Checklist -blogissa sisustetaan helsinkiläisen Heidin vaaleaa rivitalokotia avarasti ja hillitysti erilaisilla materiaaleilla ja kontrasteilla. Kodin jatkeena on pieni tanskalaishenkinen takapiha kesäkeittiöineen, kakkoskotina toimii kesämökki vehreällä tontilla. Perheessä rakastetaan matkustamista, juhlien järjestelyä, remontoimista, illanistujaisia ja leipomista. Blogiin päivittyykin laajasti sisustus -ja remonttijuttuja niin kotoa kuin mökiltä, herkullisia reseptejä ja kattauksia arkeen ja juhlaan, matkakertomuksia sekä terveyspainotteisia aiheita polveilevan tarinalliseen tyyliin.
Olen valvonut kolme yötä nukkumatta silmäystä enempää. Päässä ei liiku juuri muita ajatuksia, kuin huoli ja pelko. Reilu viikko sitten liukastumisesta alkanut koiran vaivakierre on nyt huipussaan. Kun yhdestä ollaan parannuttu, on tullut toinen ja kolmas ja neljäskin. Olemme ravanneet eläinlääkärissä kolme kertaa viikon sisään, viimeisin maanantaina kardiologin vastaanotolla.
Sieltä tuli onneksi hyviä uutisia. Koira on sydänultran ja lukuisten verikokoiden perusteella terve kaikin tavoin, mutta jostain tarttunut kennelyskä verottaa nyt koira-herran voimia oikein kunnolla. Voi sitä köhimisen ja liman määrää ja voi sitä liman sitkeyttä! Ja jos ei siinä kaikki, niin oikeassa silmässä havaittu outo iiriksen toimimattomuus ja valoon reagoimattomuus sekä takajalkoihin ilmestynyt voimattomuus viittaa aivoverenkierronhäiriöön. Elämme tällä hetkellä yhden päivän kerrallaan sydän sykkyrällä limaa köhivän koiran kanssa, että palautuuko jalkojen normaali toimintakyky parin viikon sisällä, oliko tämä vain ohimenevä häiriö, samalla tavalla kuin ihmisilläkin voi käydä. Jos palautumista ei tapahdu tai ongelma jopa pahenee, on neurologi seuraava osoite.
Torstaiksi oli varattu osteopaatti, sillä kaikki kivet ja kannot käännetään parantumisen edistämiseksi, mutta se piti perua kennelyskän takia. Toivottavasti pääsemme kuitenkin jossain kohtaa kokeilemaan, josko sieltä löytyisi jotain apua muutoin edelleen elämänhaluiselle koiralle, joka tänäkin aamuna pisteli poskeensa maksalaatikkoa. Rusinatonta tietenkin.
Peilistä tuijotti tänä aamuna melko kalpea ja väsynyt versio minusta. Kuulas talviaamu kuitenkin puhalsi eloa pakkastuulellaan nipistellen korviani. En tajunnut ottaa pipoa mukaan. Ihastelin aseman lasi-ikkunoihin piirtyneitä luonnon taideteoksia.
Vielä ei heitetä hanskoja tiskiin. Vielä tästä noustaan.
Jaksamista ♥
Kiitos ♥
Voi että! TSemppiä sinne ♥
Paljon jaksamisia Heidi ♥ Sitä tekee lemmikkinsä eteen kaiken ja yrittää löytää apua ♥ Koirulille pusu 🙂
Kiitos J. ♥ Kyllä… sitä todellakin tekee kaikkensa. Eläinten kanssa joutuu olemaan vielä vähän tarkempana kuin ihmisten, koira kun ei osaa sanoilla kertoa mitään, vaan omistajan tehtävä on yrittää tulkita tunne- ja terveystiloja käyttäytymisestä. Joskus ei niin kovin helppoa…
Voimia teille paljon. ♥ ♥
Hirveetä!ihan sydämestä ottaa lukea tuollaista.Kunpa pieni paranisi!?
Sydämestä tässä ottaa itselläkin. Sellainen iso, painava möykky on ollut vatsassa jo 1,5 viikkoa. Varsinkin nyt lähipäivinä, kun näkee koiran huonon voinnin. Onneksi viime yö oli jo vähän helpompi ja koira oli vähän pirteämpi. Kiitos tsempeistä! ♥
Voi ei. 🙁 Kumpa kaikki muuttuisi paremmaksi, yhtään takapakkia ei enää teille kaivata. ♥ Siskon juuri 9v synttäreitä viettänyt karvakuono lähtee tänään viimeiselle matkalle sairauksien, pahan tassuvamman ja kovien kipujen takia, sydän itkee verta. :´( ihana Emma-hauva on ollut meidän perheessä rakas ystävä, Miffelle varsinkin todella tärkeä kaveri Roopen kuoleman jälkeen. ♥ Näin se elämä meitä koulii, rakkaiden sairastelu ja pahimmassa tapauksessa heistä luopuminen sattuu aina niin pirusti että tuntuu että oma henkikin lähtee siitä surusta. :(<br />
<br />
Paljon voimia koko perheelle ja toivottavasti saatte hyviä uutisia kun kennelyskä helpottaa! ♥ ♥
Siis ihan uskomatonta, että kaikki vaivat on kasaantunut nyt yhtäkkiä näihin pariin viikkoon! Koira on ollut terve kuin pukki koko elämänsä näihin päiviin asti! Tuntuu tosi raskaalta ja töissä on vaikea keskittyä olennaiseen, kun ajatukset on koko ajan koiran luona. Luojan kiitos tytär on lukulomalla ja on pystynyt vahtimaan koiraa meidän ollessa töissä. Onneksi apua olisi löytynyt muualtakin, en nimittäin jättäisi koiraa nyt hetkeksikään yksin! Meidän perheessä on ollut niin paljon luopumista, sairastelua ja kuolemaa parina viime vuonna, että en tiedä kestäisikö tähän hätään enää enempää. Toivon, ettei siihen asti mennä vielä nyt ja koira-herra paranee! Eilen jo näytti tilanne vähän paremmalta, mutta vielä on niin kovin väsynyt, ettei mitään rajaa. Huolissaan tässä saa olla koko ajan.<br />
<br />
Voi, surullisia uutisia teilläkin sitten! 🙁 Onpa ikävää… kyllä tuo karvakaverista luopuminen on yksi vaikeimmista asioista, niistä kun tulee perheenjäseniä, läheisiä, rakkaita siinä missä ihmisistäkin. ♥ Kiitos paljon tsempeistä! ♥