Checklist -blogissa sisustetaan helsinkiläisen Heidin vaaleaa rivitalokotia avarasti ja hillitysti erilaisilla materiaaleilla ja kontrasteilla. Kodin jatkeena on pieni tanskalaishenkinen takapiha kesäkeittiöineen, kakkoskotina toimii kesämökki vehreällä tontilla. Perheessä rakastetaan matkustamista, juhlien järjestelyä, remontoimista, illanistujaisia ja leipomista. Blogiin päivittyykin laajasti sisustus -ja remonttijuttuja niin kotoa kuin mökiltä, herkullisia reseptejä ja kattauksia arkeen ja juhlaan, matkakertomuksia sekä terveyspainotteisia aiheita polveilevan tarinalliseen tyyliin.
Suuntasin vuoden toisen reissun kollegoideni kanssa Islantiin. Tarkoitus oli nähdä Islannin ykkösnähtävyydet ja luonto, kokea elämyksiä ja asioita, joita muualla ei ole. Sitä Islanti tosiaan tarjoilee! Vietimme reissussa pitkän viikonlopun torstaista sunnuntaihin ja matkamme alkoi heti aivan uskomattomalla elämyksellä uidessamme Sinisessä Laguunissa. Islanti on tuliperäinen saari ja The Blue Lagoon -kylpylä sijaitseekin keskellä autiota laavakenttää. Uinti mineraalipitoisessa turkoosissa vedessä, joka on täysin läpinäkymätöntä ja lämmöltään ihoa hyväilevää 38-asteista vettä, oli rentouttavaa ja jotain ennen kokematonta. Maisema oli karua ja oli todella eksoottista lillua siinä vedessä laavalohkareiden keskellä kuohuviinilasi kädessä. Ah!
Veden väri tulee mineraaleista, kvartsista ja mm. levästä, jotka kaikki ovat iholle terveellistä. Vesi ja mineraalit tulevat jostain 2000 metrin syvyydestä ja kylpylän yhteydessä on geoterminen voimala, jolla lämmitetään myös lähialueen asutus. Hassua on se, miten auringonvalo huijaa silmää – vesi on altaassa turkoosia, mutta kun sitä ottaa läpinäkyvään muovilasiin, se onkin täysin valkoista! Laguuni on täysin luonnon muovaama ja se on syntynyt mannerlaattojen liikkumisen myötä. Vesi vaihtuu altaassa luonnollisesti n. 40 tunnin välein ja laguuni on vain n. 1,5 metriä syvä. Siellä on siis aikuisen helppo liikkua ja olla. Itse en lähtisi paikkaan pienten lasten kanssa. Jo tuo läpinäkymättömyys tuo turvattomuutta ainakin omasta mielestäni.
Lentomatka Islantiin kestää 3,5 tuntia ja aikaero on -3 tuntia. Laskeuduimme Reykjavikiin melkein samalla kellonlyömällä, kun mitä kone oli Helsingistä lähtenyt. Jo tuon pituinen aikaero tuntui kaikilla, kun päivä vain piteni. Koneessa matkustaminen saa olon aina nuhjuiseksi ja turvonneeksi – The Blue Lagoon oli mitä parhain aloitus lomalle! Koska laguuni sijaitsee n. puolen tunnin matkan päässä Keflavikin kentältä, on siellä käyminen heti loman aloitukseksi jo sijainnillisestikin järkevää. Käytännössä laguuni on kuin uimahalli, paitsi altaat ovat vain ulkona luonnontilassa. Meillä oli etukäteen järjestetty vierailu, joten saimme tarvittavat rannekkeet ilman jonottamista, mutta muutoinkin homma näytti pelittävän. Käteen laitetaan muovinen kova ranneke, joka toimii sekä avaimena pukukaappiiin että baarissa maksuvälineenä. Pukkari oli ahdas ja kaapit pieniä ja kesti hetken tajuta niiden toiminta rannekkeen kanssa, mutta sai sinne kaikki tarvittavat kuitenkin mahtumaan. Altaisiin siirryttiin suihkun kautta.
Ulkoaltaisiin pääsee sisäkauttakin, mutta mikä karaisisi paremmin, kuin astuminen uikkarit päällä parin asteen lämpötilaan ulos, jossa tihutti vettä ja tuuli niin perhanasti! 🙂 Kiljuimme ja nauroimme kylmästä ja yritimme köyttää pyyhkeitä telineisiin solmuin, jotta ne tunnistaisi kaikista samannäköisistä muista pyyhkeistä ja säntäsimme ulkoaltaaseen niin pian kuin mahdollista! Mikä ihana tunne, kun se karkeanoloinen lämmin vesi hyökyi ylitse! (Tässä kohtaa on tietysti sanomattakin selvää, että ne pyyhkeet eivät odottaneet meitä enää telineissä palattuamme. Joku muu oli ne ottanut ja ärsyttikin kovasti, kun piti juosta ilman pyyhettä altaista sisälle täysin jäässä ja käydä pyytämässä sisäbaarista uusi pyyhe. Selitä siinä sitten, että joku muu vei sen, kun myyjä kuitenkin laittoi uuden pyyhkeen rannekkeelle maksettavaksi.)
Kaikki korut kannattaa ottaa pois ennen veteen menoa. Aito kulta kuulemma säilyy vedessä, mutta hopea mustuu, rihkamasta puhumattakaan. Itse riisuin kuitenkin kultaiset kihla- ja vihkisormuksetkin – en uskaltanut ottaa riskiä. Lilluimme altaassa reilu tunnin verran. Rannekkeella sai ostaa rajattomasti alkoholittomia smoothieita ja tuorepuristettuja mehuja, mutta alkoholijuomia sai vain 3 per ranneke. Varmasti ihan fiksua! Altaassa uiskenteli neonkeltaisella Lifeguard -liivillä varustettuja hengenpelastajia ja joka puolella lohkareiden päällä seisoskeli henkilökuntaa valppaana tarkkailemassa turistilaumoja. Niitähän siellä tosiaan riitti muitakin meidän lisäksemme. Siellä sai kuitenkin olla ihan rauhassakin, allas on nimittäin todella iso! Sieltä saa myös pool barin lisäksi käydä hakemassa valkoista savipohjaista naamiota kasvoillensa altaan reunoilta. Se näytti olevan suosittua, mutta jätin itse väliin, koska kasvoilla oli meikkiä.
Laguuni oli todellakin suuri elämys. Meidän vierailumme aikana tuuli erittäin kovasti ja altaassa ollessa se tuntui siltä, kuin olisi satanut suolavettä. Päässä tuntui välillä hieman kylmältä, vaikka muu kroppa lilluikin ihanan lämpimässä vedessä. Aurinkoisemmalla kelillä olisi ollut aurinkolasit ehdottoman tarpeen, vesi häikäisee aika lailla! Mineraalivettä eksyi tuulenpuuskassa suuhunkin ja se maistui aivan merivedeltä, yäh! Suosittelen myös lämpimästi, että (pitkiä) hiuksia ei kastele vedessä! Mineraalipitoinen vesi tekee hiukset täysin kampaamattomiksi sotkukasoiksi ja meillekin mainittiin monta monituista kertaa, että jos aikoo kastella hiukset, pitää pukuhuoneissa laittaa hoitoainetta (sitä oli joka paikassa suihkutiloissa isoissa pumppupulloissa!) hiuksiin ja uinnin jälkeen laittaa vielä lisää. Me katsoimme parhaaksi jättää sukeltamisen väliin ja nostaa hiukset päälaelle kiinni, mutta tuulen takia se ei auttanut ja hiukset kastuivat silti. Olikin aika mielenkiintoista valmistautua illalliselle, sillä hiuksia ei aikataulun vuoksi olisi kerennyt pesemään ja harjaa niistä oli turha yrittää alkaa vetämään lävitse. Niinpä ne olivat siinä asennossa, mihin mineraalivesi oli ne jättänyt (minun luonnonkihartavassa pehkossani siis melkoiseksi lampaan takapuoleksi) ja yritin pinneillä pelastaa tilannetta kokoamalla niitä johonkin kampausta muistuttavaan läjään.
Kaikista edellämainituista vetisistä syistä en nähnyt järkeväksi lähteä raijaamaan järkkäriä altaan reunalle uinnin jälkeenkään, niinpä vesikuvat on otettu ennen laguuniin sisällemenoa ja allaskuvat ikkunan läpi kahvilasta.
Uloskirjautuminen laguunilta toimi sekin rannekkeen avulla. Ensin kassan kautta maksamaan sisäänpääsymaksu ja rannekkeelle mahdollisesti ostetut juomat ja sitten ranneketta automaattiseen porttiin näyttämällä pääsit ulos. Sen jälkeen ranneke palautettiin koriin, josta se lähti kiertoon seuraavalle vierailijalle.
Suosittelen käyntiä laguunilla kaikille Islannissa vieraileville! Olkoonkin täysin turistihomma, mutta ei tuollaista ole muualla. Olo laguunin jälkeen oli virkistäytynyt ja rento ja mineraalivesi tuntui hoitavan reissussa väsynyttä ihoa. Matka sai todellakin arvoisensa alun!