Checklist -blogissa sisustetaan helsinkiläisen Heidin vaaleaa rivitalokotia avarasti ja hillitysti erilaisilla materiaaleilla ja kontrasteilla. Kodin jatkeena on pieni tanskalaishenkinen takapiha kesäkeittiöineen, kakkoskotina toimii kesämökki vehreällä tontilla. Perheessä rakastetaan matkustamista, juhlien järjestelyä, remontoimista, illanistujaisia ja leipomista. Blogiin päivittyykin laajasti sisustus -ja remonttijuttuja niin kotoa kuin mökiltä, herkullisia reseptejä ja kattauksia arkeen ja juhlaan, matkakertomuksia sekä terveyspainotteisia aiheita polveilevan tarinalliseen tyyliin.
Jos joku kertoo kärsivänsä migreenistä, usein luullaan, että kyse on jostain ”pikku päänsärystä”. ”Tekosyystä”, jolla voi jättäytyä töistä kotiin tai perua jonkun menon. Ihminen, joka ei ole koskaan kokenut migreeniä, ei kuitenkaan tiedä, että tosi asiassa kyseessä on aika kamala kärsimysnäytelmä. Päätin kirjoittaa aiheesta tarkemmin eilisen kohtaukseni johdosta.
Migreenin tarkkaa syytä ei tiedetä, mutta kyseessä on neurologinen sairaus. Sen epäillään johtuvan päässä sijaitsevien verisuonien laajenemisesta ja itsellä migreeni puhkesi n. 1,5 vuotta sitten kovan stressin aiheuttamana. Migreeni on muutakin, kuin pelkkä päänsärky, niin kova ja lamaannuttava, kun se onkin. Siihen liittyy mm. pahoinvointia ja oksentelua sekä valo- ja ääniherkkyyttä. Myös raajojen tai muiden ruumiinosien puutumista ilmenee. Palelu, hikoilu tai huimaus eivät nekään ole vieraita. Kohtauksen sattuessa ihminen ei pysty suoriutumaan normaaleista päivärutiineista. Ainoa mieleen tuleva asia kohtauksen iskiessä on se, että missä on täsmälääke ja missä lähin pimeä nurkka johon voi ryömiä potemaan. Piiloon kaikilta ja kaikelta.
Istuin eilen myöhään iltapäivällä henkilökuntapalaverissa, kun yhtäkkiä edessä olevan puhujan kasvot puuroutuivat silmissäni. En erottanut enää kenenkään kasvonpiirteitä ja valkokangas edessä tuntui aivan liian kirkkaalta silmiini. Omat migreenin ensioireet ovat nimenomaan näitä klassisia auraoireita, eli näköhäiriöitä ja vääristymiä toisessa silmässä; sumentuminen, kirkkaat pisteet, välkehtivät valoilmiöt, erilaiset kuviot, itselläni erityisesti aina keltainen sirkkeli ja sahalaita, jotka alkavat vasemman silmän ulkosyrjästä ja etenevät siitä keskelle ja kohti oikeaa silmää peittäen näkökentän. Toiset migreenipotilaat saavat vähän kuin varoituksena ennakko-oireita vaikka päiviä ennen, joista tietävät kohtauksen olevan tulossa. Niitä voi olla haukotteleminen, mielialan vaihtelut, uneliaisuus, mieliteot ja vaikka mitä, mutta itse en tällaisia ole tunnistanut. Minulla kohtaus alkaa aina auraoireista ja ne tulevat, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Täysin varoittamatta.
Joskus näkö menee kokonaan, eilen meni vain osittain. Auraoireet eivät yleensä kestä kauaa ja niiden jälkeen tulee päänsärky, jos on tullakseen. Joskus aurallisesta migreenistä kärsiville ei tule päänsärkyä laisinkaan ja minullakin on usein auraoireita, pahoinvointia ja huimausta, joiden jälkeen ei alakaan päänsärky. Eilen ei kuitenkaan kohtaus mennyt ohitse ilman. Yhtäkkiä oikea ohimo alkoi tykyttämään ja särky eteni nopeasti ohimoa raastavaksi kovaksi kivuksi. Migreenikipu on aina toispuoleista. Tässä kohtaa yritin naputella tekstiviestin miehelle, että nyt alkoi migreeni ja tulisiko puolimatkaan vastaan, että pääsisin nopeammin kotiin ottamaan lääkkeen. Kirjoitin mitä sattuu, en nähnyt puhelimen näppäimiä. Keräsin tavarani ja poistuin tilaisuudesta puolisokeana. Oli vaikea pukea takkia päälle ja huolehtia käsilaukku mukaan, aivot olivat tässä kohtaa jo ihan puuroa. Toimistosta lähtiessäni purskahdin kadulla itkuun, särky oli niin kova. Kotimatka tuntui ihan älyttömän pitkältä ja kipu sietämättömältä.
Mies tuli puolimatkassa vastaan ja autoon hypätessäni olo paheni ja alkoi oksettamaan. Peitin hanskoilla silmäni, sillä vastaantulevien autojen valot sattuivat. Tytär odotti kotona täsmälääke valmiina ja sen nieltyäni auttoi minut sänkyyn. Itselläni ainoat kohtausta helpottavat asiat lääkkeen lisäksi ovat pimeys, hiljaisuus ja liikkumattomuus. Onneksi makkarin saa täysin pilkkopimeäksi ja yläkerrassa on oma rauha. Itselläni liittyy kohtauksiin paleleminen tai joskus hikoilu. Usein se on kylläkin sellainen kylmä hiki. Kohtaus oli kerinnyt olemaan päällä jo tunnin, ennen kuin sain lääkkeen ja niinpä se ei enää tehonnut kunnolla päänsärkyyn. Pahoinvointi sen sijaan meni ohitse. Lääke taittoi kivulta kuitenkin reilu tunnin jälkeen terävimmän kärjen, jotta pääsin alas keittiöön syömään jotain. Kävelin seiniä pitkin ja pidin silmiä ummessa syödessäni. Kaikki valot sattuivat silmiin ja haarukan kilahdus lautaseen tuntui repivän tärykalvoni. Tiesin, että joutuisin ottamaan lisää lääkettä ja tyhjään vatsaan se ei olisi hyvä. Nälkä myös pahensi oloa entisestään, joten söin puoliväkisin. Täsmälääkettä ei saanut ottaa enempää samaan kohtaukseen, joten heitin kaksi nelisatasta buranaa huiviin ja painuin takaisin sänkyyn.
Olin koko illan siitä lähtien, kun kuuden aikaan pääsin kotiin, täysin pois pelistä. Täsmälääke on kolmiolääke, se aiheuttaa uneliaisuutta ja vaikuttaa minuun voimakkaasti muutenkin. Se saa olon vähän pöpperöksi ja lisäksi ankara päänsärky saa luonnollisesti olon voimattomaksi. Kohtauksen aikana ajantajukin hämärtyy. Luulet, että on mennyt puoli tuntia, kun tosi asiassa aikaa on kulunutkin kolme tuntia. Olin unen ja valveen rajamailla ilta kuudesta kymmeneen, sen jälkeen nukahdin ja heräsin vasta aamulla. Ja mihinkä heräsin? No, päänsärkyyn. Lievempään toki, mutta migreenikohtauksen jälkeen seuraava päivä tai pari menee sellaisessa jälkimainingissa. Aamuni aloitin buranalla ja toisen jouduin ottamaan jo parin tunnin päästä uudelleen. Särky ei enää ole sykkivää ja toispuoleista, kuin kohtauksen aikana, mutta pää on arka ja jomottaa tasaisesti. Silmät ovat vielä valoherkät ja jotenkin joutuu olemaan koko ajan, kuin kävelisi munankuorilla. Äkkinäisiä liikkeitä ei voi tehdä, eikä päätä voi laittaa alaspäin, muuten tykytys lisääntyy päässä.
Eilinen taas muistutti, kuinka raju migreenikohtaus voikaan olla. Minulla esiintyy usein myös puutumista kohtauksien yhteydessä, mutta ei eilen. Hyvä niin, sillä se on aika pelottavaa. Kerran puutui poski, kieli ja nielu… joskus puutuu toinen puoli naamaa, joskus toinen käsi sormista hartiaan saakka. Silloin pelästyy helposti, että onko joku halvaus päällä?! Eilen jäi jooga väliin, tänään jää salitreeni pois. Tämä ja huominenkin päivä täytyy ottaa rauhallisesti. Tasaisesti. Seuraavaa kohtausta ei nimittäin halua ihan heti uudelleen. Töissä selvisin jotenkuten sammuttamalla pöytävalon, himmentämällä näytöt ja olemalla rauhassa ja hiljaa sillä varauksella, että olotilan pahetessa olisin heti lähtenyt kotiin. Ja vähän aikaisemmin sitten lähdinkin. Loppuilta sujuu todellakin sohvalla lepäillen.
En ole kantanut vähään aikaan migreenilääkkeitä mukana, sillä kohtaukset ovat viime aikoina olleet aina niitä päänsäryttömiä versioita. Koska en pysty kuitenkaan ennakoimaan milloin tulee päänsärky ja milloin ei, oli eilinen hyvä opetus taas siitä, että ehkä niitä lääkkeitä kannattaa kantaa mukana. Aina.
Onko ruudun takana muita kohtalotovereita?
Voi sinua ♥ ♥ <br />
<br />
Migreeni on ihan syvältä, jo se lievinkin versio. Tässä siis kohtalotoverisi. Mulla on ollut diagnosoituna aurallinen migreeni jo yli 30 vuotta. Ihan kamala elämänkumppani!!! Tällä hetkellä aika harvoin kylläkin (kopkop) tulee kohtauksia, mutta just tuota tasoa on ollut paljon, ihan järkkypaljon. Monesti viikkoon.<br />
<br />
Mulla on käytössä (suomalaisittain) vaihtoehtohoidot, (keski-eurooppalaisittain) yleisesti käytetyt lääkkeet: eli homeopatia ja solumineraalit, sekä liuta kaikenlaista lisäravinnetta. Tarvittaessa buranaa ja se pitää tosiaan ottaa heti kun ensimmäinenkin oire ilmaantuu, samoin täsmälääke jos sitä on käytössä. Viimeisimmästä minun täsmälääkkeestäni tulee ottaneeksi mulla nyt aika tarkalleen kaksi vuotta, kun sitä meni usean vuoden verran paketillinen puolessa vuodessa (18kpl) eikä oikein tuntunut edes riittävän se määrä :/. <br />
<br />
Olen tehnyt pitkän postauksen omaan blogiini kategoriassa "migreeni", kerroin siinä oman tarinani. En osaa sitä linkitellä tähän, mutta sieltä se löytyypi. Design Mertanen -blogista siis. Laita vaan rohkeasti kommenttia, jos haluut lisävinkkejä tms. :)<br />
<br />
Parantumista sinulle. ♥
Kiitos sympatiasta. ♥ Hui kauhee, 30 vuotta jo?! Kuulostaa ihan karmean pitkältä ajalta yhdessä migreenin kanssa! Mulla on tällä hetkellä käytössä vain triptaania ja toistaiseksi olen sillä pärjännyt, jos olen ottanut sen ajoissa, toisin kuin tämän kohtauksen yhteydessä. Sehän olikin ihan oma moka. Tiesin, ettei lääkkeitä ole mukana, olisin voinut käydä hakemassa vaikka toimiston lääkekaapista pari buranaa, mutta jotenkin se pääkivun rajuus iski taas niin yllättäen, ettei siinä tajunnut ajatella yhtään mitään.<br />
<br />
Kiitos vinkistä, käyn ehdottomasti lukemassa juttujasi omista kokemuksistasi! <br />
<br />
Kiitos. Nyt alkaa jo olemaan melko normaali olo. ♥
Migreeni on viheliäinen sairaus, jota ei monetkaan ymmärrä täysin. Itse en onneksi migreenistä kärsi, mutta puolisoni sen sijaan kyllä hyvinkin rajuista oireista. Hänellä on täsmälääkkeet nenäsumutteena ja pistoksina, mutta nekään eivät aina auta ja silloin ainoa vaihtoehto on päivystys ja tippa. Lääkkeet täytyy olla aina mukana ja minäkin jo haistelen migreenin ensioireita pelokkaana. Jos vaikka joku asia haisee hänestä kummalliselta, huokaisen usein jo valmiiksi tuskissani, sillä tiedän migreenin mahdollisesti olevan lähellä. Sairaus on rankka jo minullekin, kun näen toisen kärsivän ja useinkaan en nuku sitten itsekään jos toisella alkaa kohtaus yöaikaan. Voin vaan kuvitella miten kamalaa migreeni itse potilaalle on kun sivusta seuraajallekin se on jo inhottavaa. <br />
<br />
Voimia tuon kurjan taudin kanssa! Onneksi sinullakin on kotijoukot auttamassa ja tukemassa ♥
Muistan pienenä, kun serkkuni sai migreenikohtauksen, eikä nähnyt lyödä krokettipalloa. En voinut mitenkään ymmärtää, että miten niin ei näe palloa ja miksi piti laittaa hänet pimeään huoneeseen lepäämään tai miksi hänen isänsä kiirehti paikalle hakemaan hänet kotiin. Nyt todellakin ymmärrän! Mulla on lääkitys tällä hetkellä vain pillereiden muodossa, niillä olen toistaiseksi pärjännyt. Kuulostaa tosi hurjalta tuo päivystykseen joutuminen…! Onneksi perhe tosiaan ymmärtää, että kun kohtaus tulee, minut on jätettävä rauhaan yksin ja kotona on oltava hissukseen ja pimeässä 🙂 <br />
<br />
Kiitos tsempeistä. ♥ Täytyy toivoa, ettei tule samanlaista päivää ihan hetkeen…
Mulla ei ole virallista migreenidiagnoosia, mutta kärsin vuonna 2006 jännityspäänsärystä, joka huipentui sitten migreenityyppisiin päänsärkykohtauksiin. "Jännityspäänsäryn laukaisema migreenityyppinen kohtauspäänsärky" taisi olla neurologin diagnoosi silloin. Päätäni särki viikkoja eikä mikään auttanut. Ei edes migreenilääke auttanut pahimpiin kohtaushetkiin. Lopulta lääkäri määräsi minulle päivän tutkimusten jälkeen diapamia rentouttamaan jännitystä ja sitten vaan ibuprofeenia. Lääkkeiden lisäksi päivän tärkein opetus oli neurologin luento särkylääkkeistä. Hän kertoi, että päänsäryssä ihmiset ovat usein aivan liian "typeriä" eli ottavat ensin yhden lääkkeen (yleensä se 400 mg) ja kun se ei auta, otetaan parin tunnin päästä viimeistään jo seuraava. Neurologi sanoi, että aivan kaikista tärkeintä on ottaa heti alkuunsa tarpeeksi iso annos, jotta kivulta saadaan katkaistua siivet. Sanoi ihan suoraan, että kunnon päänsäryssä suosiolla se 2 x 400 mg eikä mitään tipoittain ottamista, silloin useinkaan ei homma toimi. Diapami-kuurin jälkeen hartiat ja niska rentoutuivat sen verran, että tilanne rauhoittui ja kärsin enää tavallisesta päänsärystä enkä enää ollenkaan usein. Pari kertaa vuodessa, jos silloinkaan saan vielä migreenityyppisen päänsäryn, mutta se menee ohi, kunhan otan tarpeeksi ison särkylääkeannoksen ja lepään pimeässä ja hiljaisuudessa 30-60 minuuttia. Sen jälkeen on vielä usein hieman orastavaa särkyä ja pumpulimaisuuden tunnetta, mutta loppujen lopuksi pääsen t o d e l l a helpolla. Tämä vuoden 2006 päänsärkyrumba kuitenkin säikäytti pahasti ja minnekään en lähikauppaa lukuunottamatta mene ilman, että mukana on särkylääkettä. Suosittelen ehdottomasti sullekin laukunpohjalle migreenilääkkeitä! ♥
Mulle on lääkäri sanonut samaa; päänsärkyyn pitää ottaa heti riittävän suuri annos lääkettä. Monet riutuvat päänsäryssä koko päivän, kunnes vihdoin ottavat just jonkun 400mg lääkkeen ja sitten ihmetellään kun se särky ei lähde minnekään. Se kipu pitää tosiaan katkaista heti alkuunsa! Mulla on myös yleensä aina käsilaukussa särkylääkettä ja tuota migreenilääkettäkin kannoin tosi pitkään mukana. Sitten kun kohtaukset alkoi muuttumaan noiksi päänsäryttömiksi ja nekin harvenivat, jätin lääkkeet laukusta pois. Hölmöä. Tästä viisastuneena siis…! No ei tuo pitkäaikainenkaan jännityspäänsärky kivalta kuulosta. Onneksi se saatiin tuolla tavalla hoidettua. Itseäni tuo diapam-kuuri olisi kyllä hirvittänyt. Olen todella nihkeä syömään mitään lääkkeitä! Jo tuo migreenilääkkeen punainen kolmio aina hirvittää, mutta pakkohan se on toki niitä ottaa.<br />
Joo, kyllä tästä viisastuneena niitä taas alan kantamaan mukana…
Minulla ei migreeniä ole todettu, mutta voin samaistua kirjoittamaasi viime keväisen sairaslomani vuoksi – minulla kun oli aivan järkyttävää päänsärkyä lähes kolmen kuukauden ajan. Ravasin neurologilla, aivokuvissa, työterveyslääkärillä, verikokeissa ja kukaan ei tuntunut löytävän syytä. Neurologi ei halunnut kirjoittaa migreenidiagnoosia, sillä minulla ei ollut näköhäiriöitä tai pahoinvointia. Puutumista kuitenkin oli (se todellakin on pelottavaa) ja muutamana päivänä sormistani hävisi tunto kokonaan. Päänsärky oli juuri sellaista, että paikoillaan piti vain maata, pienikin liike sattui ja sillä ei juuri ollut merkitystä, oliko valoisaa vai pimeää. Söinkin särkyyn Panacodia (minä kun en ibuprofeiinia tai asetyylisalisyylihappoa voi syödä) ja sen takia en voinut olla töissäkään, minulla kun olisi ollut lääkehoidollinen vastuu muista ihmisistä. Enkä tietenkään olisi edes päässyt töihin, kun en voinut ajaa autoa. Onneksi työterveyslääkäri keksi lopulta, mistä päänsärkyni johtuivat (eräästä astmalääkkeestä) ja lääkkeen lopetettuani ei sellaista päänsärkyä ole ollut, luojan kiitos. Joten minä en todellakaan pidä migreeniä tekosyynä, jaksamista toivonkin kaikille sen kanssa kamppaileville!
No voi ei, toikin kuulostaa ihan kamalalta! Hmm… lääkäri en toki ole, enkä voi kyseenalaistaa sitä, ettei migreenidiagnoosia kirjoitettu näköhäiriöiden puuttuessa, mutta on olemassa myös auratonta migreeniä, mutta toki jos ei muut(kaan) tunnusmerkit täyty, niin ei kai niitä diagnooseja voi tosta noin vaan tehdä… Kova päänsärky on kamalaa. Sitä ei jotenkaan pääse pakoon, kun särky on nimenomaan päässä. Jos vaikkapa käsi särkee, sen pystyy jollain tasolla hetkeksi sulkemaan pois aivoista, kun se kipu sijaitsee muualla kuin siellä aivoissa. Mulla ei tehoa parasetamoli lainkaan. Se on ihan sama syönkö sellaista vai en. Ibuprofeeni toimii tosi hyvin ja asetyylisalisyylillekään en ole allerginen, nimittäin Aspirin toimii omaan hedariin myös aika hyvin. Panacodeista on taas jäänyt kammo isojen hammasleikkauksien yhteydessä. Ne on ihan kamalia lääkkeitä…! 🙁 Onneksi sun vaivat selvisi! <br />
<br />
Kiitti tsempeistä! Kyllä tämä tästä… tänään tosin joutui vielä ottamaan buranan heti aamusta ja salitreeniä joutuu vielä miettimään tämän päivän osalta. Saattaa olla, että jää väliin vielä tämäkin päivä. Höh.
Kuulostaa ihan kamalalta :(. En voi edes kuvitella mitä se on, kun itseäni ahdistaa jo normi pienet päänsäryt!<br />
<br />
Tsemppiä tosi paljon ♥
Kamalaa se todellakin on, silloin kun kipu pääsee tulemaan kunnolla päälle. Vähänhän tuo oli oma moka tosin. Lääkkeet olisi pitänyt olla mukana ja olisinhan voinut etsiä toimiston lääkekaapistakin jotain ensihätään, kun lähdin palaverista, mutta tuossa kohtaa oli aivot jo sen verran puuroa, ettei enää ajatus kulkenut normaalilla tavalla. Ensireaktio oli vain se, että pakko päästä kotiin ja äkkiä! <br />
<br />
Kiitos S. Voiton puolella ollaan jo tämän kohtauksen kanssa ♥. Toivottavasti seuraavaa ei tule ihan heti!