Rajallinen kapasiteetti

Viime viikot ovat olleet melko tuskallisia jatkuvien vatsavaivojen kanssa. Mikään ruoka ei ole pysynyt sisällä päiväkausiin, ei edes vesi ja koko ajan on ollut kipuja, turvotusta, kramppeja ja lukemattomia kertoja vessassa ramppaamista ja nyt ei puhuta päivän aikana, vaan peräti tunnin aikana. Olen paastonnut päivät, syönyt töissä joko en mitään tai muutaman näkkileivän teemukin kanssa ja nekin tulleet ulos samantien. Neste ei sekään pysy sisällä, joinain päivinä en ole juonut edes yhtään vettä, lukuun ottamatta vesitilkkaa, jolla olen saanut lääkkeet alas. Kotona illalla olen sitten syönyt kaksin käsin, vetänyt lääkkeitä kramppeihin ja kärsinyt. Parhaimmillaan yöunet ovat olleet muutaman tunnin ja nekin pätkissä, sillä vessassa on pitänyt rampata myös yöllä. Silti kertaakaan en ole ollut pois töistä vatsan takia, sama kai se on missä sattuu tai missä käy vessassa? Töihin olen pukeutunut mahdollisimman mukaviin väljiin mekkoihin, jotka ei kiristä eikä purista ja joilla jaksan istua töissä täyden päivän.

Lääkäri soitti tulokset labrakokeista ja niistä näytteistä, jotka totta kai joutuu toimittamaan, kun vatsaongelmista on kyse – ei mitään, kaikki normaalia. Diagnoosina stressi. Olis edes ollut salmonella tai joku yersenia. Niihin olisi ollut täsmälääkkeet ja oireet kadonneet muutaman päivän päästä. Nyt odottelen hamaan tappiin, kunnes päässä hellittää(?) ja vatsakin rauhoittuu. Pirunmoista. Eikö olekin jännä juttu, etten itse edes tunne olevani stressaantunut. Toki surullinen kaikesta tapahtuneesta, huolissani läheisistä ja pientä kiirettä on pukannut miljoonia käytännön asioita hoitaessa, mutta en ole kokenut olevani mitenkään ahdistunut tai lopen väsynyt. Nyt huomaan stressaavani tästä vatsasta ja ajattelen sitä koko ajan. Ei varmaan ainakaan helpota tilannetta. Tätä menoa alkaa yleiskunto heikkenemään. Ei ole normaalia olla ravinnotta joka päivä yli 8 tuntia ja juoda pari desiä päivässä iltaisin. Syöminen on tuntunut vastenmieliseltä, kun tietää mikä on seuraamus. Nälkää ei varsinaisesti enää tule edes normaalilla tavalla.

IMG_0584_2.jpg

Parin viikon päästä olisi lähtö Roomaan. Olisi mukavaa, jos olisin kunnossa siihen mennessä. Jotenkin tuntuu, että haluaisi nähdä reissussa muutakin, kuin hotellihuoneen kylppärikaakelit. Olisi kiva mutustella ihania italialaisia ruokia ja nauttia makoisia viinejä pälyilemättä koko ajan missä on lähin wc. Miten ihmeessä tätä tunnistamatonta pään sisäistä over loadia saa oikein purettua? Mies käski unohtaa kaiken muun, paitsi käsillä olevan hetken. Ei mietitä kaavailtua kylppäriremppaa, ei eteisen peililiukuovia, ei talvilomaa, ei uuden auton hankintaa. Minulla tunnetusti on tuhat rautaa tulessa – päälle normi työ ja opiskelu. Kai se ihmisen kapasiteetti sitten on todellakin rajallinen?

Yritän ihan todella hoitaa nyt vain yhden asian kerrallaan. Olla tässä ja nyt tänään. Huomista en mieti. Yritän tehdä asioita, joista nautin. Metsälenkki sateessa koiran kanssa. Lemppariohjelma sohvalla viltin alla. Hotellin valinta Rooman reissua varten. Uppoutuminen hyvään kirjaan. Puhelu ystävän kanssa. Lämmin hali perheelle. Sauna. Koiran rapsuttelua. Eikö tuo jo kuulostakin leppoisalta ja rennolta ja niissä merkeissä on viikonloppu kulunutkin. Ja arvatkaa mitä – on se vatsakin vähän vihdoin rauhoittunut. Sisällä on pysynyt jo monta ateriaa ja kivut ovat nekin enää ajoittaisia. Vielä en uskalla juhlia, katson rauhassa mihin tilanne etenee ja ehkä sitä lääkärin ehdottamaa vatsan ultraustakaan ei tarvitse tehdä, jos oireet todella alkaa helpottaa vihdoin.

Olin eilen jäähallin kirpputorilla myymässä vanhoja kamoja pois ja ihan hyvin kävi kauppa. Tein myös ihan älyttömän löydön ja palailen siihen illalla! 🙂

Rauhallista sunnuntain jatkoa kaikille.

11 kommenttia “Rajallinen kapasiteetti

  1. No ei kyllä kuulosta hyvältä! Tsemppiä ihan hirmuisesti ja toivottavasti tilanne alkaa tasaantumaan nopeasti. Olet varmaan kokeillut kaikenlaista, mutta ajattelin vinkata että vyöhyketerapiasta olisi varmaan tällaisessa tilanteessa apua. Se on oikeasti toimiva hoitomuoto, omalla kohdalla ainakin on tullut todistettua. Parempia vointeja sinne ♥

    1. Kiitos, samaa toivon itse. Kyllä ihminen on vaan niin psykosomaattinen olento – kaikki vaikuttaa kaikkeen, että kun päässä on liikaa ylikuormitusta, eikä itse tajua pysähtyä, alkaa elimistö oirehtia, jolloin on pakko lyödä jarrua. Itse asiassa vyöhyketerapiaa en ole ikinä kokeillut. On ilmeisesti toimivaa? Ehkäpä kokeilen tuota seuraavaksi. <br />
      <br />
      Kiitos Jaana! &hearts;

    1. No itseasiassa minä olen vilja-allergikko, en pysty syömään mitään kotimaista viljaa, joten olen noudattanut gluteenitonta ruokavaliota jo kolmatta vuotta. Viljoista ei siis ole kohdallani kyse. Myös maitotuotteet joita käytän ovat kaikki laktoosittomia, vaikka intoleranssia minulla ei olekaan (muiden perheenjäsenten takia tuo laktoosittomuus siis), joten syy tuskin on sielläkään. Ruokavalioni on tosi puhdas ja minimiin karsittu lukuisten muidenkin ruoka-aineallergioitteni takia, joten tässä taitaa lääkärien ja omankin arvioni mukaan ongelmana olla ihan vain stressistä aiheutuva ongelma. Tietysti pitkään jatkuvien oireiden takia muut syyt on suljettava tutkimusten avulla pois.

  2. Oi että. 🙁 toivottavasti pian helpottaa, ei varmasti ole mukavaa tuollainen. Toivottavasti reissu kuitenkin onnistuu ja pääset nauttimaan. 🙂 Mukavaa matkaa jo ennakkoon! 😉

    1. Sitä tässä itsekin toivon… nyt on muutama viikko mennyt näistä oireista kärsien. 🙁 Nyt on pari päivää ollut rauhallisempi tilanne sillä saralla, toivotaan, että nyt alkaa olo kohenemaan! Ja kiitos, matkahehkutusta on vielä luvassa ennen reissua! 🙂

  3. Voivoivoiv!!Niin taas todistettu, että mieli ja keho ovat yksi ja sama!! Tsemppiä &hearts;

    1. Niin todella on. Et voi laiminlyödä toista ilman, että toinenkin kärsii. Siksi on pidettävä huolta itsestään kokonaisvaltaisesti. Tulipahan taas huomattua tuokin… Kiitos S. &hearts;

  4. Niiiiiin tutun kuulosta, tosin mulla on ongelmat jatkuneet sen vuoden ja tämä &quot;pahenemisvaih&quot; kohta kolme kuukautta muutamien parmepien päivien poikkeuksia lukuunottamatta. Imodiumia vaan naamaan! ;D Tiedän myös tuon stressin, joka pahenee kun vatsa rajoittaa elämää ja kylpyhuoneen seiniä on nähnyt päivän aikana enemmän kuin tarpeeksi. Siitä sitten stressikierre alkaa. Tunnistan myös tuon miettimisen, kuinka käy matkan. Lopulta teimme suunnitelmat vatsan ehdoilla ja toivoimme, että kaikki menee hyvin. Kun oli antanut itselleen luvan olla kipeä ja vatsavammainen matkalla, se hieman helpotti henkistä stressiä. Matka sujuikin lopulta hyvin eikä meidän tarvinnut juuri vatsan ehdoilla elellä. &hearts;<br />
    <br />
    Onneksi sulla alkaa helpottaa tilanne, ihana päästä matkalle rentoutumaan ja nauttimaan vielä auringosta ennen syyskelejä. 🙂 Rutkasti tsemppiä toivottelee tämä vatsakaveri! &hearts;

    1. Joo, me ollaan oikeita vatsa-samiksia! 🙁 Imodium ei todellakaan ole tässä kohtaa oikea lääke! Ainakin minulta lääkäri kielsi sen ehdottomasti ihan vain siksi, että se ei hoida syytä, pelkkää seurausta ja tässä kohtaa se seurauskin on saatava ulos… Mulla on pari muuta lääkettä vatsaan tällä hetkellä ja vaikea tietysti sanoa onko niistä apua, kun oireet jatkuu. Tiedä sitten mitä ne olis ilman lääkkeitä. Jotain parannusta on kuitenkin tapahtunut, vaikka tänään oli taas ihan super kurja päivä ja ekaa kertaa jouduin lähtemään kesken päivää pois töistä. Ei vaan pystynyt enää olemaan, kun kivut oli sitä luokkaa, että itku tuli. Nyt on kuitenkin ruoka taas pysynyt sisällä, en oikein tajua mitä tää aaltoilu on. Vatsan ultraus on sittenkin ajankohtaista taas. Katsotaan mitä siitä selviää.<br />
      <br />
      Odotan innolla matkapostauksia!! &hearts;

    2. Mä en ilman Imodiumia pääsisi ovesta ulos eli jos haluan mitään sosiaalista elämää niin pakko. :/ Matkapostauksia tulossa taatusti kyllästymiseen asti heti kun kuvat oon saanut käytyä läpi ja keksisin, mistä aloittaisin. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *