Alppikyliä ja Bernina-juna

Luitko jo postauksen Milanosta – reilireissumme ekasta etapista?

Nyt siirryn matkareportaasissani seuraaviin kohteisiin, sillä kaikki nämä ansaitsevat tulla esitellyksi. Lähdimme Milanosta paikallisjunalla kohti Tiranoa, pieneen kaupunkiin kylään, joka sijaitsee ihan Pohjois-Italian ja Sveitsin rajalla. Junamatka Milanosta Tiranoon kesti 2,5 tuntia ja sinne saapuessamme olin hihkua riemusta – lumihuippuiset vuoret ympäröivät pientä kylää, jossa oli raikas ilma ja aurinko paistoi täydeltä terältä! Pieni hotellimme sijaitsi 20 metrin päässä juna-asemasta, joten heitimme vain äkkiä kamat huoneeseen ja lähdimme ihastuneina tutkailemaan katuja.

Tirano oli pienestä koostaan täyden palvelun kylä. En keksi yhtäkään palvelua, jota siellä ei olisi ollut. Oli optikkoa, eläinlääkäriä, suutaria, solariumia, kameraliikettä, tatskamestaa, kahvilaa ja sisustusliikettä. Oli autokorjaamoa, kenkäkauppaa ja savenvalamo. Tiranossa myytiin ilmalämpöpumppuja, autoja ja puhelimia. Siellä oli myös ravintoloita mistä valita.

Tiranossa on Unescon maailmanperintökohde – junarata Tiranon ja Sveitsin Chur -nimisen (lausutaan Khur) kaupungin välillä. Tämä juna lähtee Tiranosta niin, että se lävistää kylän tärkeimmän aukion, Santuario della Beata Vergine -kirkon aukion. Tästä erikoisuudesta saimme napattua kuvat lähtöpäivänämme, kun yksi aiempi juna tuli ja lähti kylästä.

Ja hetken päästä samainen juna lähti asemalta takaisin Sveitsiin.

Tirano on sen verran pieni paikka, että jos haikailee Bernina -junan reitistä, kannattaa tehdä reissu niin, että tulee aamulla aikaisin Tiranoon, pyörii siellä joitain tunteja ja lähtee iltapäivän junalla jatkamaan matkaa. Me kuitenkin halusimme viettää yönkin tuossa kylässä. Hotelli Bernina oli alppikylämainen ja saa meiltä täyden suosituksen.

Bernina -juna, tuo punainen, tosi elämän Tylypahka -juna oli yksi elämäni hienoimmista kokemuksista! Junalippuja oli tuskaisen vaikea saada, mutta se oli kaiken vaivan arvoista. Ensin niitä ei meinannut mistään löytyä kyseiselle reitille, vaikka joka paikassa reittiä mainostettiin. Sitten kun vihdoin löytyi junaliput italialaiselta yhtiöltä, samainen yhtiö ei myynyt junan paikkalippuja. En tiedä tajutaanko tuolla miten epäloogista moinen on asiakkaan mielestä. Kun vihdoin sain ostettua istumapaikat hollantilaiselta yhtiöltä, kävi ilmi, ettei juna kulje kyseisenä matkapäivänä, vaikka ostin junalipun juuri sille päivälle. Uskomatonta säätöä, jota selvittelimme monta viikkoa!

Juna kulki St. Moritzin, tuon kuuluisan hiihtokeskuksen ohitse. Mekin seisoimme tuolla junalaiturilla happea haukkaamassa junan ottaessa lisää vaunuja letkaan. Näimme vilaukselta myös ihanat laskettelurinteet.

Kun juna starttasi Tiranosta, se kerkesi kiipeämään muutaman sata metriä vuorille ylös, kun olimme jo Sveitsin puolella. Heti sen jälkeen olikin vuorossa yksi erikoisimmista kohdista reitillä, kun juna tekee täyden ympyrän sillan päällä.

Kokonaisuudessaan matka oli huikaiseva reissu Alpeilla ja juna kipusi parhaimmillaan 2,5km korkeuteen merenpinnasta. Huimaa!

Yhdessä vaiheessa maisemat muuttuivat siniseksi. Edessä näkyi alavaa lumista maata ja horisontissa kiipesi vuoret vieläkin ylemmäksi pilvien jäädessä harsoksi puoleen väliin. Henkäilin ihastuksessani ihan loputtomiin! Juna kulki hitaasti vuoren rinnettä ylös kiiveten. Ihan parhaimpia kokemuksia ikinä!

Junan Panorama-vaunusta kelpasi katsella maisemia.

Saavuimme pimeän tultua Churiin. Juna-asemalta oli helppo suunnistaa hotellille, sillä olin valinnut sen läheltä asemaa vanhan kaupungin puolelta. Kello lähenteli jo kahdeksaa, joten heitimme vain kamat huoneeseen ja menimme lähimpään ravintolaan syömään. Väsy painoi jo tuossa kohtaa aika paljon, joten ruoan jälkeen me palasimme suosiolla huoneeseen.

Kylppärissä oli amme, minä valutin itselleni vaahtokylvyn ja rentouduin pitkän matkustuspäivän päätteeksi siellä.

Illalla ei nähnyt ympärilleen yhtään, mutta aamulla kun raotin silmiäni hotellihuoneessa, kohtasin ikkunan takana tämän maiseman – ah, ihanuutta! En lakannut ihastelemasta noita vuoria. Alpeilla ollessa ne ovat koko ajan läsnä. Ne ovat joka paikassa minne vain käännyt ja katsot.

Churin vanha kaupunki oli kaunis. Pastelliset rakennukset reunustivat mukulakivikatuja ja ihmisiä ei juurikaan näkynyt arkiaamuna. Saimme rauhassa koluta katuja ja pysähtyä valokuvaamaan.

Korkealla olemisen huomasi. Näitä portaita kavutessa hengästyi ihan tosissaan, ilma on sen verran ohutta.

Churissa ei ole mitään erityistä nähtävää vanhan kaupungin lisäksi, joten me kiersimme kylää pari tuntia ja hyppäsimme jälleen junaan kohti seuraavaa etappia, joka näin jälkikäteen ajateltuna oli lempparini!

Tästä lisää taas seuraavassa osassa! Toivottavasti nautitte näistä kuvista ja tunnelmista!