Checklist -blogissa sisustetaan helsinkiläisen Heidin vaaleaa rivitalokotia avarasti ja hillitysti erilaisilla materiaaleilla ja kontrasteilla. Kodin jatkeena on pieni tanskalaishenkinen takapiha kesäkeittiöineen, kakkoskotina toimii kesämökki vehreällä tontilla. Perheessä rakastetaan matkustamista, juhlien järjestelyä, remontoimista, illanistujaisia ja leipomista. Blogiin päivittyykin laajasti sisustus -ja remonttijuttuja niin kotoa kuin mökiltä, herkullisia reseptejä ja kattauksia arkeen ja juhlaan, matkakertomuksia sekä terveyspainotteisia aiheita polveilevan tarinalliseen tyyliin.
Paska päivä.
Tämä päivä painoi mieltä jo kauan ennen sen tuloa.
Päivää hehkutettiin runsain mitoin, niin kuin kaupalliseen tyyliin kuuluu ja se kaikki on tuntunut pahalta – kotiin tulleet mainokset huusivat isäinpäivälahjoja, kauppakeskukset kuuluttivat tarjouksia ja lahjaideoita kovaan ääneen kauittimista ja telineet kaupoissa pursusivat kortteja. Seisoin yhden sellaisen telineen edessä aiemmin tällä viikolla. Mietin minkälaisen kortin olisin valinnut isälleni tänä vuonna. Paha mielihän siitä ajatuksesta tietysti tuli. Yritin valita korttia miehelleni, hän on ainoa, jota pystyn enää isänpäivänä muistamaan, kun vaaria tai ukkiakaan minulla ei enää ole. Vieressäni seisoi nainen tekemässä samaa ja huomasin miettiväni valitsiko hän isälleen korttia. Oliko hänellä vielä isä kenelle antaa se kortti? Minä poistuin paikalta ilman korttia. Se teline tuntui ihan liian vaikealta.
Mietin pitkään etukäteen miltä tuntuisi isäinpäivä ilman isää. Ensimmäistä kertaa elämässäni ei ole isää ketä halata, kelle ojentaa kortti ja pieni paketti. Sen sijaan on hauta, jolle sytyttää kynttilä. Ja niin me teimme. Lähetin samalla hiljaiset terveiset sinne ylös. Tuntui kovin epäreilulta juuri sillä hetkellä.
Koko päivä on mennyt päänsäryssä. Itkin aamulla, eikä siitä ei meinannut tulla loppua. Pidätin itkua loppupäivän ja se purkautui lopulta ulos ärtymyksenä, suuttumuksena. Ei vaan jaksanut enää mitään ja sitten räjähti. Ei mikään kruunu tälle pävälle, enkä varmasti ollut tänään kivaa seuraa. Huono, haikea päivä on onneksi vaihtumassa uuteen. Parempaan. On uskottava niin.
Ehkä ensi vuonna tämä päivä ei kurista kurkkua enää yhtä paljon.
Olen niin pahoillani, että olet joutunut käymään tuon läpi. Minulla se oli viime isäinpäivä. Tänä vuonna kävin ensimmäistä kertaa isäinpäivänä haudalla, sillä viime vuonna tähän aikaan isää ei oltu vielä haudattu. Tuntuu vähän hölmöltä sanoa näin, mutta kyllä, ensi vuonna kuristus kurkussa ei ole enää niin paha. Haikealta ja surulliselta se silti varmasti tuntuu. Halaus ♥
Kiitos Irina. ♥ Tiedän, ettei päivä ollut sullekaan helppo. Minä olen vain tosi helpottunut, että nyt tuo päivä on ohitse.
Oikein paljon tsemppiä sinne ♥ ♥
♥
Halauksia paljon paljon ♥
♥ ♥
Voi ei…tuota samaa itsekin pelkään 🙁 Siis, että kaikki juhlapyhät tulevat tuntumaan jonain päivänä liian liian kipeiltä. Kun nyt jo äidin sairastaessakin itku puskee läpi mitä erilaisimmissa tilanteissa. Herppailen jo valmiiksi ennen juhlapyhiä ja mietin kuinka yksi puuttuu, koska äiti ei voi enää osallistua juhlahetkiimme, muuta kuin hoitolaitoksessa. En voi kuin kuvitella miltä sinusta tuntuu nyt ♥ Isoja haleja sinne ♥
Joulu on seuraavana listalla. Ei tule olemaan helppoa sekään, mutta onneksi joulu itsessään on niin ihanan iloinen ja lämminhenkinen juhla, että toivon sen peittävän edes osittain sen haikeuden ja surullisuuden. Niinhän sitä sanotaan, että täytyy elää yksi kokonainen vuosi läheisen kuoleman jälkeen, ennen kuin siitä pääsee edes jotenkin yli. Jokaiseen vuodenaikaan ja juhlaan liittyy omat muistot, jotka täytyy vain käydä läpi. <br />
Kiitos kovasti haleista – ne ihan tosi lämmittää kovasti mieltä. ♥
❤️
♥
Voi, tiedän niin tunteesi!! Minulla se vaan kohdistuu tuohon äitienpäivään, tänä vuonna oli ensimmäinen ilman Äitiä. Haudalla äitienpäivänä tuntui että itkulta ei saa henkeä vedettyä, ihan epätodellista! Kovasti sinulle jaksamista surusi kanssa, ikävä ei katoa, mutta toivotaan että vähän helpottaa, kai tähän tottuu… ♥
Se on jännä miten suru kulkee aalloissa. Jokin päivä on tosi helppo, jokin on ihan musertava. Isänpäivä oli yksi vaikeimmista varsinaisen kuolinpäivän ja hautajaispäivän lisäksi. Tässä tulee olemaan vielä monen monituista vaikeaa ja haastavaa päivää. En vieläkään välillä pysty tajuamaan, että isä on poissa. Se on jotain ihan käsittämätöntä.<br />
<br />
Paljon voimia sinullekin, kohtalotoverini. ♥