Jos joskus asuisin puutalossa, voisi se helposti olla hirsitalo ainakin ulkokuoreltaan. Hirsitaloissa on jotain sellaista vanhaa, jyhkeää ja keskieurooppalaista alppitalon fiilistä. Tämä hirsihuvila on kuitenkin kaukana alppifiiliksestä, sillä hirret kätkee sisäänsä aikamoisen kasan vanhoja esineitä menneiltä ajoilta. Iltapäivän aurinko alasvedettyine verhoineen luo sisälle sinisen hetken. Melko tunnelmallista…
Vaikka omassa kodissa tuskin näkisin rukkia kattoon köytettynä, länkiä tai kiuluja seiniin kiinnitettyinä, näihin toffeenruskeisiin seiniin ne istuu täydellisesti. Valkoiset peitteet ja siniset tyynyt tuovat ripauksen raikkautta maalaisfiilikseen.
Hirsihuvila istuu perinteisessä suomalaisessa mökkimaisemassa kallion viereeen kuin hanska. Vehreä, huvilan kuistia kiertävä villiviini ja kallioinen tontti sammalaineen on kyllä kaunis yhdistelmä.
Kulkuväylä vihreiden ja vehreiden puiden ja pensaiden välistä piiloon pienelle aitalle näyttää kutsuvalta. Tontin varjoisessa osassa aitassa nukkuu viileämmin.
Pienet yksityiskohdat täyttävät tontin. Niitä on terassilla vänkien tuolien muodossa, ulkohuussin nurkalla upean valaisimen muodossa ja tontin alaosassa vesikaivolla.
Vanha maitotonkka pienen mökin kulmalla sammaloituneen kiven päällä, puinen vanha laatikko täytettynä lobelioilla ja annansilmillä, emalinen käsienpesuvati kannuineen, kivipatsaat kalliolla. Jotain uutta katseltavaa koko ajan.
Suomalaiseen mökkimaisemaan kuuluu tietenkin myös järvimaisema.
Olen onnellisessa asemassa, että olen saanut elää näissä maisemissa koko lapsuuteni. Niistä nauttii kovasti myös näin aikuisena. <3
Blondi