kringlanissa, Islannin suurimmassa ostoskeskuksessa hieman keskustan ulkopuolella, mutta Laugavegurin katukuvassa ei kansainvälisiä kauppoja näkynyt. Turha on sieltä siis etsiä henkkamaukkaa tai Mangoa, Zaraa tai mitään muutakaan. Ei sinäänsä, että noita kauppoja pitäisi edes joka paikassa ollakaan, niiden positiiviseen puuttumiseen kiinnitti vain huomiota.
Shoppailu Islannissa on kovin tyyristä. Oikeastaan kaikki on Islannissa tyyristä. Ruoka on samanhintaista kuin Suomessa, joskin laatu on ihan mieletöntä! Söimme kaksi kertaa Reykjavikin parhaimmissa ravintoloissa; Kol:issa, joka sijaitsee ihan keskustassa ja Koparissa, satama-alueella ja kummassakin ruoka oli ihan huipputasoa.
En tiedä olenko koskaan syönyt yhtä hyvää lammasta, kuin viimeksi mainitussa! Annokset olivat kauniita ja palvelu erittäin ystävällistä. Kuitenkin gluteenittomuus tuotti minulle päänvaivaa Reykjavikissa. Kaupoista en löytänyt mitään gluteenitonta, eikä ravintoloissa varauduttu asiaan korvaavilla tuotteilla, viljatuotteet ainoastaan jätettiin pois lautaseltani. Tähän olen osittain tottunut, mutta koin Reykjavikin hyvin haasteelliseksi gluteenittomuuden osalta.
Omat shoppailut jäivät Islannin reissulla kokonaan tekemättä, mustaa laavasuolaa lukuun ottamatta. Jos olisin innostunut nahkatuotteista, taljoista tai perinteisistä islantilaisista villapaidoista, olisin ollut oikeassa paikassa ostoksilla. Laugavegur onkin täynnä erilaisia souvenir-shoppeja vieri viereen.
Mielenkiintoista Islannissa on se, että maassa ei ole juuri laisinkaan työttömyyttä. Työttömyysprosentti on vain 1,5%. Työpaikoista ja maksukyvystä huolimatta Reykjavikissa asuminen on kallista ja paikallisen kertoman mukaan nuoret muuttavatkin Reykjavikin ulkopuolelle, sillä heillä ei ole varaa asua kaupungissa korkeiden asumiskustannusten vuoksi. Jos asuminen maksaa, helpotusta tuo kuitenkin lämmitysmuoto, sillä suurin osa Islannin asumuksista kun lämmitetään geotermisesti, eli kuumista lähteistä johdetusta lämmöstä. Ei siis ole kovin kalliita sähkölaskuja islantilaisilla maksettavana. Tällä geotermisellä lämmöllä lämmitetään myös kaupungin maauimalat, jollaista mekin kävimme katsomassa. Reykjavikilaisilla onkin kuulemma tapana aloittaa aamunsa uimalla jopa +38 asteisessa vedessä ennen töihinmenoa. Kuulostaa hyvältä!
Maauimalassa emme käyneet sen enempää, mutta Reykjavikin keskustan kirkossa kävimme kyllä. En ole uskonnollinen ihminen, mutta kirkot tekevät aina vaikutuksen, ehkäpä aina mahtipontisen arkkitehtuurin takia.
Tiesin ennakkoon, että Reykjavikilaiset tykkäävät bilettää, mutta viikonloppuiltojen karkelot olivat kyllä huimempaa, kuin osasin odottaa! Väkeä oli kaduilla kuin pipoa! Baareihin ei porukkaa mene ennen kello yhtä yöllä. Tämä johtuu siitä, että alkoholi on Islannissa super-kallista. Paikallisilla nuorilla ei ole varaa mennä juomaan alkoholia kapakka-hinnoin. Kyllä se hieman omaakin lompakkoa kirveli tilata tavallinen drinksu ja maksaa siitä 15 euroa kappaleelta. Parhaimmillaan jotkut drinkit maksoivat jopa 20 euroa / kpl! Huh! Ymmärrän siis hyvin, jos nuoriso aloittelee illanviettoa kotona ja suuntaa baariin vasta myöhemmin. Kuppilat Reykjavikissa sulkeutuvat vasta aamuviideltä, joten hyvin kerkeää juhlimaan, vaikka sinne suuntaisikin vasta yhden jälkeen.
Panimme porukalla merkille, että islantilaiset tytöt bongaavat turistit heti ja liimaantuvat varsinkin miesten kylkeen mielellään ilmaisen juomatarjoilun toivossa. 🙂 Miehet eivät näyttäneet tekevän samaa tai sitten meidän naisporukka ei kelvannut paikallisille viikingeille, hehe! 😀
Reykjavikiläiset ovat avointa, sosiaalista ja hyväntuulista porukkaa. Jututin kolmea tyttöä yökerhon vessassa ja kyselin paikallisten tavoista ja mieltymyksistä sun muista ja silloin kuulinkin heidän tavoistaan juhlia ja viettää kotibileitä. Islantilaisista ihmisistä jäi minulle todella positiivinen, avoin ja huumorintajuinen kuva.
Islanti oli muutenkin kyllä erittäin upea tuttavuus! Menen varmasti toiste, sillä jos tästä reissusta jäi jotain paitsi, se oli kyllä jäätikkö ja autiommat kyläpahaset vuorimaisemineen. Jotain jäi siis hampaankoloon seuraavaa visiittiä varten. Tämän matkakokemukseni myötä suosittelenkin Islantiin tutustumista seuraavalla tavalla: 1 päivä Reykjavikissa – se riittää mainiosti hyvin pienen kaupungin koluamiseen. Kaksi päivää kuuluisimpien turistinähtävyyksien katseluun ja tutustumiseen (katso Islanti postaukseni osa 1 ja 2.) Lisäksi varaisin pari päivää jäätikköä tai syrjaisempiä paikkoja varten – ehkä yöpyisin tällä retkellä jossain matkan varrella pienessä kalastajakylässä bed and breakfestissa.
Näin on Islanti ja Reykjavik -postaukset paketissa. Seuraava reissu kolkuttelee jo ovelle, lähdemme toista kertaa New Yorkiin juhannusviikolla ja sitä odotan jo niin innolla! 🙂 I’m gonna shop, ’till I drop!! 🙂
Postauksen loppuun laitan vielä näkymän Reykjavikilaisen keskustahotellihuoneeni ikkunanäkymästä. Aika harvasta hotellin ikkunasta näkyy naapurin sympaattinen omakotitalo valkoisine aitoineen.
Näihin näkymiin oli rauhallista nukahtaa…