Positiivista väsymystä

Tuli sitten pidettyä ihan tarkoittamatta pieni blogitauko. Tällä viikolla ei ole blogi vain mahtunut aikatauluun tai oikeastaan edes ajatuksiin.

Olen ollut iltaisin tosi väsynyt, mutta se on ollut sellaista positiivista väsymystä. Tiedättekö sellaista, kun olet tehnyt tosi paljon ja keho ja mieli vain huutavat lepoa? Töissä on ollut paljon uusia ja mielenkiintoisia juttuja, joita on alkanut tulemaan opintojeni myötä. Suoritan jo toista tutkintoa peräjälkeen ja tässä tämän hetkisessä opiskelen mm. taittamista, kuvankäsittelyä, vektorigrafiikkaa ja koodaamista, kaikkea printti- ja webbiviestinnän ulkoasuun liittyviä juttuja. Pää tulvii ideoita ja saan hyvin vapaasti toteuttaa visioitani töissä. Aivot käykin koko ajan kierroksilla ja kiirettä on piisannut.

Vuoden alusta saakka olen käynyt treenaamassa 4-6 kertaa viikossa. Suuri liikuntamäärä ja kovatehoinen lihaskuntotreeni vie ajattelutyön vastapainoksi fyysiset voimat ja kun olen illalla kömpinyt kotiin ruokalautasen ääreen ja siitä sohvan kautta vällyjen väliin unten maille, voitte uskoa, että siinä ei paljoa enää jaksa tarttua läppäriin ja olla luova taas vähän lisää blogin puolella. Olen ollut ihan poikki koko ajan, mutta olo on kuitenkin hyvä. Se tulee juurikin siitä, kun on väsynyt hyvistä syistä. Kun on rasittanut itseään hyvällä tavalla ja kun väsymys ei johdu stressistä tai paineesta tai muusta negatiivisesta, vaan päivät ovat täyttyneet mielenkiintoisista uusista asioista ja kuntoa kohottavasta urheilusta. Silloin unen laatukin on hyvää ja syvää ja olenkin nukkunut oikein hyvin joka yö. Aamulla herään oikein sellaisesta levollisesta ja makeasta unesta.

Viikonloppu sujahti taas hetkessä ohitse! Eilen siivosin, kävin salilla ja kaupassa, pesin koiran ja leivoin tämän aamuiselle Ystävänpäivä -brunssille viemisiä. Siitä nämä herkulliset kuvatkin. Tämän suussa sulavan herkun reseptin jaan täällä blogissakin pian, nimittäin tämä jos joku vie kyllä kielen mennessään, slurps! 🙂 Ei ole meinaa mikään tavis suklaakakku… yllätys onkin siellä sisällä! Kerkesin onneksi toimittamaan tänään myös mummoille kakkupalaset sydänkuvioiden kera. <3

Tämä päivä siis tosiaan vietettiin n. 12 hengen voimin ystävien kesken herkullisella brunssilla. Näemme toisiamme (liian) harvoin, mutta järjestämme useamman kerran vuodessa yhteistä aikaa hyvän ruoan ja seuran parissa. Kiireettä, naureskellen, kuulumisia vaihtaen, jatkaen siitä mihin viimeksi jäätiin. Onko parempaa tapaa viettää Ystävänpäivää?!

Sitä samaa ihanaa Ystävänpäivän jatkoa toivotan teille kaikille! Pus! 🙂