Checklist -blogissa sisustetaan helsinkiläisen Heidin vaaleaa rivitalokotia avarasti ja hillitysti erilaisilla materiaaleilla ja kontrasteilla. Kodin jatkeena on pieni tanskalaishenkinen takapiha kesäkeittiöineen, kakkoskotina toimii kesämökki vehreällä tontilla. Perheessä rakastetaan matkustamista, juhlien järjestelyä, remontoimista, illanistujaisia ja leipomista. Blogiin päivittyykin laajasti sisustus -ja remonttijuttuja niin kotoa kuin mökiltä, herkullisia reseptejä ja kattauksia arkeen ja juhlaan, matkakertomuksia sekä terveyspainotteisia aiheita polveilevan tarinalliseen tyyliin.
Olen viimeisen puolen vuoden aikana käyttänyt enemmän aikaa (mutta en sentään rahaa) matto-ostoksiin, kuin kertaakaan aiemmin elämässäni. Ensin ostin täyden suden Askosta, jonka sain onneksi palautettua reklamaation tehtyäni ja rahat kokonaisuudessaan takaisin. Sitten arvoin ees sun taas erilaisten mattojen kanssa, kunnes mikään ei enää tuntunut miltään ja päätin unohtaa koko homman hetkeksi.
Vähän ajan kuluttua Sotkassa käveli alelapun kanssa vastaan vitivalkoinen puuvillamatto, jonka sitten kannoin kotiin tyytyväisenä. Elimme onnellista yhteiseloa, kunnes toissa lauantaina…päivää ennen suuria 18-vuotisjuhlia…
Heräsin aamulla seitsemältä siihen, että kuulen koiran oksentavan. Kaikki koiranomistajat tietävät, että koiralla on tapana mennä aina maton päälle oksentamaan. Luulen tämän johtuvan siitä, ettei koirilla ole samanlaista oksu-refleksiä kuin ihmisillä, meidän tavarahan tulee paineella. Koira sen sijaan ”kerää” sitä ikään kun pumppaamalla ja pelkällä lattialla liukuu tassut. Niinpä koirat usein läväyttävät tavaran sitten matolle.
No, meillä ylhäällä ei ole muuta mattoa, kuin portaissa, joten tajusin saman tien kaverin olevan siellä. Lähden ryntäämään unenpöpperössä ja pilkkopimessä sängystä kohti yläaulaa ja astun ensimmäiseen oksulätäkköön matkalla. Nice! Hypin yhdellä jalalla aulaan ja juuri kun kerkeän kohdalle, on koira jo heittänyt sellaisen sinapinkeltaisen vatsaeritteen mihinkäs muualle, kuin portaiden matolle. Siinähän sitä uni mukavasti kaikkosi, kun puoli tuntia jynssäsi karkealta matolta oksuja pois.
Koska olin jo hereillä, lähdin alas valmistelemaan seuraavan päivän juhlia vatkaamalla kakkutaikinaa. Katsoin, että koira voi jo paremmin ja oli mennyt takaisin nukkumaan. Mies paineli suihkuun ja minä laitoin vatkaimen laulamaan. Jonkun aikaa myöhemmin sammutin vatkaimen mitään sen aikana kuulematta ja menin katsomaan missähän koira mahtaa olla. Saman tien verkkokalvoilleni palaa näky vitivalkoisesta olkkarin matosta, jossa on nyrkin kokoisia keltaisia oksulätäköitä ja koristeeksi vielä tipottelua siellä täällä. Ja kun sanon, että matto oli TÄYNNÄ niitä tahroja, todellakin tarkoitan, että se oli TÄYNNÄ niitä tahroja!! Raukka oli saanut porkkanaa eilisiltana, mutta se ei enää näköjään sovellu vanhan herran suolistolle lainkaan! Porkkanahan ei siis sula muutenkaan koiran elimistössä, mutta nyt se aiheutti aika ison pahoinvoinnin.
Ryntäsin maton kimppuun ja jynssäsin sitä vimmatusti tekstiilinpuhdistusaineella ja räteillä ja yritin imeyttää tahroja pois. Päätin, että käännän juhlien ajaksi maton toisinpäin ja vien sen sitten pesulaan, kunnes katsoin maton toiselle puolelle – läpihän se oli mennyt prkl! Jätin jynssäykset sikseen, rullasin maton kellariin ja mietin hetken. Vaihtoehtoja oli kaksi – joko pitäisin oksumaton juhlissa tai hakisin kellarista toisen likaisen maton, joka odottaa pesulaan menoa myös. Päätin ottaa kolmannen vaihtoehdon käyttöön ja hypätä auton rattiin kohti Tammiston Hobby Hallia. Valitsin nopeasti maton, joka näytti nätiltä ja heitin rullan autoon. Hommaan ei ollut paljoa aikaa tuhlattavaksi, sillä tyttären kummitäti perheineen oli tulossa kylään reilu tunnin päästä. Kotiin tultuani läväytin maton lattialle ja sain todeta, että maton luonnonvalkoiset osat näyttivät vitivalkoista, kylmänsävyistä lattiaamme vasten pissankeltaiselta! Aargh!
Jos ei olisi naurattanut, niin olisin varmasti kironnut. Tai odotas, niinhän taisinkin. Rullasin maton siis takaisin pussiin ja kiikutin sen autoon. Ei kun nokka kohti Tammistoa uudelleen ja mattoa palauttamaan. Tässä kohtaa otsaan oli kasvaa jokin ylimääräinen uloke… Paikan päällä myymälässä uusi nopeaakin nopeampi valinta mattokasasta ja ei kun kassan kautta takaisin kotiin sovittamaan. Naapurit varmaan mietti, että mitä hittoa tuo nainen oikein tekee – ruumiiitako se rullissa kantaa?!
Onni onnettomuudessa, tämä uusi matto osoittautui ehkä parhaimmaksi matoksi, joka meillä on ikinä ollut! 🙂 Otin normaalia suuremman koon, jolla sain sidottua kalusteita vähän paremmin yhteen ja tuo vaalea hopeanharmaa sävy on täydellinen! Pidän tuollaisesta kylmästä sävystä, se sopii täydellisesti lattian kanssa yhteen. Matto on myös superpehmeä ja lyhyt nukka antaa anteeksi suurimmat kuratassut, toisin kuin se vitivalkoinen matto.
Matto keräsi paljon kehuja juhlissakin, joten well done dog! Hyvä, että heitit oksut vanhalle matolle, sinä vanha ihana, rakas höppänä. <3
Ahhh, koiran oksut… Koiraa kaipaan, tuota en. <br />
Ps. Vanish-suihkeella sain minä pahimpia joskus matoista irti!
Ymmärrän! 😉 <br />
<br />
Vanishia olen käyttänyt pyykinpesussa jauheena, mutta suihke on testaamatta. Kiitti vinkistä!