Checklist -blogissa sisustetaan helsinkiläisen Heidin vaaleaa rivitalokotia avarasti ja hillitysti erilaisilla materiaaleilla ja kontrasteilla. Kodin jatkeena on pieni tanskalaishenkinen takapiha kesäkeittiöineen, kakkoskotina toimii kesämökki vehreällä tontilla. Perheessä rakastetaan matkustamista, juhlien järjestelyä, remontoimista, illanistujaisia ja leipomista. Blogiin päivittyykin laajasti sisustus -ja remonttijuttuja niin kotoa kuin mökiltä, herkullisia reseptejä ja kattauksia arkeen ja juhlaan, matkakertomuksia sekä terveyspainotteisia aiheita polveilevan tarinalliseen tyyliin.
Viime päivät ovat kääntäneet kaiken päälaelleen. Maanantai-aamun riemu vikan työviikon alkamisesta ennen lomaa loppui melko lyhyeen. Iltapäivällä ikävät uutiset nousi päällimmäiseksi ohi kaiken muun ja niiden mukaan tässä nyt eletään. Vika työviikko loppui kuin seinään, sillä kaikki päivät ovat työpaikan sijaan kuluneet sairaalassa perheenjäsenen vuoteen vierellä. Tilanne on se, että tästä ei taida olla enää nousua ylöspäin. Olemme tienneet näiden hetkien lähestyvän, mutta mikäpä niihin valmistaisi. Etukäteen en ole suostunut suremaan.
Jäihin on nyt laitettu ymmärrettävästi, mutta pettymykseksi totta kai, kaikki kesän suunnitelmat. Myös Turkin matka. Nämä tulevat päivät, niin… päivistä tässä taidetaan nimittäin puhua, vietetään tiukasti perheen kanssa yhdessä ja lähitulevaisuus on sekin valitettavan tiedossa; käytännön järjestelyitä ja paljon asioita, joita kukaan ei haluaisi kohdata, surun määrästä puhumattakaan. Nämä ovat raskaita päiviä perheellemme, mutta yhdessä ne on selvittävä hetki kerrallaan. Ei tässä muutakaan voi.
Kesä ja loma ei ala kivoissa merkeissä, eikä varmasti päätykään sellaisiin. Tällä hetkellä on vaikea nähdä mitään iloista tapahtumaa kesän varrelle, vaikka sellaisia oli suunnitelmissa läjäpäin. Päivät kuluvatkin nyt vain hetkestä hetkeen. Huomista ei voi, eikä kannata suunnitella tai miettiä. Tuntuu ihan uskomattomalta, että tähän on tultu. Tilanne on edennyt kaikkien yllätykseksi aika rajua tahtia ja on ollut vaikea pysyä kyydissä. Tajuta, että matka on ollut vuoden alusta asti oikeastaan vain alaspäin koko ajan ja tähän se on tuonut. Kohta tästä kyydistä jäädään pois, vähän kuin päätepysäkillä.
Jotenkin on tässä kasassa yritettävä pysyä. Uni ei tule iltaisin kovin hyvin, vaikka väsyttää. Kuitenkin kun uni tulee, nukkuu koko yön kuin halolla päähän lyötynä. Päätä särkee joka ikinen päivä ja aina ei muista mitä söi aamupalaksi. Vai söikö. Mietin joskus aiemmin keväällä, kun merkit antoivat ymmärtää, että tämä päivä tulee nopeammin yhä vain, että en tiedä miten tästä selvitään. Mutta kyllä se sisäinen voima jostain tulee, joka kantaa päivästä toiseen ja auttaa kohtaamaan ihan hirveän vaikeita asioita. Jotenkin sitä ihminen vain yksinkertaisesti selviää.
Jostain on kaivettava positiivista energiaa. Kyllä sitä jostain löytyy myös näihin päiviin. On pakko löytyä.
Iso halaus ja kovasti paljon voimia ♥ ♥
Kiitos Tiia ♥
Voimia muru ♡.Mä olisin niin toivonut tälle tarinalle toisenlaista loppua.Elämä ottaa ja antaa.
Kiitos Satu ♥ Minä myös muun perheeni kanssa olisimme toivoneet tälle toisenlaista loppua. Sairauden laatu oli kuitenkin alusta asti sellainen, että toivoa parempaa ei juuri ollut se päihittämiseen. Nyt elämä ottaa kyllä ja rankasti…
Tiedät, että täällä olet ajatuksissa ja toivon ison kasan voimaa. On vaikeaa, mutta selviät. ♥
:'( Voihan suru :'( Elämä ei oo aina reilua vaikkakin kaikella on tarkoituksensa!! Vietä jokainen hetki lähimmäisesi ja perheesi kanssa ♥ ♥ <br />
<br />
Voimahali!
Ei todellakaan tunnu reilulta tällä hetkellä ja nyt sitä tarkoitustakaan on vaikea nähdä, vaikka samaa aina itsekin hoen. Kiitos S ♥
Lämmin halaus täältä sinne ♥ Voimia ♥
Voimia sinulle ja perheellesi ♥<br />
Toivottavasti kesäaurinko kuitenkin jaksaa hieman oloa ilahduttaa surun ja taakan keskellä.
Kiitos Kaisa ♥ Aurinkoa enemmän lämmittää kaikkien ihanat ja voimaannuttavat kommentit.
Voi ei….samassa tilanteessa ollaan 🙁 Kirjoitit omat ajatukseni…meidän sairaalavalvominen alkoi juhannusaattona eikä kukaan tiedä koska tämä päättyy. Mutta niinhän se elämä menee, hyvä ettemme tiedä. Kovasti paljon voimia sinne ♥ Toivomme varmasti samaa; armollista kotimatkaa heille ♥
No voi ei todellakin! 🙁 Nämä ovat siis raskaita aikoja meille molemmille. Kristallipalloa ei ole, emme todellakaan tiedä milloin päättyy, mutta ainakin itse toivon, ettei kauaa kestäisi. Että rakkaat ihmiset pääsisivät pian rauhaan, olisi kaikkein tärkeintä. Kunpa voisivat levollisesti vain nukkua pois. Itkuhan tässä taas tulee kun teidän kommentteja lukee. Kiitos kovasti ja paljon voimia toivotan myös teille. ♥
♥
Voimia ja jaksamista!! ♥
Kiitos Minna ♥
Voimia.
Lämmin halaus ja voimia ♥
Voimia! ♥
Kiitos Pia ♥
Voimia Heidi sinne teille kaikille! ♥
Kiitos ♥ Niitä tarvitaan.
Lämmin halaus ja paljon voimia ♥. En osaa edes kuvitella, millaista tunteiden vuoristorataa nyt elät – siispä haluan lähettää sinulle ja perheellesi paljon jaksamista ♥ ♥.
Kiitos Tia ♥ Hetki kerrallaan, muuhun ei pysty. Ihania kannustuksia olen saanut ja ystävät on perheen tukena.
Voimahalaukset ♥
Kuulostaa niin kliseeltä,mutta toivon teille voimia selvitä tästä?