When in Rome…

Muistikortille oli tallentunut useampi sata kuvaa upeasta ja unohtumattomasta Roomasta.
Ah! Bellissima Roma! <3

Matkapostauksia on tulossa muutama hyvine vinkkeineen Roomaan matkustavalle ja ihan vaan Roomasta haaveilevalle! Rooma oli omalla To Go -listalla todella kauan, mutta aina jokin muu kohde tai ostohetkellä halvemmat lentoliput ajoivat ohitse. Nyt kuitenkin matka Roomaan tuli ajankohtaiseksi ja minä aloitin matkan uudella Kehäradalla, jota voinkin kehua ihan mainioksi! Oli jo aikakin, että Helsinki astuu muiden pääkaupunkien joukkoon järjestäen suoran yhteyden keskustaan.

Jo lentokentällä päästiin oikeaan tunnelmaan nauttimalla lasi Proseccoa. Lento Roomaan kesti 3 tuntia ja 10 minuuttia ja iltapäivän palan painikkeeksi koneessakin valikoitui lajitelma antipastoa ja vähän valkoviiniä kyytipojaksi.

Lensimme upeissa Cumulus-pilvissä ja oli pakko napsia niistäkin kuvia!

Entäpä sitten, kun silmääni osui toinen lentokone, joka lensi huimaa vauhtia ohitsemme! Kamera käteen taas! Kone oli todennäköisesti monen sadan metrin päässä meistä, mutta näytti, kuin olisi vierestä mennyt!

Laskeutuminen oli aika raisu. Kone oli jo laskenut korkeutta, kun lensimme tummien pilvien läpi. Sitten alkoi ravistus ja sivusuuntainen heiluminen. Yhtäkkiä tulee ihan järkyttävä ilmakuoppa ja kone putoaa alas parin sekunnin ajan. Otti vatsasta niin, että koko koneellinen ihmisiä kirkaisi! Huh! Todella, todella epämiellyttävää…

Fiumicinon kentälle saavuttuamme oli aivan upea auringonlasku. Rooma toivotti meidät kauniisti tervetulleiksi.

Fiumicinolta hyppäsimme 14 € per naama maksaneeseen junaan, joka kuljetti meidät puolessa tunnissa Terminin päärautatieasemalle.

Terminin asemalta suunnistimme kartan kanssa hotellillemme Via Nazionalen varrelle, joka on yksi suurimmista kaupungin teistä. Huoneemme sijaitsi 2. kerroksessa sisäpihalla, joten olimme ihan herran kukkarossa pois mukulakivikatujen äänistä.

Huone oli ihan ok kokoinen vaatehuoneella ja kylppärillä varustettuna. Sänky oli mukava ja reipas huonekorkeus toi lisää tilantuntua. Harmiksemme luonnonvaloa emme paljoa nähneet, sillä ainoat ikkunat olivat vaatehuoneessa ja kylppärissä ja nekin suoraan vastapäisen rakennuksen seinään. Oh well… emme hotellihuoneita kuluta muuhun kuin nukkumiseen ja kukas niitä ikkunoita silloin tarvitsee…? 🙂

Aamiainen oli italialaiseen tapaan suppea ja makea. En vain pysty käsittämään miten italiaanot vetävät makeita suklaakuorrutteisia croissantteja ja vaalea pullaleipää hillolla heti aamusta! Tarjolla oli leipien ja pullien lisäksi ainostaan makeaa(!) luonnonjogurttia ja muroja, kokonaisia omenoita ja sulatejuustoa voinappien kera. Onneksi raahaan aina mukana omat gluteenittomat näkkärit ja myslit jogurtin sekaan laitettavaksi, niin en ihan kuole nälkään. Tuolta aamiaiselta jäi kaipaamaan esim. kananmunia, jotain leikkeleitä, edes juustoa ja vihanneksia. Mies kahvin ystävänä meinasi tukehtua vahvaan espressoon, ei tainnut sekään olla ihan kamalan vatsaystävällistä heti aamusta.:)

Rooma on kuin suuri ulkoilmamuseo! Saimme hotellin respasta mahtavat neuvot ja piirrokset kartan kera mihin mennä ja missä on parhaimmat shoppailumahdollisuudet. Meillä on aina kaupunkilomilla tapana vetää ekana päivänä suurin nähtävyyskierros pois päivänjärjestyksestä, ne Must See -kohteet, jotta loppupäivät voi ottaa vähän lungimmin. En tiedä mistä tämä tapa on peräisin, mutta toimii meillä hyvin. Metroa emme käyttäneet lainkaan, vaan kävelimme paikasta toiseen kaikki 4 päivää. Ekana päivänä aloitimme nähtävyyksiin tutustumisen talsimalla Pantheonille. Tuo upea basilica kattoaukkoineen oli aika vaikuttava.

Pantheonilta matkamme jatkui kohti Fontana di Treviä – sitä kuuluisaa suihkulähdettä. Kun melkein jo vapisin jännityksestä kulman takaa kohta paljastuvaa nähtävyyttä odottaen, sillä tätä olin odottanut matkaltamme kaikista eniten, kohtasi minua suuri pettymys. Suihkulähde oli täysin remontissa! Vedet oli imetty pois, lähde oli rajattu isoilla pleksi-elementeillä ja tilalla oli tyhjät altaat imureineen, työmiehineen ja rakennustelineineen.

Kyllä kesti hetken toipua siitä, etten näkisikään lähdettä. Tai siis… näinhän minä sen. Sen tyhjän altaan. Muistinko mainita ne imurinputket altaan pohjalla. Tai ne pleksit. 🙁 Ostin lohdutukseksi postikortin, jossa tuo ihana suihkulähde on. En edes päässyt heittämään lähteeseen selkäni ylitse kolikkoa ja näin uskomusten mukaan varmistanut paluuni Roomaan vielä joku päivä. Sanoinkin miehelleni, että nyt on ainakin ihan ihka oikea syy palata Roomaan – kunhan tarkistamme ensin, ettei suihkulähde ole taas remontissa!

Seuraava etappimme oli Piazza Navona. Monille elokuvien ystäville tuttu paikka leffoistakin.

Vatikaanista, joka oli meidän lauantai-päivämme pääteema, teen ihan oman postauksen. Se ehdottomasti ansaitsee sellaisen!

Iltapäivä oli jo pitkällä, kun lähdimme tuolta maailman pienimmästä valtiosta. Kävelimme kohti Piazza di Spagnaa ja kuuluisia Espanjalaisia Portaita. Pari muutakin turrea oli kyseiset portaat löytäneet ja voi pojat sitä ryysistä!

Siellä sai pidellä kassista kiinni ihan tosissaan ja nimenomaan tuosta alueesta varoiteltiinkin taskuvarkaista. Oli ruusunmyyjää, joka sanoo, että antaa ne lahjaksi ja kun ensin kieltäytyy, ne tuupataan syliin sanoen, että ovat ilmaisia, ota. Sitten kun ne otetaan ja käännytään lähteäkseen, alkaa se rahan vinkuminen. Emme itse menneet tuohon halpaan, jaksoimme kieltäytyä ruusuista sen kuusi kertaa, ennen kuin meni jakeluun, mutta saimme sivusta seurata japanilaisturistien tilanteita pariinkin otteeseen. Siinä, jos jossain varmaan melko kulturelliset erot kohtaavat; japanilaisten korrektius ja intialaisten myyjien röyhkeys.

Ekana päivänä talsimme helposti 25-30 kilsaa pitkin Roomaa ja Vatikaania. Jalat olivat aivan muussia hotellille päästyämme, jonne palasimme siis vasta 9 tunnin kuluttua aamupalalta liikkeelle lähtiessämme. Huh!

Sunnuntai korkattiin käppäilemällä Colosseumille. Oli se vaan mahtava näky tien päässä!

On ihan uskomatonta ajatella, milloin tuo on rakennettu ja mitä kaikkea siellä on tapahtunut. Areenalla on taistellut kymmeniä tuhansia gladiaattoreita. Useat tuhannet villieläimet saivat myös surmansa näissä raakalaismaisissa näytöksissä. Pökerryttävä ajatus kaikin puolin. Leipää ja sirkushuveja… kuten tuohon aikaan todettiin.

Teimme heti kärkeen päätöksen olla menemättä sisälle. Jonoa oli jo kertynyt mahdoton määrä aamu kymmeneltä  ja se kestäisi ainakin 3 tuntia. En todellakaan halunnut tuhlata arvokkaita tunteja lomastamme jonottamiseen. Koska olimme jo maksaneet itsemme kipeiksi edellisenä päivänä Vatikaanissa ostamalla ”Skip the line / Guided Tour” -palvelun, oletimme, että samaa hintaa pyydettäisiin jotakuinkin Colosseumista.

Mitenkään kohdetta väheksymättä, uskoimme, ettei sisäpuolella olisi mitään, mitä ilman emme pystyisi elämään, joten tyydyimme ihastelemaan kohdetta ulkoapäin ja kiertämällä sen kokonaan. Tämä oli toivottavasti ihan viisas päätös, jotta saimme aikaa muuhunkin.

Loppupäivän vietimmekin Trasteveren kaupunginosasta, josta siitäkin tulossa oma postauksensa!

Maanantaina emme enää juosseet nähtävyyksiä läpi, vaan kulutimme viimeisen päivän maleksimalla ja shoppailemalla ostoskadulla, syömällä jätskiä, pysähtelemällä kahviloihin nappaamaan jotain suolaista, kierreltiin toreilla ja aukioilla, ihasteltiin arkkitehtuuria ja istuskeltiin helteisessä auringonpaisteessa portailla ja penkeillä.

Huh! Nyt on Roomaa kerrakseen tähän postaukseen! Toivottavasti nautitte kuvista, muutama postaus vielä tulossa reissustamme sekä parhaimmat vinkit shoppailuun ja ruokailuun, tottakai! 🙂