Hyggellä hyvä elämä

Olen tiedostamatta, tai oikeastaan tietämättä sanaa sille, ”hyggeillyt” jo vuosikausia.

Jokainen on jo varmasti törmännyt tuohon tanskalaisten – tutkitusti maailman onnellisimpien ihmisten kehittämään sanaan ja oleiluun, sillä siitä on kasvanut maailmanlaajuinen megatrendi. Tutkin itse asiassa megatrendien syntyä opinnoissani jokunen vuosi sitten ja hygge olisikin ollut mielenkiintoinen aihe. Itse törmäsin hyggeen sanana varmaan pari vuotta sitten ekan kerran. Sille ei löydy suomenkielistä vastinetta, joskin norjalaiset ovat omineet termin koselig, joka sellaisenaan kääntyy englanniksi cosiness -sanaksi. Kanadalaiset käyttävät sanaa hominess ja Saksassa sana on gemütlichkeit.

Me suomalaiset vailla omaa, suoraan kääntyvää sanaa voimme mielestäni oikein hyvin hyggeillä. Ja mikä ihana sana se onkin! Hygge. Siitä tulee mieleen hykertely. Tiedättekö sellaisen hyvänmielen hykertelyn, joka voi tapahtua ääneen tai hiljaa sisäisesti – kun joku asia koskettaa, miellyttää, ilostuttaa. Se on kuin kissan pehmeä kehräys. Siitä tulee mieleen vain pelkkiä positiivisia asioita.

Hygge tarkoittaa kaikkea hyvää ja rentoa oleilua, joihin liittyy koti, ystävät, ruoka, juoma, yhdessä vietetty aika. Kynttilät. Takkatuli. Lämpöiset villasukat. Rakkaan kainalo, johon käpertyä. Hyvä lasi viiniä tai mukava leffa. Lasten kanssa vietetty aika. Loma. Lumituisku ja lyhtyjen loiste, peltikattoon ropiseva sade ja paksu untuvapeitto. Kaunis kattaus ja höyryävä kuppi kuumaa kaakaota. Ne pienet asiat, jotka tekevät arjesta ja elämästä kauniin ja mukavan. Ne asiat, jotka luovat ihmiselle hyvän mielen ja tuovat hyvän olon. Minusta hyggeilyn kruunuksi voisi kutsua mm. Jouluaattoa – siihen kiteytyy hyggen kaikki olomuodot ja elementit aivan täydellisesti.

Ainakin meidän perheessä on aina osattu hyggeillä, vaikka termiä sille ei ole vielä tiedetty. Kynttilät, kauniit kattaukset, yhdessä perheen kanssa nautittu ruoka, illanistujaiset, mökkeilyt ja saunomiset lomineen ovat tulleet itselleni jo verenperintönä lapsuudenkodista. Ei siis ihme, että ensitöikseni illan hämärtyessä sytytän kynttilät ja himmennän valoja sopivan rennon ja kotoisan tunnelman saavuttamiseksi. Osaan tätä nykyä jo todella hyvin nauttia ihan lyhyistäkin rennoista ja akkuja lataavista hetkistä arjen ja kiireen keskellä. Se on arvokas taito, jota on pitänyt opetella.

Tämä vuosi on elämässäni hyvinvointivuosi. Panostan omaan terveyteeni ja hyvinvointiini aiempaa enemmän –  (luitko jo muuten kuuden viikon projektistani kohti rantakuntoa?) Hyggeily jos mikä, on omiaan tähän!

Törmäsin Akateemisessa tanskalaisen Meik Wikingin kirjoittamaan Hygge -kirjaan. Kirjoittaja työskentelee kööpenhaminalaisen Happiness Research Instituten johtajana ja tutkinut vuosikausia tanskalaisten elämäntapoja. Kuka voisi olla parempi kirjoittamaan tämän kirjan. Ja hei, miettikää mikä duuni! Ehkä maailman onnellisin työ?? Koska kirja ja sen pari selaamaani sivua sai minut hymähtelemään tyytyväisenä lukiessani tekstiä, en voinut muuta, kuin ostaa sen. Kirja on kompaktin kokonsa myötä omiaan käsilaukkuun. Voin lukea hyvää mieltä sisältävää kirjaa työmatkoilla. Voiko työaamu enää alkaa paremmin?