Checklist -blogissa sisustetaan helsinkiläisen Heidin vaaleaa rivitalokotia avarasti ja hillitysti erilaisilla materiaaleilla ja kontrasteilla. Kodin jatkeena on pieni tanskalaishenkinen takapiha kesäkeittiöineen, kakkoskotina toimii kesämökki vehreällä tontilla. Perheessä rakastetaan matkustamista, juhlien järjestelyä, remontoimista, illanistujaisia ja leipomista. Blogiin päivittyykin laajasti sisustus -ja remonttijuttuja niin kotoa kuin mökiltä, herkullisia reseptejä ja kattauksia arkeen ja juhlaan, matkakertomuksia sekä terveyspainotteisia aiheita polveilevan tarinalliseen tyyliin.
Varsinkin eilinen aamu tuntui niin upealta! Aurinko paistoi yhdeksältä täydeltä terältä, kun lähdin koira-herramme kanssa tepsuttelemaan metsälenkille. Minulle sopi vallan mainiosti herran hiljainen vauhti, kuonon nuuskuttaessa keväisiä tuoksuja mullasta, puiden rungoista ja kannoista. Kuuntelin lintujen liverrystä, niillä taisi olla konsertti meneillään ja tunsin oloni niin onnelliseksi. Huomasin hymyileväni ja päässä alkoi kuin itsestään soimaan Jukka Pojan Brand New Ihanuus. ”Hyvää huomenta, näytät kauniilta…”
Lauantaina aurinko hemmotteli lämpimillä säteillään ja tyttären lähtiessä ratsastamaan, me aloimme miehen kanssa pihahommiin. Haravointia, havukasvien siistimistä, terassin ja grillin pesua. Suunnittelimme samalla tulevia pihan ja terassin muutostöitä ja mies teki mittauksia ja laskelmia laudan menekistä jne. Kesäkeittiöstäkin alkaa olemaan suunnitelmat aika selvillä ja tulevan viikon varrella vilautan niistä enemmän.
Grillikausi korkattiin myös lauantaina. Haimme huoltoasemalta uuden kaasupullon ja kunnon jynssäyksen jälkeen oli kiva laittaa pihvit tirisemään puhtaalle grillille. Ai että se grillattu liha vaan maistuu niin erilaiselta, kuin pannulla paistettu! Ihan vielä ei taida grillaus tulla säännölliseksi, kyllä se vaatii sen kesän, mutta seuraava kerta lienee jo vappuna. Silloin kestitään taas ystäviä, joten jos sää vaan sallii, niin grilli käynee kuumana.
Viikonlopun aamuissa parasta on hitaus. Inhoan arkiaamuja, vaikka ne rullaakin rutiinilla; herätys, kylppärin kautta alas meikkaamaan, vaatteet ja ovesta ulos. Viikonloppuisin sen sijaan herään, kun unta ei enää riitä, puen kun huvittaa, lähden koiran kanssa maleksimaan metsään tai puistoon, meillä kun on luksus valita jompi kumpi asuessamme metsän ja puiston välissä ja syön aamupalan sohvalla, jos siltä tuntuu.
Eniten rakastan sitä hiljaisuutta viikonloppuisin. Tytär (kuten teinit aina) nukkuu puoleen päivään, mies jos on vapaalla, nukkuu hänkin pidempään kuin minä. Saan istuskella yksin alakerrassa hiljaisuudessa. Miettiä omia juttuja. Rapsuttaa kyljessä kiinni makoilevaa koiraa. Usein valokuvaan, kirjoitan postauksia viikon varrelle. Olen yksin ja nautin hetken omasta rauhasta ja hiljaisuudesta. Arkiaamuissa pahinta onkin se, että tempautuu heti mukaan hälinään, julkisten kulkuneuvojen pyörteeseen, ihmisten keskusteluihin ja koululaisten kikatuksiin. Arkisin joutuu olemaan ihan liian nopeasti valmis päivän tapahtumiin. Viikonloppuisin saa ottaa sen ajan mitä tarvitsee.
Tänä viikonloppuna oli kaksi ihanaa, rauhallista aamua.
Hyvää huomenta siis. <3
Kuulostaa ihanalta ♥! Elämästä pitää nauttia tässä ja nyt. Kaikissa elämäntilanteissa ja ajoissa on omat ilonsa. Sait minut muistamaan että tulee minullekin vielä "omia" aamuja. Jos nyt pikkulapsiarjessa osaisi nauttia näistä muista asioista niin myöhemmin sitten kun pojat (1v ja 6v) kasvaa vihdoinkin taas niistä omista hetkistä :). Nimittäin, ai että kuulostaa luxukselta ihanat aamusi!
Sinäpä sen sanoit – tässä ja nyt. Joka päivästä tulisi yrittää nauttia ja etsiä huonostakin päivästä jotain hyvää. Muistan kyllä nuo pikkulapsen äidin aamut, kaukana omasta ajasta, hiljaisuudesta tai rauhasta 🙂 Sinä elät nyt niitä hetkiä, mutta voit uskoa, että minä taas välillä muistelen haikeudella niitä lapsi-aamuja, oma tytär kun täyttää seuraavaksi 18 vuotta. Kaukana on siis ne ajat… Ihanaa on se, että on saanut elää molempia hetkiä, kummassakin on puolensa. <br />
<br />
Kivaa päivää. ♥