Checklist -blogissa sisustetaan helsinkiläisen Heidin vaaleaa rivitalokotia avarasti ja hillitysti erilaisilla materiaaleilla ja kontrasteilla. Kodin jatkeena on pieni tanskalaishenkinen takapiha kesäkeittiöineen, kakkoskotina toimii kesämökki vehreällä tontilla. Perheessä rakastetaan matkustamista, juhlien järjestelyä, remontoimista, illanistujaisia ja leipomista. Blogiin päivittyykin laajasti sisustus -ja remonttijuttuja niin kotoa kuin mökiltä, herkullisia reseptejä ja kattauksia arkeen ja juhlaan, matkakertomuksia sekä terveyspainotteisia aiheita polveilevan tarinalliseen tyyliin.
Vaarini teki jäälyhtyjä aina talvella. Ihan lapsesta saakka, niin pitkälle kuin muistan, heidän omakotitalonsa pihatiet ja kaadettujen puiden kantojen päälliset olivat täynnä näitä ihania jäälyhtyjä.
Vaari myös opetti minulle miten niitä tehdään. Ei se ämpärin täyttäminen vedellä niin monimutkaista ole, vaan se, miten näkee koska se on valmis. Teen näitä yleensä jouluksi pihallemme ja viime vuosina tein niitä myös mummolaan, sillä vaari ei enää jaksanut painavia ämpäreitä kanniskella. Tänä jouluna ei tuota talvea jouluun mennessä ollut tänne Etelä-Suomeen tullut, joten lyhdyt jäi tältä joululta väliin. Jäälyhty valmistetaan siis ämpärissä ja valmiina se kipataan ympäri. Jäätymisvaiheessa ämpärin pinta on siis lyhdyn pohja ja ämpärin pohja taas lyhdyn yläosa. Ämpäriä ei tule täyttää ääriään myöten, kaikki varmasti kemian tunneilta muistavat, että vesi laajenee jäätyessään…:)
Homman nimi on siinä, että veden jäätymistä ämpärissä on osattava seurata. Pohjan, eli ämpärin pinnan on oltava n. 2-3 cm paksuisessa jäässä. Se on vaikea arvioida joskus röpelöisestäkin pinnasta, josta ei näe kunnolla läpi. Reunojen tulee olla n. sentin paksuisia. Ämpärin pohjan, eli lyhdyn yläosan valmius-asteen arvioiminen onkin sitten taas herran haltuun 🙂
Jäälyhdyn yläreunojen tulisi kääntyä keskelle päin, ihannetilanteessa n. 3-4cm verran, jotta kynttilä lyhdyn sisällä ei sammuisi kovemmassakaan tuulessa. (Ylläolevassa kuvassa melko täydellinen esimerkki!) Täysin avoin lyhty ei pidä tulta yllä yhtään. Nyt tekemissäni lyhdyissä jäädytysaika on ollut täydellinen, sillä kansi on jäätynyt liki kiinni, mutta pienellä naputtelulla jollain työvälineellä pinta on halkeillut niin, että sen on voinut suurentaa halutun kokoiseksi. Oma kikkansa on ylipäätään saada se jäätynyt mötikkä ulos ämpäristä ehjänä. Kuumaa vettä ei kannata käyttää apuna, sen olen oppinut kantapään kautta. Muistutan myös, että jäätynyt muovi on erittäin haurasta, nimim. ”Jalka pohjasta läpi”. Kirjaimellisesti kantapään kautta opittu myös tämä! 🙂
Tuota jäätymisprosessia kannattaa oikeasti tarkistella silmä kovana. Jos lyhty otetaan liian aikaisin ämpäristä ulos, eli vedet kaatuvat pois, niin se oli sitten siinä. Aloita alusta 🙂
On ne kauniita! Tässä rivissä hyvin huomaa, että taaimmainen on uusin. Jää ei ole vielä kerennyt huurtua pakkasessa, vaan se on vielä kivan läpinäkyvä. Ilme muuttuu parin päivän jälkeen. Rivit näyttää muutenkin olevan vähän vinksin vonksin, mutta ei se ole niin justiinsa. Vein yhden lyhdyn mummillekin pihaa koristamaan ja toisen vaarin haudalle. On kiva muistella vaaria näitä tehdessä, hän oli hieno ja minulle erityisen tärkeä mies <3
Ajatelkaa, että nämäkin upeat, luonnonmukaisesti valmistetut, ekologiset ja kaiken lisäksi ilmaiset kaunottaret jäisi tekemättä, jos Suomessa ei olisi talvea! 🙂 Taas yksi ihana puoli talvesta lisää 🙂 Voitte uskoa, että illalla nämä vasta upealta näyttävätkin!
Nyt vaan kaikki täyttelemään ämpäreitä ja jäädyttelemään lyhtyjä! 🙂
Blondi