Checklist -blogissa sisustetaan helsinkiläisen Heidin vaaleaa rivitalokotia avarasti ja hillitysti erilaisilla materiaaleilla ja kontrasteilla. Kodin jatkeena on pieni tanskalaishenkinen takapiha kesäkeittiöineen, kakkoskotina toimii kesämökki vehreällä tontilla. Perheessä rakastetaan matkustamista, juhlien järjestelyä, remontoimista, illanistujaisia ja leipomista. Blogiin päivittyykin laajasti sisustus -ja remonttijuttuja niin kotoa kuin mökiltä, herkullisia reseptejä ja kattauksia arkeen ja juhlaan, matkakertomuksia sekä terveyspainotteisia aiheita polveilevan tarinalliseen tyyliin.
Onpahan ollut aikamoinen reissu tällä kertaa! Alku ei tosiaan lähtenyt ihan kunnolla käyntiin äkillisesti Lontoossa vietetyn yön jälkeen ja sotkihan tuo muutenkin vähän suunnitelmia. Tästä reissusta riittää kerrottavaa jonkun verran, mutta aloitetaan ihan tällä kotiinpaluulla.
Lähdimme paluumatkalle eilen illalla ja saavuimme äsken kotiin pienen mutkan kautta. Kotona palaa kynttilä samalla, kun tässä näitä matkalaukkuja puretaan. Se sytytettiin isäni muistolle. Tänään on kulunut vuosi elämäni surullisimmasta päivästä. Vaikka kotiin on aina ihana palata reissun jälkeen, varsinkin kun ovella odottaa suloinen koirakaveri, joka pesee matkapölyt pois kasvoilta märillä suukoilla, on olo kuitenkin haikea. Sekava. Vaikea uskoa, että siitä kaikesta on jo kokonainen vuosi aikaa.
Silmiä painaa väsymys, koneessa on jotenkin ihan mahdoton nukkua hyvää unta. Huimaa ja on paha olo, tuntuu kuin olisi keinuvassa laivassa. Koira makoilee jaloissa. Se nostaa katseensa aina välillä ihan vain tarkistaakseen, että olenhan varmasti vieressä. Katson kynttilän lepattavaa liekkiä ja mietin mikä yhteensattuma oli viedessämme kentältä tullessamme kukkia isäni haudalle, että kiven päälle lennähti pieni lintu. Ihan yhtäkkiä sateessa. Siinä se käänteli päätään, katseli meitä metrin päästä hetken verran, kuin tervehtiäkseen, ennen kuin se nousi taas siivilleen.
Olo on kuin sumussa. Matkustaminen on parhainta maailmassa, silti kotiin on ihana palata. Vaikka näihin säähänkin sopiviin harmaisiin fiiliksiin. Ihana käydä sänkyyn omiin lakanoihin, juoda vettä kraanasta, rapsuttaa koiraa korvan takaa. Ehkä huomenna kulkee ajatus paremmin…
Itse olen aina uskonut "merkkeihin",pieni lintu oli ehkä merkki,että isäsi tuli kertomaan kaiken olevan hyvin.Kun 98 vuotias mummoni kuoli syyskuussa,tuli täysin tyynenä,aurinkoisena päivänä tuulenpuuska ja keltaisia,kullanvärisiä lehtiä satoi haudan ylle.Sekin oli selvä merkki.Ja kun rakas koirani,paras ystäväni kuoli,heräsin seuraavana yönä,kun hänen pantansa putosi naulakosta lattialle.Miten,en tiedä,mutta olen varma että sekin oli merkki!Kuulostaa kaistapäiseltä,mutta olen aina uskonut "seuraavaan elämään".Ei se kaikki,sielu,vuosien varrella kerätty,tieto ja taito hukkaan mene.Jossain he meitä katsovat ja valvovat.Ja joskus sitten heidät kohtaamme?
En ole koskaan ollut kovin taikauskoinen, jos tuo sana nyt on edes oikea tähän kohtaan, mutta kyllä tuo vahvasti tuntui siltä, että jokin merkitys sillä pikkulinnun vierailulla oli. Se vain tupsahti siihen kiven reunalle sateesta huolimatta, katsoi meitä pari kertaa päätään vinoon käännellen ja sitten lähti lentoon. Kyllä se merkiltä tuntui. ♡ Onhan se outo ajatus, että elämä päättyisi "vain tähän". Ehkä jotain muutakin on…?
♥ ja tervetuloa kotiin!
♡ Kiitos ♡
Merkkejä on joka puolella, meidän täytyy vain pysähtyä näkemään ne ♥<br />
<br />
Iso Halaus täältä sulle ♥ Ihana kun olette turvallisesti kotona !
Taidan olla vähän huono lukemaan merkkejä, mutta tuo kyllä tuntui niin todelta, varsinkin kun se vielä sopi siinä haudalla puhumiimme asioihin… ♡<br />
<br />
Mun vaari piti kovasti oravista, syötti niitä kädestä pihallaan ja välillä ne tuli keittiöön vaatimaan pähkinöitä 🙂 Melkein aina kun käyn vaarin haudalla, kivelle tai viereiseen puuhun tulee orava tai kaksi. Se tuntuu aina tosi lohdulliselta ja naurattaakin välillä. <br />
<br />
Kiitos paljon ihana! ♡ Kotiin on aina kiva tulla! ♡
Mukavaa että olet selviytynyt kotiin vaikkakin sitten mutkien kautta. 🙂
Kiitos, kotiin on aina ihana palata. ♡
Matkalta on aina kiva palata kotiin,ja silti aina se matka on mielessä.Aika vierii ja vuosi tuntuu lyhyelle ajalle,voimia sinulle!
Vuosi on kyllä ollut ihan älyttömän lyhyt – mietin, että onko siitä muka jo vuosi? Kiitos tsempeistä. ♥