Checklist -blogissa sisustetaan helsinkiläisen Heidin vaaleaa rivitalokotia avarasti ja hillitysti erilaisilla materiaaleilla ja kontrasteilla. Kodin jatkeena on pieni tanskalaishenkinen takapiha kesäkeittiöineen, kakkoskotina toimii kesämökki vehreällä tontilla. Perheessä rakastetaan matkustamista, juhlien järjestelyä, remontoimista, illanistujaisia ja leipomista. Blogiin päivittyykin laajasti sisustus -ja remonttijuttuja niin kotoa kuin mökiltä, herkullisia reseptejä ja kattauksia arkeen ja juhlaan, matkakertomuksia sekä terveyspainotteisia aiheita polveilevan tarinalliseen tyyliin.
Joskus on niin vaikea ymmärtää, että miten viisaaksi nuo karvaiset ystävämme vuosien myötä tulee. Ihan niin kuin ihmiset, ne kokemusten myötä kasvaa, oppii ja kehittyy. Koirat ovat aina merkinneet minulle tosi paljon. Me emme kohtele niitä vain eläiminä, vaan heitä rakastetaan ja heistä pidetään huolta niin kuin kaikista muistakin meille tärkeistä perheenjäsenistä.
Viime syksynä jouduimme hyvästelemään toisen rakkaista karvaisista ystävistämme. Vaikea uskoa, että siitä on jo puoli vuotta. Ihan pari päivää sitten viimeksi muistelin sitä moni-ilmeistä vekkulia tyttöä, joka tykkäsi keimailla kameralle ja joka loihti kasvoilleen niin uskomattoman monia ilmeitä, jotka kuvastivat hänen sen hetkisiä tunteitaan. Itkuhan siinä taas pääsi. Vaikka suru on jo päästänyt kouriintuntuvan otteensa irti ja kaipaus on muuttunut pehmeämmäksi, en ikinä tule unohtamaan tyttökoiraamme, sen lempeyttä tai niitä alati naurattaneita signature temppujaan. <3 Häntä tulee ajateltua harva se päivä…
Meidän papparainen, herra-hauvamme, joka toisin kuin menettämämme tyttöhauva, on asunut luonamme luovutushetkestä lähtien, eli 12-viikkoisesta. Herra täyttää ensi kuussa 13 vuotta. Alkaa olemaan jo melko kunnioitettava ikä siis. Harmaita hapsia on ilmestynyt, tassussa on nivelrikkoa ja usein väsyttää aika paljon, mutta mieleltään herra on virkeä ja joka ilta pitää leikkiä leluilla. Nivelrikko saatiin lääkepistoksilla kuntoon ja on tällä hetkellä oireeton. En kestäisi ajatusta, että koiralla olisi kipuja. Siinä onkin ihmisen ja koiran suhde koetuksella, kun pitää tietää milloin ystävä tarvitsee apua ja lääkäriä. Koirat kun mieluusti peittelee kipujaan viimeiseen asti.
Kuvailin yksi päivä uutta mattoamme kotona ja eikös herra siihen sitten tassutellut poseeraamaan. Hän periaatteessa vihaa kameraa, kääntää aina karvaisen naamansa pois juuri h-hetkellä. Nytkin sain vain vauhtikuvia, mutta niistä tuli aika kivoja, vai mitä? 🙂 Onneksi tarkennuspiste osui kasvoihin, niin ne pysyi terävimpinä osina.
Pitäkää tekin kaikki huolta karvaisista ystävistänne. <3
Oman koirani kuolemasta 7kk,ja edelleenkään en pysty kuvia katsomaan itkemättä.On vaikea olla ilman koiraa.Mutta kuolema oli niin kova paikka ja oma stressi koiran oloista/kivuista ennen kuolemaa niin kova,etten tiedä uskallanko enää ottaakkaan:(Talo on tyhjä,meillä ollut aina eläimiä.Koira oli meidän karvainen lapsi.Ihana postaus sinulta,lämmittää aina niin sydäntä lukea,kun näkee,että eläimistä pidetään hyvä huoli!Se miten eläimiin suhtautuu,kertoo ihmisestä paljon.Joka on julma eläimille,on sitä myös ihmiselle.Terveitä päiviä/vuosia ihanalle koiravanhukselle,niin viisaan näköinen!
Muistan, kun olet aiemmin kertonut tarinasi 🙁 Tiedän niin tuon tunteen, olen jo kaksi koiraa menettänyt. Muistan myös ajatelleeni, etten halua enää ottaa toista koiraa, sillä luopumisen tuska oli niin kova. Kuitenkin se ilo ja rakkaus, joita koirat tuovat elämään on niin ihana asia, etten osaa kyllä elää ilmankaan. En usko, että herra-hauvamme tulee olemaan viimeinen koira meidän perheessä. Olemme molemmat miehen kanssa kasvaneet lapsuutemme koiraperheissä, ne vain kuuluvat elämään meillä molemmilla. Olet kyllä ihan oikeassa tuosta suhtautumisesta eläimiin ja ihmisiin, ne on täysin rinnastettavissa! <br />
<br />
Toivottavasti rohkenette vielä ottamaan uuden karvaisen ystävän perheeseenne ja kiitos toivotuksista – lämmittää kovasti sydäntä. ♥
Meidän toinen koiramme nukkui pois ennen joulua 12,5 vuotiaana. Oli aivan valloittava persoona ja ikävä on ollut kova.<br />
Nyt olemme saamassa parin viikon kuluttua pienen suloisen tyttöpennun kaveriksi toiselle koirallemme.
Voi, osanottoni ♥ Ikävä on meilläkin kova, mutta nyt niille muistoille pystyy jo naurahtamaan ilman, että aina seuraa kyynel perässä.<br />
<br />
Ja miten ihanaa tuo uusi pentu!! ♥ Koiranpennut ovat kyllä söpöintä ja ihaninta maailmassa! ♥
♥ ♥
♥ ♥
Niin,iloahan niistä enemmän on.Eläimet ilahduttavat jokaista päivää.Meillä on ollut Hovawart 11v,ja viimeisin border collie 9v,sekä kaksi kissaa 17 ja 21v.Kaikki lepäävät tuhkattuina takapihalla omenapuun alla.Rakkaat ystävämme?Minkärotuinen koiranne on?Niin suloinen!Kyllähän sitä kaveria kaipaisi….
Teillä onkin omenapuulla tärkeä tehtävä sitten 🙂 Kaunis ajatus, että kaikki ystävät ovat samassa paikassa. Meidänkin pitäisi sirotella tyttöhauvamme tuhkat tänä kesänä pihallemme. Tähän asti tuhkat ovat olleet uurnassa ja haluamme istuttaa muistomerkiksi jotain pihallemme, jonka multiin tuhkat sitten sirotellaan. Tätä emme voineet tehdä enää silloin loppusyksystä.<br />
<br />
Meidän koira (sekä jo edesmennyt tyttöhauvakin oli) on Norfolkinterrieri. Isoja pieniä koiria. Upeita luonteita, terhakoita, nopeita reagoimaan, ihmisrakkaita ja äärimmäisen rohkeita. Ainakin molemmat meidän koirat ovat vahvasti omistajiinsa leimautuneita ja siksipä niihin varmaan niin vahva side onkin syntynyt. ♥
Tuo on niin totta, niistä tulee perheenjäseniä ♥<br />
Muistan kun ensimmäinen oma koirani jäi auton alle ja olimme viemässä sitä lääkäriin. Veimme vanhimpia lapsiamme hoitoon, kun miehen sukulainen (nainen :O) näki minut autossa ja ihmetteli, miksen tule sisälle. Purskahdin itkuun ja yritin selittää mitä oli tapahtunut. Sain silloin elämäni kamalimman kommentin… Sehän on vain koira!! En pystynyt sanomaan mitään, vedin vain auton oven hänen nenänsä edestä kiinni. :O Onneksi meidän koira parani ja eli vielä monta vuotta sen jälkeen 🙂 Onkohan nainen vielä samaa mieltä, kun heillä on ollut kissa jo monta vuotta ;)<br />
<br />
Tuo rakkaus eläimiin ei lopu koskaan. Meillä on ollut 2 koiraa, toinenhan annettiin loppujen lopuksi pikkuveljelleni (alkoi näyttämään mieltään, kun Emilia syntyi), mutta yhtä rakas se on vieläkin kun he tulevat meille kylään. Olen jo pari vuotta halunnut koiraa, mutta en voinut ottaa Nelliä pois veljeltäni. Nyt meillä on sitten ollut viikon chihu pentu Sofie ♥ On ne niin ihania ♥ ♥
Voi ei, miten kamala kommentti ja tilanne! 🙁 Joskus ihmisten sydämettömyys, tilannetajun puute ja töykeä käytös ei vaan lakkaa hämmästyttämästä. On joskus käsittämätöntä miten joiltain puuttuu täydellisesti empaattisuus ja kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Mielestäni Nanna tuossa ylempänä kommentissaan toteaa niin osuvasti, että se joka on julma eläimelle, on sitä myös ihmiselle.<br />
<br />
Mä luinkin jo teidän ihanasta pennusta! ♥ Suloisuus!! ♥ Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja nauttikaa niistä ihanista pentuajoista ja siitä hauva-vauvan tuoksusta 🙂
Ihana kirjoitus ja tippa silmässä sitä täällä kaksi koiraa kainalossa luin. Tämän vanhan herran silmistä tosiaan paistaa viisaus ja samoin leikkisyys, ei onneksi kipu eikä vanhuus. Onnellisia yhteisiä päiviä teille sinne! ♥
Kiitos ihanasta kommentista! ♥ Olen niin onnellinen tuosta meidän herrastamme ja kuinka pirteällä ja terveellä meiningillä vielä mennään.